Vaaleanpunaista

Meidän pikkuisemme täyttää tänään 3 vuotta. Helmikuinen pakkaspäivä oli silloinkin, vuonna 2007, kun pitelin sylissäni pientä nukkatukkaa. Nyt hän on jo ISO tyttö, mutta silti tietyllä tapaa aina meidän pikkuisemme. Viikonloppuna otimme varaslähdön synttärihumuun. Synttäreiden kohokohta on tietenkin aina täytekakku + lahjojen avaaminen! Meidän neitimme hartain toive oli kuultu ja hän sai vihdoin ihka omat nukenvaunut. Ei siskojen vanhat, vaan ihan ikiomat. Kun perheessä on monta lasta, on tärkeää antaa jokaiselle myös jotain omaa. Näistä toivottavasti on iloa pitkään, Brion yhdistelmät tuntuivat nimittäin olevan ihan tukevaa tekoa. Naiseus alkaa jo pienenä. Leikitkin ovat erilaisia kuin veljellä. Hoivataan nukkevauvoja, leikitään kotia, riisutaan ja puetaan vaatteita vain silkasta pukemisen riemusta. Huomaamattaan sitä myös kasvattaa tyttöjä hieman erilailla kuin poikia. Meillä on 3 tyttöä ja 2 poikaa. Sisaruussuhde on arvokas asia, sillä lähes kaiken voi tässä materialistisessa maailmassa ostaa, mutta ei siskoa/veljeä. Aikuisena sen viimeistään ymmärtää.

Tuttu kukkakaupan täti sitoi kimpun 3-vuotiaalle pikkunaiselle, joka oli niiiiiin otettu ihka ensimmäisestä omasta kukkapuskasta. "Tytöt ne ovat toista maata, unohtamatta en olla saata." Vaaleanpunainen, herkkä tulppaanikimppu toi ihanan keväisen tuulahduksen tullessaan. Helmikuu hujahtaa hetkessä ja pian koittaa kovasti odotettu kevät!