Valoa

Valo - valaistus - valaistuminen.

Valo on nykyihmiselle itsestäänselvyys. Naps vain ja valot päälle. Toista oli entisaikaan, ennen 1876 keksittyä hehkulamppua. Työtä tehtiin luonnonvalossa, öljylampun valossa ja liekin loimussa - siis sen minkä näki tehdä. Tieteellisenä ilmiönä valo on sähkömagneettisen spektrin ihmissilmällä nähtävä osa ja ilman valoa elämä maapallolla ei olisi mahdollista. Koska ihminen tarvitsee valoa pääasiassa näkemiseen, on valo liitetty eri kulttuureissa myös järjen, uskon ja johdatuksen symboliksi. Kristinuskossa termit ovat "valkeus" ja "valoa kansalle", buddhalaisuudessa "valaistuminen". Puhutaan myös järjen valosta - ja varsinkin nuorison keskuudessa tyhmempi kaveri leimataan helposti ihan "pimeeksi". Asioiden muuttuessa parempaan suuntaan, sanotaan myös tunnelin päässä olevan valoa. Valo on siis monella tapaa tärkeä asia, mutta niinkuin monessa muussakin yhteydessä, sen merkityksen huomaa parhaiten vasta, kun menettää sen. Olisimme aika hukassa ilman keinovaloa.

Joulun aikaan on luonnollista polttaa kynttilöitä ja valaista pimeää erilaisin keinovaloin. Meidänkin naapurustossamme monella palaa vielä täysi jouluvaloarsenaali, vaikka helmikuu on jo pitkällä menossa. Kevät etenee hitaasti, mutta varmasti, ja päivä on jo nyt paljon pidempi kuin vuodenvaihteessa. Tänä talvena on ollut ihanaa nauttia runsaan lumen tuomasta valkeudesta. Valkoinen väri toden totta valaisee! Joidenkin vaatekauppojen sovituskoppien valkoinen keinovalo taas on kaikkea muuta kuin houkutteleva - jokainen poimu ja muhkura korostuu eikä mikään vaate tee oikeutta runsaille muodoille. Energiansäästölamppujen tultua markkinoille perinteiset hehkulamput poistuvat pikkuhiljaa kauppojen hyllyiltä ja itse tunnustaudun kuuluvani niihin, jotka ovat hamstranneet esim. liekin muotoisia hehkulamppuja kattokruunuihin monen vuoden tarpeiden edestä. Valo sokaisee! Pimeän aikaan moni suomalainen kärsii valon puutteesta, johon kirkasvalolamppu on oiva "lääke"vähentämään unihormonin tuotantoa aivoissa. Hassua, että nykyisin kaikki tuntemukset luokitellaan oireiksi jostakin, vaikka jo aikojen sivu on tiedetty esim. pitkän pimeän vuodenajan vaikuttavan ihmiseen tietyllä tapaa. Vaikka talvi on pitkä ja pimeä, en silti vaihtaisi sitä pois. Neljä vuodenaikaa ovat suuri rikkaus. Pimeän synnyttämä melankolia luokitellaan helposti alkavan masennuksen oireeksi. Tässä suorituskeskeisessä yhteiskunnassa olisi jatkuvasti pysyttävä pirteänä ja aktiivisena, ei saisi missään nimessä erehtyä sanomaan, ettei jaksa, ei huvita tai että ei tee mieli - sillä hyvin helposti sinun katsotaan kärsivän jostakin oireesta johonkin tai jopa alkavasta vakavasta sairaudesta. Omasta mielestäni ainakin naisen elämä on jatkuvaa aaltoliikettä - välillä mennään ylös ja välillä alaspäin - toisinaan jopa ratsastetaan villisti aallonharjalla! Vuodenajat, hormonit, raskaudet, ikä ja elämäntilanne heittelevät naista kuin lastua lainehilla. Eivätkä ne silti välttämättä ole merkkejä mistään vakavammasta. Jokainen on kuitenkin oman itsensä paras asiantuntija, toki myös läheinen kanssaihminen saattaa nähdä muutoksen arkiminässä helpommin kuin itse.

Valo -nimisiä oli kastettu Suomessa viime vuoden loppuun mennessä 475 henkilöä, joista 11 oli naista ja loput miehiä. Ainoa Valo -niminen, jonka itse tiedän nimeltä, on komea suomalainen rokkari Ville Valo (lasketaanhan sukunimikin?), mutta henkilökohtaisesti minulla ei ole kunnia tuntea yhtään oikeaa Valoa. Koska tänään, keskiviikkona 3. helmikuuta on Valon päivä, niin ehdottaisin, että jaksetaan tämä pimeä, pitkä vuodenaika yhdessä. Toivotan sinulle sydämen valoa, ystävyyden valoa, valoa pimeään, valoa tunnelin päähän. Toivon valaistusta ladullesi, valaistumisen elämyksiä, valoa nähdä asioita oikein, valoa nähdä oikeita asioita. Kevät on tulossa ja valo lisääntyy joka päivä! Ethän kuitenkaan unohda, että toisinaan kaikkein tärkeimmät asiat näkee vain sydämellä..




Kuvat on meidän makkarista eli Master Bedroomista. Köynnöstapetti on Sandberg, päiväpeitto ja valaisimet Pentik.