Toive keväästä

Iltapäivän asuntonäytössä ei käynyt ketään. Blääh. Ei tarvinnut tosin olla kummoinenkaan ennustaja, kun tuntia ennen näyttöä taivas veti harmaaksi ja rupesi satamaan kämmenen kokoisia ryppäitä räntää. Ihan kuin ei olisi riittänyt viimeöinen 15 cm uutta lunta, jota mies kolasi aamupäivällä toista tuntia. 

Miehen kanssa vitsailtiin juuri äsken, että tämähän rupeaa olemaan kohta kuin "Päiväni murmelina" leffasta - siis siitä nimenomaisesta 1990-luvun leffasta, jossa Bill Murray esittää säämiestä, joka joutuu outojen sattumusten kautta kokemaan elämänsä huonoimman päivän yhä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.. Ja siis todellakin - joka aamu herätyskello soi ja AINA on sama päivä ja samat asiat tapahtuvat. Talo myynnissä, mutta kuka nyt tulisi katsomaan iglua, kun talo on lähes hautautunut lumeen!!? 

Mitä voimme siis tehdä muuttaaksemme tämän jatkumon? Kun sääherrakin on näköjään talomyyntiämme vastaan.. Aurinko!? Hohoi - tule jo esiin ja lämmittämään kodinvaihtajien nenänpäitä! Eihän kukaan täysjärkinen jaksa edes ajatella asunnonvaihtamista näiden lumimättäiden uuvuttamana.. Juu, asunnonmyyjäpoika se vain istuskeli valkoisilla sohvillamme iltapäivällä ja huokaili, että missä kaikki ovat. Ja me kävimme sillä välin ostamassa lapsille kolme paria lenkkareita, samaisen määrän "crocseja" ja Pikkusiskolle uuden keväthaalarin. Ähäkutti Sääherralle - kukas se näyttää pitkää nenää ja kenelle? Muksuilla ainakin oli hauskaa ja pitivät kotiin tultua meille muotinäytöksen. Pikkusisko julisti, että aikoo nukkuakin uudet lenkkarit jalassa! Ei vaan, tästähän on suunta vain ylöspäin. Mies tokaisikin, kun sanoin, että pahin skenaario kävi toteen, kun kukaan ei tullut asuntoesittelyyn, että ehei - pahinta olisi ollut, jos välittäjäkään ei olisi tullut!