Home Sweet Home

 

Olet varmasti kuullut sanonnan, että "mies rakentaa talon, mutta nainen tekee siitä kodin." Kun on rakentanut perheelleen talon tai kun on ollut mukana oman talonsa rakentamisessa, tulee samalla antaneeksi talolle sielun. Halusi tai ei. Ja vaikka talo vasta seisoo siinä paljaana runkona, se kätkee jo sisäänsä kaikki rakentajaperheen ilot ja murheet, haaveet ja toiveet - nekin, jotka vain hiljaa tuuleen kuiskataan.. Se näkee ne mittaamattomat työtunnit, kuulee runkonaulaimen suloisen paukutuksen, tuntee tuhannet pensselinvedot ja tietää rakentajan tuskastumisen loputtomalta tuntuvan työtaakan edessä. Aivan yhtä lailla kuin kunnostettaessa arvokasta talovanhusta, myös uutta taloa pitää kuunnella. Siihen pitää tutustua ja siihen tulee väistämättä tutustuttuakin melko perusteellisesti eri rakennusvaiheiden aikana, vaikka mielessä siintää jo valmis talo. Se, jota myöhemmin kodiksi kutsutaan. Se, jossa oma mieli asuu jo paljon ennen kuin koti on vihdoin muuttovalmis.

Tämä ei ollut esipuhe sille, että talomme olisi myyty. Valitettavasti :/ Lähellä kuitenkin jo oltiin, sillä saimme samalla viikolla yllättäen kaksi ostotarjousta. Mutta vielä ei ollut oikea aika. Vielä ei ollut löytynyt se oikea perhe, joka rakastuisi tähän nimenomaiseen taloon ja tuntisi heti kuin tulisi kotiin. Mutta tuolla jossain he ovat. Tunnen sen. Oma mieli myllersi ja tunteet kävivät koko viikon melkoista vuoristorataa ja aavistuksen taikauskoisena pelkäsin paljastaa pihaustakaan kenellekään, etten vaan vahingossa rikkoisi taikaa. Salaa jopa toivoimme, että kahden eri perheen kesken syntyisi pientä kilpailua tarjouksenjättövaiheessa, mutta molemmat olivat melko varovaisia ja se suotakoon heille. Kodin osto kun ei ole pelkkä sydämen asia - siihen tarvitaan myös järki mukaan, sillä se on iso investointi, joka vaatii selvät resurssit ja riittävästi rahaa.

Palatakseni vielä tähän sielukkuuteen, niin ehkä kotimme ei haluakaan tulla myydyksi. Koko kevättalven se nimittäin järkkäsi kuin taikaiskusta taloesittelyn kellonlyömäksi tumman taivaan ja räntäsateen. Ja pidettiinpä meillä muutama taloesittelykin huonon sään vuoksi niin, ettei meillä käynyt ketään. Nyt kävijöitä on uuden välittäjän ja reippaasti edenneen kevään myötä ollut kiitettävästi, mutta mitä talo tekee seuraavaksi?

• Vain varttia ennen näytön alkamista se pullistaa koristelistoja irti seinästä (okei okei, pidettiin pitkästä aikaa tulta takassa samaisena aamuna, kun sää muuttui yhtäkkiä niin koleaksi)
• Se jekkuilee meille valaistuksen kanssa (no ehkä polttimot vaan sattuivat simahtamaan yhtäaikaisesti juuri ennen näyttöä)
• Ilmanvaihtokoje/lämmöntalteenotto vinkuu (no jaa, ilmassa on ehkä tällä hetkellä myös tulivuoren tuhkaa eikä ainoastaan normaaleja keskikokoisen kaupungin epäpuhtauksia + siitepölyhiukkasia, joten suodattimet täytynee vaihtaa taas)
• Marilyn-vessan lattiakaivo tuprauttaa kammottavan viemärinhajupilven koko yläkertaan taloesittelypäivän aamuna (senkin voi halutessaan selittää sillä, että lattiakaivon hajulukko oli vaan sattunut kuivahtamaan näiden yllättävien helteiden ansiosta ja ongelma poistui lorauttamalla sinne hieman vettä ja tuulettamalla yläkerta).

Tapauksia on näiden edellämainittujen lisäksi muitakin, joten olemme pohdinnoissamme tulleet siihen tulokseen, että talomme ei ehkä haluakaan luopua meistä. Me kun olemme ainoa perhe, jonka se tuntee. Se on nähnyt ja kuullut paljon ja ollut "mukana" niin arjessa kuin juhlassakin: ristiäisissä, rippijuhlissa, synttäreillä, valmistujaisissa, joulun ajan valmisteluissa. Ja me olemme pitäneet aina siitä hyvää huolta. Ehkä se on kuullut hiljaiset sipatuksemme ja uudet talohaaveemme, toiveemme uudesta kodista ja kokonaan uudesta maantieteellisestä sijainnista. Ja ehkä se on mustis ja siksi haluaa jarruttaa lähtöämme..

Rentouttavaa koti-iltaa!

We almost sold our House this week. Almost. It was so very near. Everything happens for a reason, I believe, but this was not the time nor the place. Someday somebody will walk in to our House, just to find out that this is the one they have been looking for.

Because of building this house by ourselves we think that in some way we have given the spirit and the soul for it. And for us it is not just a house - it's a Home. There are days when strange things happen in and outside of the house and make us believe that maybe our House doesn't want to let us go. Maybe the House has heard us whispering and seen us dreaming of a new home. However, we are the only family that the House knows.