Lumi saa kyytiä

Raikas pakkassää ja kevätaurinko paistaa. Mies kiipesi tänään urheana katolle. Meillä on koko talon levyinen katettu terassi, joka kaartuu vielä L-kirjaimen muotoisesti talon toiseen päätyynkin. Kokoa pelkästään jenkkiterassilla on noin 50 neliötä. Katolla nuo hassut leikkimökin kokoiset "tötsät" ovat nimeltään kattolyhdyt. Nimensä mukaisesti ne tuovat ihanasti valoa yläkertaan. Katolla on lunta arviolta 40 cm ja osin tuuli on tuivertanut sitä paksumpiinkin kinoksiin, jopa 80 cm. Pikaisella laskutoimituksella se tekee vähintään 20 kuutiota lunta. Pudotamme nyt lumet vain terassin katolta, varsinaiselta katolta lumet saavat tulla alas itsekseen - tuohon terassin katolle. Siitä ne täytyy sitten taas käydä pudottamassa alas. Tämänpäiväinen oli siis pelkkä harjoitus ;) 

Tästä tulikin kiva ulkoilupäivä omalla pihalla - miehen ahkerointia oli nimittäin mukava lasten kanssa katsella ja pällistellä samalla kevätauringossa. Pienimmät innostuivat hiihtämään pihassa ja kipaisinpa itse sillä välin sisällä keittämässä kuumaa mehua termariin. Huomenna siivotaan ja pakataan. Lauantaina suuntaamme auton keulan kohti hiihtolomaseikkailuja. Siistiin kotiin on ihana palata.


3

Sirpaleet tietävät onnea?


Pitäisiköhän kaivella jostain esiin päivän horoskooppi.. Taitavat taivaankappaleiden asennot olla nimittäin vinksallaan, sillä flunssa on päällä, huimaa ja paleltaa, eilen rikoin yhden lempiastian vahingossa ja piti imuroida sirpaleita ylt'ympäriinsä. Parturikäynnin lopputulos ei ollut ihan toivottu ja lempparifarkuistakin irtosi painonappi. Huoh. Eikun kuumaa mehua mukiin ja särkylääkettä, eihän äidillä ole aikaa sairastaa. Sitäpaitsi tukka onneksi kasvaa ja voi laittaa uutta väriä - ja onpahan hyvä syy lähteä vaateostoksille. 

Viikonloppuna pitäisi lähteä lasten kanssa reissunpäälle, mitähän vielä ehtii tapahtua? Yksi jo valitteli mahaansa, pienin on jo pakannut repunkin valmiiksi. Lumimyräkkä ja pakkaset sotkevat lisäksi hiihtolomasuunnitelmia. Luntakin on katolla uhkaavan paljon. Ne on pakko tiputtaa ennen reissua, sillä meidän tuurilla tulee suojakelit ja talon levyinen katettu jenkkiterassi ei kyllä tykkää koko talon lumikuormasta. Itse en kyllä katolle uskaltaudu, mutta onneksi miehellä on eri horoskooppimerkki, joten hän saakoon kiipeillä. Mukava valittaa, vaikka eiväthän nämä nyt niin isoja asioita ole. Sitäpaitsi Mummillani oli aina tapana sanoa, että "sirpaleet tietävät onnea", joten eiköhän tämäkin tästä vielä iloksi muutu..


Kuva Marjolein Bastin
4

Pennimuori

Löysin eilen Pentikiltä kivat punotut tabletit. Tämä valkoinen on minun värini, mutta niitä oli ainakin myös mustana, ruskeana ja harmaana. Suunnitelmissa on kattaa sunnuntaina ruokapöytä asuntonäyttöä varten ja pitihän sitä heti kokeilla eri vaihtoehtoja. Taidan päätyä tähän klassiseen eli valkoista Teemaa + Marimekon keväiset ruokaliinat. Kuvan kasvi on muuten nimeltään Pennimuori, peperomia rotundifolia. Että nuo latinankieliset termit ovat sitten hauskoja ;) Kodinonni multa kuolee parissa viikossa liikakasteluun tai milloin mihinkin - toivottavasti tuo pennimuori toisi kotiin onnea - ja vaikka talokaupat! Tulppaaneja haen vielä huomenna lauantaina.

Itsellä on niin sanotusti "kaktus kurkussa" eli flunssa pukkaa päälle. No, lapset on onneksi hoivattu jo terveiksi eli suuri huoli on pyyhkäisty pois äidin sydämeltä. Ihme pakkasetkin pukkasivat vielä tälle viikolle, keskiviikkoaamuna oli -27. Huoh. Ja sunnuntaina saamme kuulemma vahvistusta ennestäänkin paksuun lumipeitteeseen...

2

Pitkiä pellavia



"Piiiiiitkiä pellaviaaaa!"

Niin me ainakin huudettiin lapsena, kun laskettiin laskiaisena mäkeä! Ja niin hupsuhan sitä oli, ettei edes tajunnut mitä se tarkoittaa. Aurinko tuli juuri esiin mahtavan usvaverhon takaa ja ihana kevätfiilis tarttuu oitis! Pienimmän kanssa ollaan kohta oltu viikonpäivät sisällä, eilen pääsin pikaisesti kaupoille ja apteekkiin. Meillä on tulevana sunnuntaina asuntoesittely. Täytyy päästä vielä Pentikille ja kukkakauppaan ennen viikonloppua ;) Juksataan vähän talonkatsojia, sillä tytöt vaihtoivat viikonloppuna huoneita keskenään. Isosisko sai keltaisen ison makkarin, joka oli aiemmin Pikkusiskon leikkihuoneena ja leikkihuone puolestaan siirtyi Isosiskon entiseen huoneeseen seinän taakse, joka on talon viidestä makkarista kaikkein pienin. Mutta juuri sopiva pienen tytön tavaroille.

1

Hyvää Ystävänpäivää!



kuva Marjolein Bastin

2

Viikonloppu ovella

Meillä sairastelut taitaa olla tällä erää selätetty, *kop kop* koputtaa puuta, sillä pieninkin muksuista osoitti intoa päästä rakentamaan legoilla, kuten kuvasta näkyy. Siisti keittiönpöytä oli toissijaista, sillä lapsihan on terve, kun se leikkii..

Myös "lasten ateria" oli tänään Pikkusiskon toivelistalla - ja mikäpäs se mukavampaa äidille näin perjantaina, viikon päätteeksi, kun lapsi paranee ja pyytää saada ruokaa. Sellainen lämmittää äidin sydäntä kovin. Haettiin samalla sapuskat koko porukalle eli ei tarvinnut edes itse kokata ;)

Yksi asia ei mennyt tänään ihan putkeen - nimittäin eskarin hiihtoretkestä ei tullut kovan pakkasen vuoksi mitään, mikä tietenkin harmitti Junioria. Meillä oli aamulla asteita -20. Mutta sovimme, että paistetaan makkarat huomisiltana takassa kotona! Plan B osoittautuu usein yhtä hyväksi, ellei jopa paremmaksi kuin alkuperäinen suunnitelma.



0

"Karhunpoika sairastaa"



Pikku potilaita on hoivattu tässä viime päivät. Flunssa on vetänyt heikoksi ja mahat "mulisee". Laitettiin tänään jo aamusta tulet takkaan ja näin keskellä torstaipäivää saunakin päälle. Mukavampi flunssaisena peseytyä, kun on lämmintä. Pikkusisko pötköttelee parhaillaan tuossa olkkarin teeveen edessä, pikkuisessa pesässään, kun muut ovat eskarissa ja koulussa. Pyrähdän välillä kuin lintuemo viemässä pienelle ruokaa ja juomaa. Eilen jo paistoi kaunis kevätaurinkokin hetken, mutta nyt pyryttää ja tuiskuttaa taas ja pakkasherra näyttää meille pitkää nenää. Eskarilaisten pitäisi mennä huomenna hiihtoretkelle laavulle ja mukaan pitää muistaa pakata oma makkara selkäreppuun, kun paistavat sen nuotiolla. Saas nähdä, tuleeko huomisesta hiihtoretkestä mitään, kun on niin kurja keli tänään. Mies on tehnyt lumitöitä monena päivänä, jotka alkavat nimensä mukaisestikin tuntua työltä! En muista, koska olisi tullut yhtä paljon lunta kuin nyt, tänä talvena.

Annettiin tämän viikon alussa talomyynti kiinteistönvälittäjälle. Pääsee itse vähemmällä eli pelkällä siivouksella - ja niillä lumitöillä. Nuori myyjäpoika kävi eilen ottamassa laajakuvaobjektiivillaan kuvia meillä. Vitsit, kun tuli hienoja!


















Kodinhoitohuone on kyllä oikeastikin tilava, mutta tuo ikkunataso on kyllä jo liioitellun pitkä ;)
5

Kultareunat

Ihanaa, kevätaurinko paistaa ja ulkona on vain muutama aste pakkasta! Laitoin ruokaa uuniin ja ulkoilemme sen aikaa lasten kanssa pihassa. Sohvat ovat toistaiseksi pysyneet valkoisina - olemme nimittäin pelanneet ja katsoneet viikonlopun telkkaria yläkerran olkkarissa. Kommentteja valkoisten sohvien kanssa elämiseen toivon kuitenkin lisää. Kertokaa!


Kuulen usein kysyttävän, että miten meillä on aina näin siistiä? No, kyllähän kaikki tietävät, että lapsiperheessä on siistiä vain hetken (sen kuvan oton verran ;). 

Aiemmin stressasin siitä paljonkin, mutta nykyisellään tuo lasten oma olkkari yläkerrassa (tähtitapetteineen) pelastaa monta murhetta! Sitä paitsi, yhtenä päivänä sitä vain tajuaa, lapset ovat vain vähän aikaa pieniä eli ei pidäkään tuhlata sitä aikaa siivoamiseen tai siivoamisesta murehtimiseen - vaan olla lasten kanssa ja muistaa hassutella riittävästi. Siten saa arkeen kultareunat.

5

Meillekin valkoiset sohvat


Mitähän te muut mahdatte puuhata näin perjantai-iltana?

Meillä mies siivoaa autotallia, lapset mussuttaa yläkerrassa tyytyväisinä karkkia + poppareita... ja minä huhkin alakerrassa erään uhkarohkean projektin parissa. Meillä on olkkarissa 2 samanlaista, kolmen istuttavaa sohvaa vastakkain, miehelle ja minulle - kumpaisellekin omat, ja vaihdoin niihin äsken valkoiset päälliset!



Pähkähullua tai tavattoman rohkeaa - mutta lopputulos miellyttää, ainakin omaa silmää. Silittäminen vei aikansa, mutta kannatti (en ole mikään himosilittäjä ;). Aiemmat päälliset olivat nekin melko vaaleat, hentoa ruusua, oisko ollut Redeby, mutta eivät olleet vesipestävät. Ne kaipasivatkin jo pesua ja olkkari samoin uutta ilmettä. Mutta kertokaas te, joilla on valkoiset sohvat, että miten ihmeessä saan nämä näin lapsiperheessä pysymään siisteinä? Tai edes siedettäviltä? Oisko ehkä pitänyt miettiä kaksi kertaa ennen ostopäätöstä..? Apuva! Onneksi meillä on kaksi olkkaria, joten lapset tahmatassuineen katsovat teeveetä ja pelaavat pleikkaria pääasiassa yläkerrassa. Raskiikohan näissä nyt sitten enää istuakaan..?

7

Valoa


Valo - valaistus - valaistuminen.

Valo on nykyihmiselle itsestäänselvyys. Naps vain ja valot päälle. Toista oli entisaikaan, ennen 1876 keksittyä hehkulamppua. Työtä tehtiin luonnonvalossa, öljylampun valossa ja liekin loimussa - siis sen minkä näki tehdä. Tieteellisenä ilmiönä valo on sähkömagneettisen spektrin ihmissilmällä nähtävä osa ja ilman valoa elämä maapallolla ei olisi mahdollista. Koska ihminen tarvitsee valoa pääasiassa näkemiseen, on valo liitetty eri kulttuureissa myös järjen, uskon ja johdatuksen symboliksi. Kristinuskossa termit ovat "valkeus" ja "valoa kansalle", buddhalaisuudessa "valaistuminen". Puhutaan myös järjen valosta - ja varsinkin nuorison keskuudessa tyhmempi kaveri leimataan helposti ihan "pimeeksi". Asioiden muuttuessa parempaan suuntaan, sanotaan myös tunnelin päässä olevan valoa. Valo on siis monella tapaa tärkeä asia, mutta niinkuin monessa muussakin yhteydessä, sen merkityksen huomaa parhaiten vasta, kun menettää sen. Olisimme aika hukassa ilman keinovaloa.



Joulun aikaan on luonnollista polttaa kynttilöitä ja valaista pimeää erilaisin keinovaloin. Meidänkin naapurustossamme monella palaa vielä täysi jouluvaloarsenaali, vaikka helmikuu on jo pitkällä menossa. Kevät etenee hitaasti, mutta varmasti, ja päivä on jo nyt paljon pidempi kuin vuodenvaihteessa. Tänä talvena on ollut ihanaa nauttia runsaan lumen tuomasta valkeudesta. Valkoinen väri toden totta valaisee! Joidenkin vaatekauppojen sovituskoppien valkoinen keinovalo taas on kaikkea muuta kuin houkutteleva - jokainen poimu ja muhkura korostuu eikä mikään vaate tee oikeutta runsaille muodoille. Energiansäästölamppujen tultua markkinoille perinteiset hehkulamput poistuvat pikkuhiljaa kauppojen hyllyiltä ja itse tunnustaudun kuuluvani niihin, jotka ovat hamstranneet esim. liekin muotoisia hehkulamppuja kattokruunuihin monen vuoden tarpeiden edestä. Valo sokaisee! Pimeän aikaan moni suomalainen kärsii valon puutteesta, johon kirkasvalolamppu on oiva "lääke"vähentämään unihormonin tuotantoa aivoissa. Hassua, että nykyisin kaikki tuntemukset luokitellaan oireiksi jostakin, vaikka jo aikojen sivu on tiedetty esim. pitkän pimeän vuodenajan vaikuttavan ihmiseen tietyllä tapaa. Vaikka talvi on pitkä ja pimeä, en silti vaihtaisi sitä pois. Neljä vuodenaikaa ovat suuri rikkaus. Pimeän synnyttämä melankolia luokitellaan helposti alkavan masennuksen oireeksi. Tässä suorituskeskeisessä yhteiskunnassa olisi jatkuvasti pysyttävä pirteänä ja aktiivisena, ei saisi missään nimessä erehtyä sanomaan, ettei jaksa, ei huvita tai että ei tee mieli - sillä hyvin helposti sinun katsotaan kärsivän jostakin oireesta johonkin tai jopa alkavasta vakavasta sairaudesta. Omasta mielestäni ainakin naisen elämä on jatkuvaa aaltoliikettä - välillä mennään ylös ja välillä alaspäin - toisinaan jopa ratsastetaan villisti aallonharjalla! Vuodenajat, hormonit, raskaudet, ikä ja elämäntilanne heittelevät naista kuin lastua lainehilla. Eivätkä ne silti välttämättä ole merkkejä mistään vakavammasta. Jokainen on kuitenkin oman itsensä paras asiantuntija, toki myös läheinen kanssaihminen saattaa nähdä muutoksen arkiminässä helpommin kuin itse.

Valo -nimisiä oli kastettu Suomessa viime vuoden loppuun mennessä 475 henkilöä, joista 11 oli naista ja loput miehiä. Ainoa Valo -niminen, jonka itse tiedän nimeltä, on komea suomalainen rokkari Ville Valo (lasketaanhan sukunimikin?), mutta henkilökohtaisesti minulla ei ole kunnia tuntea yhtään oikeaa Valoa. Koska tänään, keskiviikkona 3. helmikuuta on Valon päivä, niin ehdottaisin, että jaksetaan tämä pimeä, pitkä vuodenaika yhdessä. Toivotan sinulle sydämen valoa, ystävyyden valoa, valoa pimeään, valoa tunnelin päähän. Toivon valaistusta ladullesi, valaistumisen elämyksiä, valoa nähdä asioita oikein, valoa nähdä oikeita asioita. Kevät on tulossa ja valo lisääntyy joka päivä! Ethän kuitenkaan unohda, että toisinaan kaikkein tärkeimmät asiat näkee vain sydämellä..




Kuvat on meidän makkarista eli Master Bedroomista. Köynnöstapetti on Sandberg, päiväpeitto ja valaisimet Pentik.
1

Vaaleanpunaista


Meidän pikkuisemme täyttää tänään 3 vuotta. Helmikuinen pakkaspäivä oli silloinkin, vuonna 2007, kun pitelin sylissäni pientä nukkatukkaa. Nyt hän on jo ISO tyttö, mutta silti tietyllä tapaa aina meidän pikkuisemme. Viikonloppuna otimme varaslähdön synttärihumuun. Synttäreiden kohokohta on tietenkin aina täytekakku + lahjojen avaaminen! Meidän neitimme hartain toive oli kuultu ja hän sai vihdoin ihka omat nukenvaunut. Ei siskojen vanhat, vaan ihan ikiomat. Kun perheessä on monta lasta, on tärkeää antaa jokaiselle myös jotain omaa. Näistä toivottavasti on iloa pitkään, Brion yhdistelmät tuntuivat nimittäin olevan ihan tukevaa tekoa. Naiseus alkaa jo pienenä. Leikitkin ovat erilaisia kuin veljellä. Hoivataan nukkevauvoja, leikitään kotia, riisutaan ja puetaan vaatteita vain silkasta pukemisen riemusta. Huomaamattaan sitä myös kasvattaa tyttöjä hieman erilailla kuin poikia. Meillä on 3 tyttöä ja 2 poikaa. Sisaruussuhde on arvokas asia, sillä lähes kaiken voi tässä materialistisessa maailmassa ostaa, mutta ei siskoa/veljeä. Aikuisena sen viimeistään ymmärtää.


Tuttu kukkakaupan täti sitoi kimpun 3-vuotiaalle pikkunaiselle, joka oli niiiiiin otettu ihka ensimmäisestä omasta kukkapuskasta. "Tytöt ne ovat toista maata, unohtamatta en olla saata." Vaaleanpunainen, herkkä tulppaanikimppu toi ihanan keväisen tuulahduksen tullessaan. Helmikuu hujahtaa hetkessä ja pian koittaa kovasti odotettu kevät!  

6