Tunti vain



Palmusunnuntai ja asuntoesittely ovat vissiin huono yhdistelmä. Meillä kun ei nimittäin käynyt näytössä ketään! Ei kyllä turhia etukäteen stressattu koko asiaa, kun viimeksikin oli sama lopputulos, eli oltiin vaan "cool" ja aamusella vähän järjesteltiin paikkoja kuntoon. Mutta hyvä asia oli, ettei sääherra päässyt sössimään näyttöä eli ei ollut sankkaa lumipyryä, kuten 2 viikoa sitten edellisenä näyttöpäivänä - tänään oli nimittäin ensimmäisen kerran selkeästi kevättä ilmassa ja satoi silkkaa vettä! Heh. Onko sunnuntai yleensäkin huono päivä kierrellä asuntonäytöissä? Vai onko meidän tarkasteltava kriittisesti asuntovälittäjäämme? Hinta + myyntiehdot on yhdessä sovittu ja talomme on valmistunut 2005. Kaupungin keskustaan matkaa alle 2 km, ala-asteelle ja eskariin vain parisataa metriä. Eikö sijainti merkkaa ihmisille enää mitään? Vai aurinkoako tässä nyt vain tarvittaisiin, jotta ihmiset lähtisivät liikkeelle?

Kesäaikaan siirryttiin viime yönä eli siirrettiin kelloja tunnilla eteenpäin. Hyvä muistisääntö siinä on, kun ajattelee, että kelloa siirretään aina kohti kesää! Näin keväällä siis tunti eteenpäin ja syksyllä vastaavasti tunti taaksepäin. Pukinkontista löytynyt uusi kännykkäni teki jekun, kun oli siirtänyt itse itsensä automaattisesti kesäaikaan - pomppasin meinaan melko reippaasti pystyyn tänä aamuna, kun katsoin kelloa ja se näytti 9.10 - ja oletin sen siis olevan jo 10.10 eli kymmenen yli kymmenen. Nautiskeltiinkin sitten aamiainen antaumuksella ja lapset katsoivat piirrettyjä rauhassa, kun näin ei ollutkaan....


Lauantai-iltana meillä otettiin osaa ilmastotalkoisiin ja vietettiin Earth Hour klo 20.30 - 21.30. Ajastimella olleet ulkovalot kytkettiin pois päältä ja turhat sisävalot sammutettiin. Lapset saivat leikkiä pienillä taskulampuillaan ja me istuimme miehen kanssa kynttilänvalossa. Teemaan sopivasti oltiin haettu jo päivällä kauppareissulla vuokrafilmi nimeltään "2012", joka kertoo Maya-intiaanien jo tuhansia vuosia sitten ennustamasta maailmanlopusta 21.12.2012 ja ihmiskunnan ratkaisuista sen kohdatessa. Katastrofielokuva aiheutti mukavasti huonoa omaatuntoa kerskakuluttamisen seurauksista ja kynttilän valossa istuminen tuntui ainoalta järkevältä vaihtoehdolta lauantai-iltana. Helsingin Energian mittausten mukaan Earth Hour leikkasi hieman helsinkiläisten energiankulutusta, mutta vain hieman. Hienoa on kuitenkin, jos se sai ihmiset miettimään omaa energiankulutustaan ja sammuttamaan vaikka turhaan palavia valoja. Kaikenkaikkiaan Suomi säästi sähköä eilisellä tempauksella saman verran kuin mitä noin 30 000 asukkaan kaupungin sähkönkulutus on tunnissa (joo, tunnustan, minussa asuu pieni tilastotieteilijä..).

7

Friday again

Taas on perjantai. Kauppapäivä, karkkipäivä, siivouspäivä. Tulevana palmusunnuntaina meillä on myös asuntonäyttö - ja kuinkas ollakaan - jo eilen illalla alkoi lumipyry! Jota on kuulemma luvassa myös sunnuntaiksi. Niinpä tietysti. Tää sääherran ketkuilu on kyllä jo ihan omaa luokkaansa, näin maaliskuun viimemetreillä kun soisi jo kevätauringon lämmittävän nenänpäitä.

Kiirusta on muutoinkin, kun lapsilla on koulussa uinti-viikot, vanhimmalla on tänään biologian yo-kirjoitukset, otin pariksi viikoksi pitkästä aikaa kirppispöydän ja katsoin läpi lasten kevätvaatteet ja -kengät ym turhat roinat, vein parit kengät suutarillekin (pihi kun olen ja ei viitsi ihan vielä kumppareissa ruveta kulkemaan), on kaverisynttäreitä, pääsiäiskirkkoon lauluharjoituksia, tuo asuntonäyttö ja paljon muuta ylimääräistä muistettavaa. Väsyttää, mutta pitää vaan jaksaa painaa eteenpäin. Allergia-aikakin on kohta käsillä ja pitää muistaa uusia reseptit. Monena keväänä olen jo aloittanut näihin aikoihin lääkkeet silmäoireisiin (pähkinäpuu ja leppä kukkivat ensimmäisenä). Se on varmaa, ettei pajunkissoja taida löytyä Pääsiäiseksi, kun pyhät tulevat tänä vuonna näin aikaisin. Mutta lapset ovat innoissaan. Ja la-su välisenä käännetään kellot kesäaikaan! Eli tunnilla eteenpäin ja kesää kohti mennään. Meillä meinaa ensimmäiset innokkaat muksut heräillä aamuisin tätä nykyä klo 06.30, myös viikonloppuisin, joten on ruhtinaallista kellojen siirron jälkeen saada nukkua puoli kasiin!


5

Kevätkylvöt


Laitettiin aamupäivällä rairuohot itämään. Pikkusisko oli äidin apurina. Ja innokas apulainen olikin, kuten aina. Mutta hyvin onnistui kylvöt. Samalla juteltiin, että siemeniä pitää kastella ja sitten niistä kasvaa vihreää ja vehreää ruohoa. Pieni istui hetken mietteliäänä tuolissaan ja tokaisi sitten, että taidat äiti narrata - "voiko niissä sitten muka juosta paljailla varpailla?" Onhan se kasvun ihme uskomaton. Ja mitä kaikkea aurinko saakaan aikaan.

Laitettiin peltiastioihin myös ohran siemeniä kasvamaan. Tiimarista löytyneet ruosteiset minilapiot sopivat rekvisiitaksi näihin istutuksiin. Niihin voi itse kirjoittaa tekstin, jos haluaa. Laitettiin isoon lasikulhoon myös pari munakuppia somisteeksi. Pikkusisko keksi heti, että tiput voivat mennä niihin piiloon. Ai niin. Tiput. Missähän ne mahtavat olla, kun eivät olleet siellä, missä muut pääsiäistavarat.. Veikkaanpa, että löytyvät lasten leikeistä.

1

Nälkäisenä ei ole huumorintajua


Tapahtui erään hampurilaisravintolaketjun autokaistalla Suomessa sunnuntai-iltana:

Olimme ajaneet perheen kanssa 325 kilometrin automatkan pysähtymättä. Kotona odotti tyhjä jääkaappi, joten päätimme koukata kotikaupunkimme tutussa hampurilaispaikassa hakemassa syötävää. Lapset seurasivat navigaattorista, kuinka auto nieli kilometrejä ja lopulta kaupungin valot kajastivat iltataivaalla. Hampurilaisravintolan parkkialue oli täynnä autoja ja autokaistallakin muutama ennen meitä. Mies teki tilauksen mikrofoniin kuten aina ennenkin. Kaiuttimesta kuuluva ääni ilmoitti loppusumman ja pyysi ystävällisesti ajamaan luukulle nro 2. Ennenkuin ehdimme nytkähtää jonossa liikkeelle, eteemme kiilasi jostain henkilöauto täynnä pipopäitä. Oltiin matkanteosta väsyneitä, mutta ymmärrettiin heti, että hehän eivät tehneet tilausta, vaan kiilasivat parkkipaikalta väliin ja saavat nyt meidän tilaamamme ateriat. Näin kävikin. Melkein. Seurasimme ikkunasta, kun niitä tarjottiin heille edessämme autokaistalla, koska hampurilaispaikan työntekijät tietenkin olettivat heidän olevan jonossa seuraavia. He eivät kuitenkaan ottaneet niitä, vaan heidän annettiin tehdä oma tilauksensa siinä - ja meidän tilauksemme, joka oli pakattu paperikasseihin valmiiksi, odotti koko sen ajan jäähtymässä ikkunaluukun vieressä. Lapsemme seurasivat tilannetta takapenkiltä käsin, kun pelkäsivät, että kiilaajat vievät heidän ateriansa. Viimein kiilaajat saivat oman paperikassiin pakatun tilauksensa, maksoivat ja kaasuttivat paikalta. Tuli meidän vuoromme. 4 tunnin ajomatkan jälkeen halusimme vain päästä kotiin ja syömään. Mutta tämä oli niin uskomatonta, että oli saatava antaa palautetta. Nuori miesmyyjä ojensi luukusta ruuat paperikasseissa ja sanoi vasta tulleensa vuoroon ja uutena myös työpaikkaan eikä tiennyt miten toimia tilanteessa. Pyysimme häntä hakemaan vuoropäällikön paikalle. Jono autokaistalla piteni. Kylmät hampurilaisateriat paperikasseissa neuvottelimme. Vuoropäällikkö esitti anteeksipyynnön ja saimme lopulta ruuat kokonaan veloituksetta. Olimme tyytyväisiä hänen tapaansa ratkoa tapahtunut ja kerroimmekin sen hänelle. Kiitimme ja ajoimme kotiin. Ruuat lämmitettiin mikrossa, mutta jouduin vielä soittamaan perään. Sillä vaikka ateria ei maksanut mitään, lasten aterioihin kuuluneet lelut olivat jääneet myös pois. Kolme pettynyttä pientä naamaa istui ruokapöydässämme. Itse olisin tyytynyt tilanteeseen, mutta lasten puolia pidän aina. Sillä kukas heidän puoliaan muuten pitää. Ja vaikka mies sanoi "don't push your luck" niin minä soitin. Sama vuoropäällikkö vastasi puhelimeen. Muisti meidät, pahoitteli lelujenkin puuttumista ja sanoi kirjaavansa ne ylös, että huomenna voimme käydä noutamassa ne. Ugh - olen puhunut. Ja syönyt mikrossa lämmitetyn hampurilaisen.



5

Tasa-arvoa

Myönnetään, Pikkusisko jäi isoveljen synttärihulinoissa hieman jalkoihin, vaikka koko 3-vuotiaan innolla auttoi, kun tehtiin synttärivalmisteluja. Niinpä toin hänelle eiliseltä kauppareissulta pienen huomionosoituksen kiitokseksi ahkerasta auttamisesta. Uudet pastelliväriset helmikorut ranteissa hän pinkaisi oitis vaihtamaan viimekesäisen minihameen ylleen ja sunnuntaina ostetut uudet vaaleanpunaiset lenkkarit piti tietenkin kaivaa myös esiin kaapista ja laittaa jalkaan, kuinkas muutenkaan kuin tietenkin vääriin jalkoihin.. Mutta se ei menoa hidastanut. Sitten puettiin ylle vielä kassista löytynyt farkkutakki ja jo alkoi keikistely peilin edessä! Hyvä kun maltoin kipaista keittiöön kameraa hakemaan, kun neiti oli niin elementissään. Kyllä tytöt ovat tyttöjä (siinä missä pojat ovat poikia)! Niin maireat olivat nimittäin naaman ilmeet peilin edessä, kun 3-vuotiaan innolla ja itsetunnolla poseerasi ja keikisteli! Onko se meissä tytöissä sisäsyntyistä? Kauneuden ihannointi ja keikistely? Ja minne ihmeeseen tuo lapsuuden loistava itsetunto niin kovin usein katoaa, kun tytöistä kasvaa naisia? Koulumaailmako sen vie? Kapina? Vai iskeekö kiltin tytön syndrooma?


Okei, tiedetäänhän tämä maailmanmeno ja suorittamispaineet, mitä ne ovat. Mutta vaikka tasa-arvoa kuinka kuulutetaan, niin olen kuitenkin henkilökohtaisesti sitä mieltä, että ollakseen tasa-arvoinen nyky-yhteiskunnassa, on naisen oltava miestä "parempi" päästäkseen esimerkiksi virkaan, johon on myös miespuolisia hakijoita. Samasta työstä pitäisi myös saada sama palkka. Kovin usein kun vielä kuulee, että miehen tienaama 1,00 eur on naisella samasta työstä vain 0,80 eur. Yhtä kammottava asia nyky-yhteiskunnassamme kuin kiintiönaiset ja naiskiintiötkin. Olen varmaan ollut entisessä elämässäni jonkin sortin naisasianainen (oikea asialleen omistautunut, emansipoitunut vanhapiika, joka on taistellut itsensä luokkaeroista huolimatta yhteiskunnallisesti merkittävään asemaan), sillä jostain kumman syystä nämä epätasa-arvoisuudet ja näennäiset yhdenvertaisuudet saavat aina vereni kuohahtamaan..

Huomenna perjantaina vietetään muuten aiheeseen sopivasti tasa-arvon päivää. Eikös se tarkoita käytännössä sitä, että kotityötkin tulisi jakaa tasa-arvoisesti? Puolet itselle ja loput miehelle. Vai pitäisikö kotityöt jakaa entisaikojen tyylin mukaiseti miesten- ja naisten töihin? Vai välttyä nalkuttamasta ja tehdä kaikki itse? Mikä teidän perheessänne on toimivin tapa? Vai onko tasa-arvo kotitöissä ylipäätään mahdollista? Itse ainakin olen valmis hieman tinkimään periaatteistani, kunhan vain arki rullaa... Mutta meillä mies onkin monitaituri, joka kokkaa, siivoaa ja silittää + hoitaa lapset, autoasiat ja pihatyöt. Tai sitten minä vain olen taitava manipuloimaan ;)


6

Herra Hai

7 vuotta sitten pitelin sylissäni näin maaliskuun illassa syntynyttä poikavauvaani. Tänään Juniorimme täytti jo 7v ja toivoi itselleen terävähampaiset hai-synttärit! Mieheni sanoo meillä olevan Juniorin kanssa ihan omanlainen suhteemme - mutta niinhän sen kuuluukin olla. Äiti on pienen pojan ensimmäinen rakkaus. Ja äidinrakkaus - senhän kaikki tietävät. 

Niinpä äiti yritti tänään parhaansa mukaan täyttää pikkumiehensä toiveen. Synttärien teemana oli vedenalainen maailma ja Atlantis. Yläkertaan järjestettiin pikkuvieraille pieni seikkailurata, jossa kerättiin tehtävärasteilla leimoja Atlantis soturi -passeihin. Yläkuvassa haille piti silmät sidottuina kiinnittää irronnut hammas magneettitauluun. Viimeisellä rastilla tehtiin testi, jossa selvisi, mikä Atlantis-soturi kukin osallistuja oli (testi löytyy netistä lego atlantis sivuilta). Synttärisankari itse oli Mustekala-soturi. Tämä tietysti ikuistettiin diplomiin, jonka kukin osallistuja sai mukaansa.


Juhlien kohokohta oli, kun kakku kannettiin pöytään - kakun keskeltä nousi nimittäin itse Herra Hai! Tosin oikeasti melko kesy hirvitys, sillä nahka oli marsipaania ja terävät hampaat valkoista suklaata. Mutta lasten ilmeet olivat ikuistamisen arvoiset! Junior oli mitä ilmeisimmin kertonut kaikille toivovansa legoja synttärilahjaksi - laskettiin nimittäin illan päätteeksi, että hän sai 8 erikokoista pakkausta tänään lahjaksi! Tämä "kalmarin portti" oli ykköstoive - mistä ihmeestä isi ja äiti tiesivätkin sen? Mutta arvaatkohan sinä, mitä meillä tehtiin synttäreiden jälkeen koko loppuilta? Ei nimittäin siivottu, vaan: rakennettiin legoilla!

3

Toive keväästä




Iltapäivän asuntonäytössä ei käynyt ketään. Blääh. Ei tarvinnut tosin olla kummoinenkaan ennustaja, kun tuntia ennen näyttöä taivas veti harmaaksi ja rupesi satamaan kämmenen kokoisia ryppäitä räntää. Ihan kuin ei olisi riittänyt viimeöinen 15 cm uutta lunta, jota mies kolasi aamupäivällä toista tuntia. 

Miehen kanssa vitsailtiin juuri äsken, että tämähän rupeaa olemaan kohta kuin "Päiväni murmelina" leffasta - siis siitä nimenomaisesta 1990-luvun leffasta, jossa Bill Murray esittää säämiestä, joka joutuu outojen sattumusten kautta kokemaan elämänsä huonoimman päivän yhä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.. Ja siis todellakin - joka aamu herätyskello soi ja AINA on sama päivä ja samat asiat tapahtuvat. Talo myynnissä, mutta kuka nyt tulisi katsomaan iglua, kun talo on lähes hautautunut lumeen!!? 

Mitä voimme siis tehdä muuttaaksemme tämän jatkumon? Kun sääherrakin on näköjään talomyyntiämme vastaan.. Aurinko!? Hohoi - tule jo esiin ja lämmittämään kodinvaihtajien nenänpäitä! Eihän kukaan täysjärkinen jaksa edes ajatella asunnonvaihtamista näiden lumimättäiden uuvuttamana.. Juu, asunnonmyyjäpoika se vain istuskeli valkoisilla sohvillamme iltapäivällä ja huokaili, että missä kaikki ovat. Ja me kävimme sillä välin ostamassa lapsille kolme paria lenkkareita, samaisen määrän "crocseja" ja Pikkusiskolle uuden keväthaalarin. Ähäkutti Sääherralle - kukas se näyttää pitkää nenää ja kenelle? Muksuilla ainakin oli hauskaa ja pitivät kotiin tultua meille muotinäytöksen. Pikkusisko julisti, että aikoo nukkuakin uudet lenkkarit jalassa! Ei vaan, tästähän on suunta vain ylöspäin. Mies tokaisikin, kun sanoin, että pahin skenaario kävi toteen, kun kukaan ei tullut asuntoesittelyyn, että ehei - pahinta olisi ollut, jos välittäjäkään ei olisi tullut!




 
5

Perjantain siivouspäivä

Ihana aurinkoinen aamu. Pakkasta -11, mistä johtuen taivaskin on selkeä. Isosisko lähti jo kasilta aamulla koulun kanssa hiihtoretkelle/ pulkkamäkeen ja heilutimme juuri Pikkusiskon kanssa ikkunassa, kun Junior vietiin eskarilaisten hiihtoretkelle, joka kaikkien harmitukseksi peruuntui ystävänpäiväviikolla kovien pakkasten takia. Junioria jännittää eniten määränpää eli minkähänlainen se laavu oikein mahtaa olla, jonne pysähdytään makkaran paistoon ennenkuin hiihdetään takaisin autolle. Ollaan puhuttu laavusta, mutta pienen miehen mielessä se on kuitenkin kaikkea muuta kuin tylsä havumaja.

Enpä voinut vastustaa eilisellä kauppareissulla kuvassa olevia Mailegin peltimunia. Värisävyt olivat ihanan pastelliset ja niihin voi piilottaa kaikenlaisia pieniä kivoja pääsiäisyllätyksiä. Yleensähän pääsiäisjutskat ovat kirkuvan keltaisia tai vihreitä, joten jo senkin puolesta nämä oli ihan pakko saada tuoda kotiin! No lapsethan tietty olivat heti nenät solmussa, kun ostin vain kahdet - pitää kuulemma hakea vielä yksi vaaleanpunainen, niin että Isosiskokin saa omia yhden. Niin sitä käy, että kun ostaa jotain kivaa itselleen, niin muu perhe ne omii lopulta.. Ei vaan. Kiva, että lapsetkin innostuivat ja nämähän kestävät pääsiäisestä toiseen, kun ovat tosiaan maalattua peltiä! Viehättävää ja ekologistakin.

Tänään meillä siivotaan. Ajattelin aloittaa jo aamusta, niin saa sitten iltapäivällä juoda kupposen kahvia rauhassa ja selailla ehkä vähän sisustuslehtiäkin. Jeanne d'Arcin uusinta olen jo vähän kurkkinutkin, kun ostin sen hiihtolomareissulla. Tulevana sunnuntaina meillä on jälleen asuntonäyttö iltapäivällä. Voi kunpa katsojien joukossa olisi nyt "se oikea" perhe, joka rakastuisi meidän kotiimme. Kuiskaan tuuleen toiveemme. Meinasin piilottaa noihin pupun muniin suklaata, jotka "löytäisin" sitten siivouksen päätteeksi.. Hmm, tarkemmin ajateltuna taidankin syödä ne suklaat ensin ja siivota vasta sitten ;)

4

Kevään pukujuhlaa

Tänä vuonna Pääsiäinen tuleekin jo varhain. Siihen on enää kolmisen viikkoa. Muistanko oikein, että jokunen vuosi sitten sitä vietettiin vain viikkoa ennen Vappua? 

Näissä kuvissa on meidän perheen pääsiäistunnelmia viime vuodelta. Junior esitti silloin vienon pyynnön saada olla pingviini - niinpä Isosisko ja Junior kiertelivät virpomassa Trullina ja Pingviininä ;) Junior vielä kävellä köpötteli kuin oikea pinksu. Seurailtiin yläkerran ikkunasta parivaljakon kulkua ja kyllä oli naurussa piteleminen... Juuri 2v täyttänyt pikkusiskokin tahtoi tietty sovittaa tuoreeltaan isoveikan hienoa pukua - ja oli kovasti hellyyttävän näköinen suuren suuressa asussa. Mustaa tekoturkista oli jäänyt jostain aiemmasta ompelustyöstä jo aikaa sitten, valkoinen teddy-turkis vain ostettiin ja nokka tehtiin miehen vanhasta kulahtaneesta t-paidasta. Oli muuten värkkääminen tuon ilmeen kanssa.. Kun kahdella ensimmäisellä kerralla pingviini näytti aina vaan pandalta! Sitten oivalsin, miten nuo silmät pitää tehdä. Nokka näyttää ankan nokalta, tiedetään juu, mutta teräväkärkinen pingviinin nokka se vasta hassulta näyttikin! Niin ja mitään kaavoja ei tietenkään ollut käytettävissä.. Vetskari ja nepparikiinnitys on takana, joten tätä ei tarvinnut sentään leikata Juniorin päältä, kuten erään naisnäyttelijän puvun kanssa kävi tänä vuonna Oscar-gaalan jälkeen... Meidän nuori herramme muuten viettää ensi viikolla synttäreitään. Kiusoittelinkin häntä tänään eskarin jälkeen, että pidetäänkö naamiaisjuhlat ja hän voisi pukeutua tietenkin tuohon pinksu-asuun? Eiei - kuului vastaus suureen ääneen. Hän tahtoo Atlantis -bileet mustekaloineen ja hainhampaineen.

2

Nostalginen Elovena-tyttö


Nyt on kyllä ihan pakko mainostaa, kun löysin ruokakaupasta aivan ihanan tuotteen: nostalgiseen peltipurkkiin pakattuja Elovena kaurahiutaleita! Tuli niin kiva fiilis, että 5,95 € hinta ei tuntunut puurohiutaleista enää lainkaan rosvoukselta. Ja pitipä tietty heti kotona googlettaa asiaa:

"Raisio on tuonut markkinoille peltisen Elovena-rasian neidon 85-vuotisen taipaleen kunniaksi. Vanhanajan peltirasian ulkoasu on peräisin 1950-luvun pakkauksesta. Ossi Saarelaisen piirtämä Elovena-neito on toiseksi vanhin versio Elovena-neidosta. Raision mukaan alkuperäisen Elovena-neidon alkuperästä ei ole täyttä varmuutta, mutta sen uskotaan olevan taiteilija Joel Viktor Räsäsen käsialaa. Räsänen piirsi 1920-luvulla viljapellolla hymyilevän tytön mainoskilpailua varten. Elovena syntyi Karjalan Myllyssä Viipurissa vuonna 1925 ja kuvasti nuoren itsenäisen Suomen ihanteita ja uskoa parempaan tulevaisuuteen. Vuosien varrella Elovena-tyttöä on muokattu ajan hengen mukaiseksi. Esimerkiksi 1950-luvulla Elovenaa päivitettiin lyhentämällä ja vaalentamalla tytön hiuksia sekä kasvattamalla taustan viljapeltoa. Aimo ”Amppu” Virtanen teki Elovenasta aiempaa nauravaisemman 1960-luvulla, ja leveän hymyn neidolle antoi englantilainen Phil Clements 1980-luvun lopulla. Samalla kuvaan lisättiin aurinkoinen metsänreuna. Sittemmin tyttöön on tehty vain pieniä muutoksia.
Elovena oli M&M:n ja Taloustutkimuksen Arvostetuimmat brändit -tutkimuksessa viime vuonna sijalla 28. Vuonna 2007 Elovena ylsi kymmenen arvostetuimman brändin joukkoon Suomessa. Kilon peltirasia on myynnissä päivittäistavaramyymälöissä kevään ajan."
5

Kotona jälleen


Sallyn "ranchille" oli tupruttanut melkoiset määrät lunta poissa ollessamme. Olisittepa nähneet ilmeemme, kun tänään alkuillasta saavuttiin kotiin! Ainakin 30 cm uutta lunta ja tuuli oli tuivertanut ne entisten kinosten kera valtaviksi huippuvuoriksi meidän pihallemme + pisteenä iin päällä lumiaura oli vetäissyt lähes metriä korkean vallin koko pihaanajoväylän eteen. Great! 

Vartin lumitöiden jälkeen saatiin sen verran kulkureittiä aikaiseksi, että saatiin autettua lapset autosta sisälle ja toisen vartin jälkeen auto viimein pihaan. Huoh. Ja koko loman ajan me olimme vain huolissamme katolta putoavista lumista (jotka olivat siis pysyneet katolla)... Ihan uskomaton talvi! Onko teillä muilla himalajan korkuiset kinokset pihassa??



Kotimatkalla tankkasimme ja söimme burgerit - ja pääsinpä piipahtamaan Pentikin tehtaanmyymäläänkin lasten viihtyessä leikkipaikassa. Löytyi ystävämyynnistä tyttöjen huoneisiin puiset hepat sekä vierashuoneeseen uusi valkoinen päiväpeitto + pari saman sarjan koristetyynyn päällistä. Sekä muutama muukin ihanuus.. Satakieli -kangasta, torkkupeitto, kynttilöitä, pääsiäisjuttuja. Iiiiih. Nyt täytyy olla extra-kiltti, kun sai näin paljon kaikkea ihanaa yhdellä kertaa. Ja kun kerrankin oltiin liikkeellä arkena ja päiväsaikaan, niin mies kurvasi vienosta pyynnöstäni auton nokan kotimatkalla kohti Äänekoskeakin. Sateenkaarentaan Ilona sieltä tuli melkein syliin samalla oven avauksella, kun me astuimme sisään, ja lähti antiikkia laittelemaan huomista myyntilauantaita varten. 

Arvatkaapa muuten, kuka istui nuo Pentikin hepat + päiväpeitto sylissä sitten seuraavat sadat kilometrit, kun takakontti ja hattuhyllykin oli autossa tupaten täynnä? No minäpä tietysti. Lapsilla oli suksetkin mukana, mutta eivätpä hiihtäneet koko lomalla, sillä lunta oli aivan liikaa, kun ei valmista latua ollut käytettävissä. Miten sitä metrin mittainen hiihtäisikään metrisessä hangessa? Isosisko tosin kävi Papan kanssa autolla kaupassa yhtenä päivänä ja halusi välttämättä tehdä sen monot jalassa. Eli ei ihan hukkareissu. Mutta kotona ollaan jälleen - ja kyllä on mukavaa. Laukut puretaan vasta huomenna, mutta muistot lämmittävät jo nyt mielissä.

♥ Home Sweet Home ♥


Viimeinen kuva napattu Sateenkaarentaa putiikista.
6

Hain hammas



Olemme hiihtolomalla perheen kanssa. Otsikko on tosin hieman harhaanjohtava, sillä kuten kuvasta näkyy, lomailemme koto-Suomessa, Hämeen sydämessä - emme siis paistattele päivää eteläisellä valtamerellä. Lumikuorma on valtava täällä(kin) ja herättää huumoria päivittäin. Katolle kertyneet, puolimetriä paksut lumikuormat kurkistelevat räystäiden yli ja muodostavat sulaessaan/ valuessaan taidokkaita luonnon veistoksia. Tämän oleskeluhuoneen ikkunan eteen muodostuneen veistoksen olemme lasten kanssa nimenneet hain hampaaksi. Järvi siintää rannassa, mutta terassille ei ole meneminen. Mies lapioi rantasaunalle kulkureitin lähes metrisen umpihangen läpi ja siellä istuskelimme lasten kanssa sunnuntaina, juoden pillimehua +3 asteisessa saunan lämmössä toppikset päällä - samaisessa saunassa, jossa istuimme viimeksi kesällä uikkareissa ja ihailimme liplattavaa järvimaisemaa. 

Lapsia ei tohdi päästää keskenään ulos leikkimään edes tuohon tutulle pihalle, vaan toisen aikuisista on oltava aina mukana, sillä hetkellä minä hyvänsä lumimassa vyöryy alas. Junior ja Isosisko päivystävät vuorotellen ikkunassa, kumman vahtivuorolla lumivyöry tapahtuu. Hiihdot on vielä hiihtämättä, mutta pulkkamäessä ollaan jo oltu, käyty kävelyretkellä ja rakennettu lumilinna. Vapaa-aika on käytetty yhdessäolemiseen ja kiireettömyydestä nauttimiseen. Maanantai-iltana pääsimme miehen kanssa livahtamaan elokuviin ja syömään, kun lastenhoitovastuu annettiin isovanhemmille. Muistelimme samalla, että taisi olla kesä 2006, kun ollaan viimeksi oltu leffassa kaksistaan... ja päätimme samalla, että kyllä hieman useammin karkaamme täst'edes. Lapsillakin oli mitä ilmeisimmin ollut mukavaa, sillä ehdottivat kuin kuorossa seuraavana päivänä, että ettekö te isi ja äiti voisi tänäänkin lähteä käymään jossain..?

Kotiin tekee jo vähän mieli. Mutta lähinnä siksi, että mietityttää, millainen lumikuorma siellä on odottamassa? Onko katolta putoava lumi vienyt kattotiilet mennessään ja sataa sisälle? Tai joutuuko ensin lapiohommiin, että saa ulko-oven auki? Posiolla on kuulemma ennätykselliset 104 cm lunta. Mieletön talvi. Vaikea uskoa, että ens kuun jälkeen on jo toukokuu!

Mutta nyt meikätyttö menee laittamaan sisäsaunan lämpiämään ja tuunaamaan jumbokupilliset Irish Coffeeta ulkoilun päätteeksi. Se on moro!


3