Riehakasta Wappua!

Meiltä lähdettiin tänä aamuna kouluun ja eskariin hienoihin naamiaisasuihin pukeutuneina. Arvon yleisö, saanko esitellä Pelleneiti Pum sekä etelänavalta saakka saapunut Pingviinipoika Pinxu:

Siivosimme ja kävimme kaupassa jo eilen. Eineshyllyt loistivat tyhjyyttään, saatiin sentään pari pakettia prinssinakkeja ja perunasalaattia vappupöytään. Kunhan Pelleneiti ja Pinxu puolen päivän jälkeen kotiutuvat, niin talossamme tuoksuvat jo tuoreet munkit. Sally tietenkin paistaa ne monen vuoden kokemuksellaan ja Pikkusisko on saanut kunniatehtävän pyöritellä ne sokerissa - asiaankuuluvasti Kissa-asuun pukeutuneena tietenkin. Mmmmiau.

Riehakasta Wappua!

2

Sydämelliset kiitokset

...postisetä toi nimittäin tänään tällaiset ihanaiset sydämet, jotka olin yllätyksekseni voittanut blogiarvonnassa täällä. Kiitos Virpi. Sydämet olivat sattumoisin aivan minun väriseni - ja tuo pienempi ruudullinen on aivan syötävän suloinen - se on nimittäin jääkaappimagneetti! Ja itseoikeutetusti pääsi tietenkin heti komeilemaan jääkaapin oveen, jossa meillä pidetään lukujärjestykset, muistilaput ym. kirjava sekamelska. 

Paljon onkin muistettavaa nyt, kun lapsilla on perjantaina Wappuaaton kunniaksi naamiaiset koulussa ja eskarissa. Yksi aikoo kuulemma olla pelle, yksi pingviini ja pieninkin tahtoo pukeutua, vaikkei vielä kouluun menekään. Ja munkkeja täytyy tottakai paistaa! Eihän Wappu ole mitään ilman munkinpaistokäryä ;)

Kerrankin paistoi aurinko, niinpä ahkeroitiin miehen kanssa ja haravoitiin tänään koko piha. Pikkusiskolle oli hieman vaikea keksiä tekemistä, kun ei jaksanut kauaa punaisella pikkuharavallaan haravoida. Nimittäin aina kun aikuisen silmä vältti, niin johan oli levittelemässä vasta haravoituja kasoja... Laitoin terassipehmusteet paikoilleen mehuhetkeä varten.  

Valkoiset orvokit on oikeita, mutta uskoisitko, että kuvassa tarjottimen päällä oleva valkoinen ruusubegonia on vain silkkikukka? Meidän paahteisella terassilla kukat nääntyvät hetkessä, jollei niitä kastele päivittäin.


4

Valkoisia orvokkeja

Vielä on lunta aidan vierustalla ja katolta pudonneissa lumikasoissa. Hienosti on kuitenkin kinokset sulaneet, vaikka viime sunnuntaina heräsimme uuteen aamuun maassa melkein 10 cm yöllä satanutta lunta. Nurmikko on paikoin aika märkää, mutta emmeköhän tällä alkavalla viikolla jo pääse haravoimaan pihaa. Pari lehtikasaakin näkyy jääneen viime syksynä takapihalle.. Hain loppuviikosta puutarhamyymälästä valkoisia orvokkeja ja istutin niitä sinkkiastioihin terassille. Jänisverkotkin voisi varmaan jo ottaa pois. Meillä on terassin edustalla kaksi riippapajua. Ne istutettiin kesällä 2006 ja ovat tuuhentuneet hienosti jokavuotisen kevätleikkauksen ansiosta. Tänä keväänä ajattelin jättää leikkaamisen väliin, sillä viime vuoden kasvu ei riittänyt enää kasvattamaan oksia maahan asti. Terassikalusteitakin jo vähän mallailimme paikoilleen ja pitäisi päästä vielä uusi reissu puutarhalle, kunhan keli vähän lämpenee. Voi, kunpa olisi lämmintä tämä vappuviikko! Kaupasta napattiin maidonhakumatkalla myös käristettä kärryyn - jospa pääsisi tässä joku ilta vaikka herkuttelemaan kevään ekalla grillimakkaralla...

Olisko hei kellään hyviä vinkkejä pitämään naapuruston kissat pois terassilta?

7

100 things about me



Blogeissa on meneillään juttusarja "sata asiaa minusta". Kokeilenpa, miten helposti saan tuon listan itse täyttymään...

  1. Olen "Sally".
  2. Lempinimen sain jo englanninkielen tunnilla 3. luokalla.
  3. Oikea nimeni on Sari.
  4. Täytän tänä vuonna 40v.
  5. Olen asunut Suomessa yli kymmenellä eri paikkakunnalla.
  6. Nyt asustan keskisuuressa 35-50000 asukkaan kaupungissa.
  7. Olemme rakentaneet oman kotimme vuonna 2005.
  8. Nyt talomme on myynnissä ja katseet kohti uusia haaveita.
  9. Rakastan tähtiä ja Long Island -tyyliä sisustuksessa.
  10. Meillä on 4 lasta.
  11. Vanhin on syntynyt 1991.
  12. Nuorimmaisemme syntyi 2007.
  13. Olen ollut kotiäitinä lähes koko 2000-luvun.
  14. Lapset ovat rikkauteni.
  15. Tykkään haasteista ja uusista asioista/uudistumisesta.
  16. Valmistuin 2008 MBA:ksi (Master of Business).
  17. Olen pikkutarkka.
  18. Joskus se ärsyttää minua itseäni(kin).
  19. Olen naimisissa unelmieni miehen kanssa..
  20. ... hän on myös paras ystäväni.
  21. Tykkään tehdä ruokaa, mutta leivon melko harvoin.
  22. Haaveilen valkoisesta saareke-keittiöstä.
  23. Minulla on laktoosi-intoleranssi ja paljon allergioita.
  24. Minulta on leikattu lapsena nielurisat.
  25. Yläasteella minulla oli hammasraudat.
  26. Olin koulukiusattu.
  27. Sittemmin jouduin myös työpaikkakiusaamisen kohteeksi.
  28. Kasvatin hyvän itsetunnon.
  29. Arvostan viisasta vallankäyttöä.
  30. Olen "leijonaemo". Puolustan pikkuisiani.
  31. Olen saanut elämässäni vain kahdet parkkisakot.
  32. Rakastan autolla ajamista.
  33. Sain ajokortin ensiyrittämällä.
  34. Ensimmäinen autoni oli sinapinkeltainen Datsun 100A.
  35. Ajan nykyisin saksalaisella laatuautolla.
  36. Autoni on musta.
  37. Lempivärini on valkoinen. Mutta en tahtoisi valkoista autoa.
  38. Rakastan myös beigeä, farkunsinistä ja mustaa.
  39. Opin rakastamaan suklaata vasta aikuisena.
  40. Aiemmin herkuttelin vain salmiakilla.
  41. Rakastan sipulia + valkosipulia.
  42. Piilotan valkosipulia lähes päivittäin ruokaan.
  43. En ole kiinalaisen ruuan ystävä.
  44. Rakastan tulisia makuja ja mexikolaista ruokakulttuuria.
  45. Olen sanavalmis.
  46. En juo lainkaan olutta. Suosin viinejä.
  47. Pukeudun aina Vappuna lyhyeen hameeseen ja yo-lakkiin.
  48. Minulla on paljon mukavia, löysiä kotivaatteita...
  49. .. pari vuotta sitten lapsemme kirjoitti joulupukin toivelistaan toivovansa äidille kauniimpia vaatteita.
  50. Olen farkkutyttö.
  51. Olen käytännöllinen.
  52. Rakastan mielenkiintoisia keskusteluja, syvällisiäkin.
  53. Olen analysoija. Pohdin paljon asioita.
  54. Näytän tunteeni - ja olen melko pippuri, kun suutun.
  55. Olen pitkävihainen.
  56. Minulla on siisti käsiala. Osaan myös piirtää.
  57. Kengännumeroni on 38.
  58. Tarvitsen paljon unta. Mielellään 9 tuntia yössä.
  59. Kärsin somnambulismista eli unissakävelystä.
  60. Olen kahdesti elämäni aikana herännyt unesta ulkona paljain jaloin!
  61. Nukun tämän vuoksi vieraissa paikoin usein verkkarit jalassa.
  62. Olen oppinut nauramaan itselleni.
  63. Mieheni mielestä olen tosikko :/
  64. Ostin juuri 5 kerran kortin solariumiin.
  65. En rusketu kovin helposti.
  66. Pelkään ampiaisia. Olen allerginen niiden pistolle.
  67. Tahtoisin enemmän aikaa itselleni.
  68. Olen joskus impulsiivinen.
  69. En ole koskaan käynyt Virossa.
  70. Haaveilen ulkomaanmatkasta.
  71. Passini ei ole enää voimassa.
  72. Käytännöllinen kun olen, niin käytän yhä vuonna 1993 ostamiani ensimmäisiä Ray-Baneja, vaikka saan usein varsinkin vanhimmalta tyttäreltäni kommentteja niiden ulkonäöstä sekä esihistoriallisesta iästä. Mutta nehän maksoivat silloin uutena ostettuina sentään melkein tuhat markkaa... B)
  73. Olen ollut vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa, Michiganin osavaltiossa.
  74. Pidän yhä yhteyttä amerikkalaisiin ystäviini.
  75. Toivon, että voisimme joskus itse toimia isäntäperheenä.
  76. Toivoisin lapsistamme kasvavan "maailman kansalaisia".
  77. Voisin kuvitella asuvamme joskus ulkomailla.
  78. Arvostan rehellisyyttä.
  79. Huoh - vielä kaksikymmentä jäljellä...
  80. Olen ollut kolme kertaa kihloissa, mutta naimisissa vain nykyisen mieheni kanssa.
  81. Avioliitto on minulle pyhä.
  82. Tykkään kuitenkin vähän myös Brad Pittistä ;)
  83. Musalemppareitani ovat eritoten Whitesnake + Iron Maiden. 
  84. Tykkään myös suomalaisesta Uniklubista.
  85. Minulla on hyvä rytmitaju. Osaan soittaa rumpuja.
  86. Pelkään korkeita paikkoja.
  87. Olen kontrollifriikki ja täydellisyydentavoittelija.
  88. Rimani on usein ihan liian korkealla (vaikka pelkäänkin korkeita paikkoja ;)
  89. Löydän helposti kirjoitusvirheitä teksteistä, sanomalehdestä ym.
  90. Mieheni mielestä sopisin töihin verovirastoon :)
  91. Haaveilen omasta yrityksestä, kunhan lapset hieman kasvavat.
  92. Lapsuudessa haaveammattini oli taiteilija.
  93. Melkoista taiteiluahan tämä elämä on kyllä ollut...
  94. Uskon kuitenkin yhä unelmiini - ja jahtaan niitä!
  95. Odotan kovasti kesää.
  96. Odotan myös kovasti muutosta asioiden nykytilaan. Muutoksesta saan energiaa!
  97. Tämä bloggaaminen on mukava "henkireikä".
  98. Olen saanut tätä kautta paljon uusia ystäviä ja uusia katsantokantoja.
  99. Tähän vastaileminen oli tosi kivaa!
  100. Olen utelias. Toivottavasti otat tämän haasteen vastaan ja täytät seuraavaksi 100 asiaa Sinusta!
Mukavaa viikonloppua!

Kuvat: HouseStyle autumn '08 collection

6

WC kantrityyliin!


Meillä on 3 veskiä - alakerrassa kaksi ja yläkerrassa vielä yksi. Koska kolmas wc on kodissa jo hieman luxusta, halusimme tehdä siitä tavallisuudesta poikkeavan ja teemaltaan kokonaan mustavalkoisen. Tila on pikkuruinen, vain nipin napin 2 neliötä. Seinät ovat sisä- ja ulkopuolelta kokonaan valkoiseksi maalattua ja hienosahattua lautaa. Laudan raoista näkyy sanomalehtipaperia (sanomalehden alta löytyy vielä gyproc-levyä, veden eristettä, villaa sekä koolaukset). Lattia on tummanharmaata 10 x 10 cm laattaa (lattialämmitys + lattiakaivo, jos jostain syystä joskus esim. pytty pimahtaa poissaollessamme). Katto on viehättävästi hieman viisto ja paneloitu valkoiseksi. Lavuaarin kohdalla on rakennustarkastajaa rauhoittaaksemme vesiroiskeiden varalle kiinnitetty pleksi. Hana on vanhantyylinen, samoin peilivalo. Peili löytyi poistokorista puiset kehykset hieman kolhiintuneina, joten ne paklattiin ja saivat saman mattavalkoisen maalipinnan kuin seinätkin. 

Pyttyä vastapäätä on valkoinen wc-paperirullateline sekä sen yläpuolella tämä pala sanomalehtityylistä Riviera Maison tapettia, jota näin kerran eräässä sisustusliikkeessä (sitä sai ostaa pätkittäin, josta sain inspiksen ja ostin muutamalla eurolla puolen metrin pätkän tätä ihanaista kuosia ja varjelin sitä pari vuotta kuin suurinta aarrettani ennenkuin se päätyi nykyiselle paikalleen). Kuin itseoikeutetusti, wc:n peräseinällä komeilee kehystettynä mustavalkoinen Marilyn Monroe. Haaveilin veskin kattoon myös pikkuista kristallikruunua, mutta en ainakaan vielä ole löytänyt "sitä oikeanlaista", mutta ainakin ajatus kristallikruunusta oli makee - ja taitaa jäädäkin vain ajatukseksi, sillä nythän talokin on jo myynnissä.




Tämä Marilyn-veski on meillä ahkerassa käytössä. Erityisesti tämä on perheemme miesväen mieleen!

10

Ranskalaista maalaisromantiikkaa ja ikkunoiden pesua



Kevätaurinko paistaa ihanasti keittiön ikkunoista sisään. Meillä on keittiö ilta-auringon puolella ja keittiön ikkunoista näkee kätevästi sisääntulopihalle. Ikkunoita on kaksi ja kesäauringon paahteelta antaa suojaa koko talon levyinen terassi. Aloittelin tänään ikkunoidenpesu-urakkaa keittiöstä, sillä "porkkanana" odottelivat nämä uudet valkoiset, ranskalaisromanttiset verhot. Kangas on paksua puuvillaa ja valkoisella pohjalla on tumman harmaat ranskankieliset painatukset ja pisteenä iin päällä vielä paksut solmimisnauhat.. Viinialueita/rypälelajikkeitahan nuo tekstit Chardonnay ja Pinot taitavat olla. Ja Pariisin tuntevat kaikki - rakastavaisten kaupunki, jonne kovasti toivoisin ainakin itse pääseväni vielä joskus vaikka uudelle häämatkalle...


Olen huomannut, että kun joku sisustuksellinen asia näyttää siltä kuin se olisi aina ollut siinä - silloin voi tämmöinen "tavis-sisustajakin" tietää onnistuneensa omassa valinnassaan. Nämä verhot näyttävät meidän keittiössämme nimenomaisesti juuri siltä. Ja vielä lisäksi oikein kepeiltä ja raikkailta.

Joko te muuten olette ainakin suunnitelleet ikkunoiden pesua?

Vai pitäisikö vielä odottaa Islannin tuhkapilvien kaikkoamista?


7

Kukkatapettia



Meillä on talon yhteydessä piharakennus, joka on pääosin miehen valtakuntaa (autotalli, autokatos, tekninen tila, varasto) ja sinne ei kuulemma ole emännällä kukkapurkkeineen asiaa. Piharakennuksen eteläkulmassa on lisäksi ikkunallinen 10m2 työhuone omalla sisäänkäynnillä. Oivallinen tila ompeluksille, konttorihommille, pienoismallien kokoamiselle, tai vaikka niille siemenviljelmille, mutta viime aikoina se on toiminut pääosin pihakalusteiden talvisäilytystilana ym. ja peräseinä oli kokonaan hyllyjä (ja sekalaista tavaraa). Otettiin viikonloppuna hyllyt pois, siivottiin ja vietiin paljon tavaraa kierrätykseen. Sitten maalattiin entiset "tunkkaisen" keltaiset seinät raikkaan valkoisiksi ja tapetoitiin peräseinä sinivalkoisella kukkatapetilla. Ai vitsit, miten raikas huoneesta tulikaan.

Nuo Rollerit ovat idioottivarmoja eli liisteri vaan seinään ja tapetti perään. Tuossa tuplarolleri tapetissa oli lisäksi sellainen ominaisuus, että siinä oli tavallaan kaksi tapettikuosia yhdessä rullassa - toinen puoli oli nimittäin vaaleansininen ja toinen kukallinen. Ekologista. 2 rullaa riitti mainiosti tähän projektiin eli ei käynyt edes pahasti kukkaron päälle - ja jäännöspalat käytän vielä laatikoiden päällystämiseen.



Kevät on oivaa siivoamisen aikaa. Suosittelen lämpimästi! Meilläkin on enää pieni "keko" tavaraa tässä huoneessa. Otin samalla pihakalusteiden pehmusteista ompelemani patjaraidalliset irtopäälliset pois. Meinasin ensiksi pesaista ne vastaisen varalle, mutta ovat niin auringon haalistamat, että taitavat päätyä uusiokäyttöön.. Nuo kasassa olevat alkuperäiset vaaleansiniset ovat pastellisävyisine kukkakuvioineen ihan kivaa vaihtelua, kun olen tottunut näkemään terassillamme vain amerikan lipun väristä raitaa + tähtiä. Olkoon nyt sitten yhden kesän vaikka sitten ranskalaisromanttista kukkakuviota.... Ja pääasiassahan niiden päällä istutaan ;)

Kehtaankohan näyttää vielä kuvat työhuoneesta ennen tätä sinivalkoista tuulahdusta..? Olkoon menneeksi:


Tämä keltainen on siis raikastettu tätänykyä valkoiseksi. Kivijäljitelmälattia on muovimattoa. En tahtoisi kotiin tällaista, mutta tässä työtilassa se on värinsä ja materiaalinsa vuoksi ihan käytännöllinen, kun on suoraan käynti ulos - ja näyttää muuten ensivilkaisulla lähes aidolta kivilattialta. Ainakin melkein..

Shokkireaktion aiheuttanut uusi lumi oli suurelta osin sulanut jo iltapäivään mennessä eli lapsilta jäi hiihtokisat sunnuntailta hiihtämättä :) On se kevätauringon vaikutus ihmeellinen!


2

Itkeä vai nauraa?


Olisittepa nähneet ilmeeni tänään sunnuntai-aamuna, kun meinasin kipaista flanellihousuissani postilaatikolle... Ällistykseltäni tajusin sentään kääntyä terassilta takaisin hakemaan kameran: lunta! A lots of lunta!! Lapsia nauratti kuin olisivat tehneet itse tämän jekun äidille. Vanha kansa tapasi sanoa, että uusi lumi on vanhan surma. Eli ei tämä kauaa maassa pysy, vaikka lisää pyryttää. Kevät olikin edennyt viikossa jättiharppauksin, mutta nyt mentiin kyllä pari reipasta loikkaa taaksepäin. Mies huhuili sängyn pohjalta, että herättäkää hänet vasta sitten, kun pääsee leikkaamaan nurtsia :) Ei kuulemma enää huvittaisi yhdetkään lumityöt.

4

Takaisin lähtöruutuun


Tilaamani tyynyt saapuivat sopivasti eilen. Koko 60 x 60 cm on muhkea ja harmaanbeige väri tuo kivasti särmää muuten vaaleaan sisustukseen. Uutta puhtia totisesti tarvitaan, sillä kevättalvi on ollut pitkä ja talonmyynti tahmeaa. Nyt on kuitenkin palattu takaisin lähtöruutuun eli solmittu myyntisopimus uuden välittäjän kanssa. Toivo talokaupoista on siis korkealla, yhtä korkealla kuin iltapäivän aurinko kevättaivaalla. Linnut visertävät ja aurinko luo lempeitä säteitään - herää se pesänrakennusvietti ihmisillekin! 

Jos sää jatkuu näin kauniina, me aiomme laittaa jenkkiterassin jo vapuksi kesäkuntoon. Piharakennuksessa oleva kesähuonekin tulee saamaan samalla uutta ilmettä. Nyt se on toiminut lähinnä pihakalusteiden ja -pehmusteiden varastona, suksien, luistimien ym. säilytyspaikkana, mutta kesäisin se on leppoisa vierashuone, jossa on mukava unelmoida...

8

Piristävä pinkki


Mä en ole sitten tippaakaan trenssi-ihmisiä. En ole oikein koskaan ollut. Kuljen pääosin farkkutakissa, eripituisissa nahkatakeissa tai rennoissa vapaa-ajan takeissa. Tämä ihana softshell pääsi ostoskärryyn cittarissa, sillä tiesin ensikokeilemalla, että tässä on mun takkini! Tykkään kylmistä väreistä, tummansinisestä, harmaasta ja mustasta ja noi pinkit vetoketjut olivat piristävä piste iin päällä! Pinkki on nyt in!

Takki ei ole paksu, mutta tuulta ja vettä hylkivä. Mukava autolla ajaessa, ei ruttaannu eikä jää helmasta auton oven väliin. Varmasti ihana kesällä ruokakaupassa, kun ilma on helteinen, mutta kaupan ruokaosastolla on samat asteet kuin kotona jääkaapissa. Tai postilaatikkoreissulla tai kun kerää lasten pihalelut ja polkupyörät kokoon illan tullen. Takin värikin on mitä mainioin! *vink vink* Minea Blomqvistin uudesta vaatemallistosta ja saa myös kokopinkkinä, mutten tohtinut sitä kyllä sovittaa ;) Tuo raikas pinkki tuo itselleni mieleen viehkosti 80-luvun loppuvuodet, kun radiossa soi Neon2 ja vaatteet olivat nekin iloisia neonväreineen. Ostan tosi harvoin itselleni mitään, siksi olen niin i-l-o-i-n-e-n tästä takista! Meidän muksujen ulkovaatevalikoimakin on nyt päivitetty tälle keväälle eli iso huoli on pois äidin sydämeltä. Nyt saavat rauhassa heilua ja pomppia ja on riittävästi vaihtovaatetta. Polkupyörät on kaivettu esiin, samoin hyppikset ja saippuakuplikset. Milloinkohan mankuvat trampoliinia...

2

Sohaisu muurahaispesään


Hirmu monessa seuraamassani blogissa on pohdittu viime aikoina bloggaamisen syvintä olemusta ja syitä siihen, miksi osa lukijoista järjestelmällisesti kylvää negatiivisia kommentteja bloginpitäjille - ja lähes poikkeuksetta anonyymiyteen verhoutuen. Tämä ikävä ilmiö esiintyy myös netin keskustelupalstoilla, joissa puidaan blogikirjoituksia ja blogin pitäjiä analysoidaan sarvin ja hampain. Harmillista, niin harmillista, jopa näin sivusta seurattuna. Asiallinen kirjoittelu omalla nimellä on eri juttu, sillä vallitseehan meillä Suomessa sananvapaus, mutta suoranainen terrori vie bloggaamisesta ilon eikä pahimmillaan jätä muita vaihtoehtoja kuin laittaa blogitekstit salasanan taakse.

Iltapäivälehdissä uutisoitiin viimeksi tänään, että kiusaaminen alkaa jo päiväkodissa eli alle kouluikäisenä. Koulukiusaaminen jatkuu työpaikkakiusaamisena ja niin edelleen. Itsekin koulukiusaamisen ja myöhemmin työpaikkakiusaamisen kohteeksi joutuneena tiedän, miten merkittävästä asiasta on kyse ja miten vähäiset ovat keinot kiusaamisen lopettamiseksi. Keinot sietää kiusaamista ovat sen sijaan helpommin löydettävissä - vaikeaa se on, mutta ei mahdotonta. Blogit ovat Suomessa vielä varsin uusi ilmiö. Itse aloittelin 2006 kirjoittelemalla lähinnä sukulaisten ja tuttujen iloksi perheblogia, hieman ennen kuin jäin nuorimmaisestamme äitiyslomalle. Se blogi on alusta alkaen ollut salasanan takana, mikä on mielestäni luonnollista, sillä sen nimenomaisen blogin perimmäinen tarkoitus oli, ja on yhä, toimia mummien ja kummien tiedotuskanavana ja kertoa lasten jutuista kuvin ja sanoin. Kukas niiden pienien puolia pitää, jos en minä.. Nettimaailma kun vilisee kaikenlaista hyväksikäyttäjää ja inhottavuuksien ilmentymää, joten pidän mieluusti edes lapseni niiden ulottumattomissa. Kirjoitusten takana kaipasin kuitenkin muutakin, eli katsoa maailmaa ja jäsentää ajatuksiani ja arkipäivän haaveitani muutoinkin kuin oman äitiyteni kautta, yhtään sitä väheksymättä. Mutta kun minä olen niin paljon muutakin kuin äiti. Olen Minä. Minä-ihminen, jolla on lapset ja perhe, työ, haaveet ja unelmat. Arjen pyörityksessä äiti-ihmisen sisin minä eli itsekeskeisyys täytyy työntää taka-alalle ja arjen uuvuttamana se saattaa joskus jopa kadota kokonaan. Kuka minä oikeastaan olen? Siis minä sisimmässäni, jos ei lasketa, että olen äiti tai jos minua ei tarkastella äitiyteni kautta. Siitä tarpeesta syntyi tämä blogi. En esittele täällä lapsiani, en mainitse heitä omilla nimillään, en liioin esiinny itsekään täällä omalla nimelläni, ja asuinpaikkaanikaan en ole tainnut tulla maininneeksi. Mutta kirjoituksissani olen läsnä henkilökohtaisella tasolla - niinkuin varmasti jokainen muukin blogitekstejä rustaava. Kirjoittaminen on hauska harrastus ja bloggaaminen mukavaa. Pääosin. Oma lukijapiirini on vielä pieni, mutta silti tuntuu mukavalta, että juttuni oikeasti kiinnostavat jotakuta. Kasvu tuo aina omat lieveilmiönsä, sillä asioiden pysyessä riittävän pieninä, ne ovat aina myös helpommin hallittavissa. Kaikkia ei voi miellyttää - eikä tarvitsekaan. Me ihmiset olemme yksilöitä ja tykkäämme eri asioista. Se on rikkaus. Kiusaaminen sen sijaan on aina tuomittavaa!

Toivon kaikille asian kanssa kamppaileville voimia jaksaa ja sietää vallitsevaa tilannetta. Toivon myös kypsyyttä kirjoitteluun ja ymmärrystä erilaisuutta kohtaan. Kateutta emme voi poistaa, emme liioin ilkeyttä, mutta voimme jatkaa bloggaamista omiin arvoihimme nojaten, sillä muistattehan tytöt, että se mikä ei tapa, se vain vahvistaa!


4

The Kirje


Kun odotettu kirje alkaa tekstillä "kiitämme mielenkiinnostanne..." tietää jo melkeinpä ensivilkaisulla, mitä seuraavalla rivillä lukee. Juu, en siis päässyt sisään toivomaani opinahjoon. Hiukkasen tietenkin harmittaa, mutta samalla on puolisalaa riehakas olo, kun ei tarvitsekaan orientoitua syksyllä korkeakouluopiskelijaksi. Koko elämähän on oppimista varten ja tämä oli vasta ensimmäinen sisäänpyrkimisyritykseni kyseiseen koulutukseen. Sitä paitsi, meillä on talo myymättä toiselle puolella Suomea ja äidin opiskelu vaatii aina koko perheeltä panostusta. Ehkäpä ensi vuonna sitten. 

Väliajalla aion tietenkin täydentää osaamistani, jotta vaadittu pistemäärä ensi kerralla täyttyisi - tai keksiä tällävälin jotain aivan muuta! Itse asiassa, tunnustan, että allekirjoittaneella olisi 2 vuotta insinööriopintoja takataskussa 90-luvun lopulta. Pitäisiköhän rutistaa itselleen vielä vanhoilla päivillä inssin paperit? Opinnot jäivät silloisen elämäntilanteen vuoksi katkolle, ja isäni, joka on insinöörismiehiä itsekin, olisi kovasti toivonut vanhimman tyttärensä seuraavan omia jalanjälkiään. Hänen saappaansa kun vain ovat niiiiiiiiiiin kovin suuret minun siroihin jalkoihini ;) Enkä ole ihan varma, mikä minusta tulee isona.... Koulunpenkillä on kuitenkin tullut istuttua tähän mennessä jo 20 vuotta! Huh. Onkohan pieni ihminen ikinä valmis? Tai tarvitseeko tullakaan valmiiksi?

7

Lomamuumit


Finlaysonilla on meneillään kiva Muumi-kampanja ajalla 1.3.-31.5.2010. Pienistä K-kaupoista saa ostoksista keräilymerkkejä, joilla voi ostaa uutuus-sarjan Lomamuumi -pussilakanasettejä puoleen hintaan. Meillä tuli varsin pian täyteen kolmeen pussilakanasettiin oikeuttava määrä merkkejä ja muksut pääsivät valitsemaan itselleen uudet pussilakanat. Pikkusisko otti tietysti makoisan pinkin, Isosisko tuon tyylikkään harmaan ja Junior sinisävyisen. Ne ovat kokoa 150 x 210 cm + mukana tietenkin myös tyynyliinat. Hyvin pidettyinä kestävät vaikka lastenlapsille asti!

Tiesitkö muuten, että Muumit viettävät tänä vuonna 65-vuotis juhlaansa? Tove Janssonin rakastetut Muumit ja muut Muumilaakson asukkaat ovat ilahduttaneet lapsia ja aikuisia jo vuodesta 1945 saakka. Kesälomasuunnitelmia tehdään monessa perheessä jo täyttä häkää. Meillä taitaa tänä kesänä olla vuorossa reissu Muumimaailmaan. Käytiin siellä viimeksi vuonna 2006. Samalla reissulla voisi sitten käväistä Tukholmassa..

5

Borta bra men hemma bäst




Ollaan palattu reissusta kotiin ja arkeen. Lapset lähtivät aamusella reippaasti kouluun, itsellä meinaa olla vielä vähän loma-moodi päällä, mutta olipas ihanaa herätä omassa sängyssä ja juoda kunnon kahvia - ei nimittäin ole MoccaMasterin voittanutta! Pyykkikone pyörii ja pari kassia on enää purkamatta. Tytöt saivat reissusta parit uudet paidat ja sukkia, iloisissa kevään väreissä tietenkin! Benettonin ale-hyllystä löytyi myös yllättäin raikkaat pallohameet ja olin niin iloinen, kun sattumoisin jäljellä olivat juuri meidän Isosiskon ja Pikkusiskon koot. Kyllä niillä kelpaa keikistellä vaikka vappu-brunssilla tai sukulaistytön lakkiaisissa. Junior ei tahtonut Benettonilta itselleen limen vihreää paitaa, mutta parit kevätfarkut sentään kauppareissulta kelpuutti + mustavalkoisen hupparin. Pesen yleensä vaatteet ennen käyttöönottoa, mutta tänä aamuna Junior lähti uudessa hupparissa iloisena eskariin.

Tästä päivästä näyttää tulevan aurinkoinen ja selkeä. Hyvä niin, sillä johan tässä meni useampi päivä tihkusateessa ja sumussa. Vain yhtenä pääsiäispäivänä aurinko näyttäytyi. Eilen illalla kotiin palatessamme sumu vain sakeni kotia kohti ajettaessa. Lapset kysyivätkin takapenkiltä, että onko tämä nyt sitä hernerokkasumua? Paikoitellen nimittäin hyvä kun näki edessä ajavaa autoa. Positiivista oli kuitenkin, miten paljon hanget olivat sulaneet muutamassa päivässä. Wau.

0

Kevätpäivä

Pääsiäisajan extra-vapaapäiviä hyödynnettiin leväten ja tuttuja tavaten, mutta myös kevyiden kevättalkoiden merkeissä. Sisareni luona on ihana wanhan ajan miljöö piharakennuksineen. Tämä hirsirunkoinen vanha saunarakennus oli kuitenkin tullut tiensä päähän jo aikaa sitten ja uuden autotalli/pihasaunan piirustukset ovat olleet sisareni miehellä pöytälaatikossa jo jokusen vuoden. Tämän vanhan hirsirunkoisen piharakennuksen purkuhommia siis aloiteltiin, kun sääkin oli kauniin keväinen. 

Vanhat rakennukset kätkevät sisäänsä monenmoisia tarinoita, tämä kellastunut sanomalehden palanen löytyi rakennuksen vintiltä yhdessä tyhjän "Armiro" tupakkarasian kera. Ne laitettiin oitis parempaan talteen. Vuosilukua ei kummastakaan löytynyt, sanomalehden sivu oli laitettu hirsien väliin niin, että se harmittavasti repesi irrotettaessa. Lapsista oli mukavaa tutkia hylättyjä ampiaispesiä, käyskennellä pihalla ja hoitaa kissa-neitejä. Vesilätäköissä seisominenkin oli sallittua, kun oli kumpparit jalassa ja kepeillä tehtiin pieniä joenuomia, joista vesi pääsi lirisemään ojaan. Siskoni keitti koko porukalle maittavat talkoosopat päivän päätteeksi - ja se totisesti maittoi. Poskia kuumotti iltasella, kun tiesi olleensa päivän auringossa. Kevät on tullut!


1

Iloista Pääsiäistä!


Ihanaa Pääsiäisen aikaa! Hiljennytään, rauhoitutaan, levätään - ja nautitaan extra-vapaapäivistä!

5

Aprilliä, syö silliä!

Tämä on 100. postaukseni tänne blogiin. Aprillipäivä ja kaikkea, niinpä ajattelin tehdä tästä jutusta keväisen kepeän ja kirjoittaa niinkin turhamaisesta aiheesta kuin tukasta, mutta paljastaa samalla hitusen itsestäni.. (Vai pitäisikö sanoa, että melko suuren osan itsestäni ;) Ensiksi kuitenkin on paikallaan kauniit kiitokset kannustavista kommenteistanne edelliseen aiheeseen liittyen! Ja nyt sitä tukka-asiaa..


Kuulun nimittäin niihin onnellisiin, joita on siunattu tuuhealla hiuspehkolla. Lapsena hiukseni olivat vaaleat ja korkkiruuvikiharat, nuoruudessa värjäysten ansiosta milloin minkäkin väriset, myös aivan mustat. Ylhäällä vasemmalla on kuva vuodelta 1988 HighSchool YearBookista, ollessani vaihto-oppilaana USA:ssa (jenkkihymy, pörrö-permis, isot korvikset, kaulassa kapea nahkasolmio, paidassa olkatoppaukset ja jalassa tietenkin pillit nahkahousut, jotka eivät ikävä kyllä näy kuvassa.. tai onneksi ;). Isoimmassa kuvassa onkin sitten tukkatyylini tänään. Hiukseni ovat sellaiset "pese ja pidä" tyyliset eli helpot ja vaivattomat. En käytä kuivaajaa ja käkerränkin hiuksia vain muutamia kertoja vuodessa, kun on jotain tärkeämpää menoa. Paplarit ovat minulle kauhistus, sillä en saa niitä irti hiuksista. Kerran olen jopa onnistunut saamaan kuuman kihartimen jäämään tukkaan kiinni sillä menestyksellä, että oli pakko vähän leikata hiuksia, että pääsi lähtemään pikkujouluihin... Patukoilla hiuksistani tulee liian käkkärät, permiksiä en ole ottanut enää pariinkymmeneen vuoteen. Oma luonnonkihara taipumus tekee tepposia lopputulokselle, samoin hento punapigmentti, joka saa toisinaan kampaajankin tekemän raidoituksen jäämään keltaiseksi, kun tuhkanvaalea on lähempänä omaa toivettani. Hiukset pesen normaalisti vain kahdesti viikossa ja pesun jälkeen laitan pikkupähkinän verran hiuksiin jätettävää hoitoainetta, ja sitäkin vain päällimmäisiin raitoihin (Goldwellin Rich Repair, jota saa kampaajalta). Liika hoitoaine lätistää hiukset ja joka päivä on sitten "bad hair day". No thanks. Tukka on hyvin, kun ne saavat kuivua itsekseen, ovat tuuheat ja hieman tupeeratut. Parhaat niistä saa, kun menee hieman kosteilla hiuksilla nukkumaan ja - voilà, aamulla ne ovat juuri sopivan kuohkeat. Muotoiluun käytän vain hiuslakkaa ja harvapiikkistä kampaa. Latvoja leikkuutan noin 4-5 krt vuodessa. Harmikseni olen viimeisen parin vuoden aikana ruvennut jo hieman harmaantumaan. Kampaajani laittaakin minulle aina ruskeaa ja vaaleaa sekaisin, paksuina raitoina, oma helmenharmaani kasvaa siellä seassa sitten villisti. Viihdyn tukassani, mutta saan usein kuulla kommentteja varsinkin 18v. tyttäreltäni, ettei hänen kenelläkään kaverilla ole tuon näköistä äitiä. Mutta minähän olen nainen parhaassa iässä - täytän tänä vuonna 40v. Miltä minun sitten oikein pitäisi näyttää?!

Nuoruudessa olin usein hiusmallina, koska olen kokeilunhaluinen ja silläkonstin sai säväyttävän (joskus shokeeraavankin) uuden tukkatyylin ilmaiseksi. Aikuisena hiustyylini on kuitenkin pysynyt pääosin samana ja olen leikkuuttanut vain kahdesti hiukset hieman lyhyemmiksi. Molemmat ajanjaksot ovat liittyneet elämän kriiseihin enkä ole kummallakaan kerralla ollut sinut lyhennetyn tukan kanssa, joka ei ylety edes olkapäille. Olen minä vain tässä pehkossani ja pidän tukkaa tosi harvoin kiinni. Mieheni aina vitsailee, että minulla on kuulemma "sänkykamarihiukset" eli sopivasti sotkussa ja sen vuoksi sexyt. Hän myös muistaa huhuilla lapset joka kerta teeveen ääreen, jos jossain näytetään 1980-luvun lopun glamrock tai pehmohevi bändejä - sillä bonjovit, poisonit, whitesnaket ja hanoirocksit kun ovat kuulemma aivan minun näköistäni sakkia kaikki! Hah hah. Tai siis samantyylisiä, kuin itsekin olin silloin 1980-luvun lopulla. Siitä on kyllä jo kauan.. However, olen mielestäni löytänyt oman hiustyylini ja minulle sopivat värit. Olen väreiltäni talvi (joidenkin testien mukaan viileä kesä), jolle sopivat kylmät ja viileät sävyt. Ihoni on vaalea, enkä rusketu kovin helposti, en kyllä onneksi palakaan ihan heti. Silmät ovat siniset, aavistuksen vihertävät. Vuodet ovat kasvattaneet ihmisenä ja muovanneet ulkonäköä, mutta intiaaniuskomusten tapaan uskon, että saan tukastani voimaa! Nuorempana tapasinkin aina sanoa, että "kun on tissit ja tukka hyvin, niin elämä hymyilee". Kahta en siis vaihda - hiustyyliä ja hyvin istuvia rintaliivejä.



Viimeinen kuva on napattu netistä. Yläkuvan tytöt olen minä vuosina 1972, 1988 sekä 2010.
3