Sallyn seitsikko

Nuhakuumeista päivääni piristi Ulla-Kristiinalta Kattojenyli -blogista saatu tunnustus. Sellainen lämmittää sydäntäni kovin. Kiitos. Tunnustus pitäisi jakaa eteenpäin kivoille blogeille, joita seuraan (ja niitähän piisaa ;) mutta taidanpa olla tämän kierroksen loppupäätä eli tunnustus on jo kiertänyt lähes jokaisella. Niinpä olen tylsimys enkä jaa sitä tällä kertaa eteenpäin, mutta tulen iloiseksi, jos nappaat tunnustuksen tästä mukaan omaan blogiisi ;)

"Sääntöjen" mukaan tunnustuksen saaneen tulee tehdä 7 tunnustusta omasta itsestään. Hmm, keväällä kirjoitin 100 asiaa minusta, toivottavasti nyt ei tule kovin paljoa samoja:


  1. 40-vuotissynttärini lähestyvät hurjaa vauhtia, mutta en missään nimessä tunne itseäni niin vanhaksi!
  2. Pelkään pysähtymistä, jumittumista. Uudistumisesta + muutoksesta saan voimaa.
  3. Luen parhaillaan Jari Sinkkosen kirjaa "Elämäni poikana". Suosittelen sitä kaikkien poikien äideille, tädeille, kummeille ja mummeille. Pienen pojan ajatusmaailma on niin viehko..
  4. Mietin, aloittaisinko tänä syksynä avoimessa yliopistossa kasvatustieteen opinnot. Sinne on jatkuva haku.
  5. Tykkään uuden oppimisesta ja rakastan ihmisiä, joilla on uudenlaisia näkemyksiä tuttuihin asioihin. Innostun helposti. Mutta tarkistan aina faktat ennenkuin teen mitään. Joidenkin mielestä olen liiankin järkevä ja käytännöllinen.
  6. Mieheni on aivan liian kiltti minulle. Tekee ruokaakin lähes päivittäin. Olemme perhekeskeisiä. Perhe on aina ykkössijalla ja puuhailemme/reissaamme lasten kanssa paljon yhdessä.
  7. Voi, nytkö tämä jo loppuu.. Pitkä, ihana kesä vaihtuu syksyyn. Ihanaan syksyyn. Rakastan sadonkorjuun aikaa ja talveen valmistautuvaa luontoa. Ilmakin tuoksuu erilaiselta. Sytytän paljon kynttilöitä ja tykkään tunnelmoida. Takkatuli ja lasillinen punaviiniä kynttilänvalossa. Oih.

 
4

Hellää hoivaa

Blääh. Meilläkin ollaan nyt flunssassa. Junior on ollut kaksi päivää poissa koulusta ja näyttää, ettei Pikkusiskokaan pääse perjantaina kerhoon. Isosisko sen sijaan on urhoollisesti käynyt koulua, kun ei ole ollut kuumetta. Olemme laittaneet heti aamusta tulet takkaan, nauttineet mummun herukkamehua ja kaivaneet villasukat lipaston kätköistä. Ja katselleet kesän aikana tallentamiamme ohjelmia, joita onkin kertynyt hurjasti. Odotan kovasti Suomen Diilin pian alkavaa kakkoskautta sekä 13.9.10 alkavaa Californication kolmatta tuotantokautta. Kesällä telkusta tuli seurattua ainoastaan "Uusi elämä maalla" sarjaa, johon jäimme miehen kanssa molemmat koukkuun. Muutoinkin katsomme aika vähän telkkaria. Ootteko muuten kuulleet voddler.com ista?? Meinataan miehen kanssa katsoa eka ilmainen leffa sieltä tänään, kun muksut simahtaa.

(Voddler on ruotsalaisten kehittämä kaupallinen elokuvien ja TV-ohjelmien toisto-ohjelma, joka toistaa videomateriaalia suoraan Internetin välityksellä samaan tapaan kuin Spotify. Voddler toistaa elokuvat omilta palvelimiltaan joissa on valittavana vanhempia elokuvia kuten myös juuri ilmestyneitä. Vanhempia elokuvia voi katsella Voddlerissa ilmaiseksi jolloin elokuvan alussa näytetään muutama mainos. Uudempia elokuvia voi vuokrata palvelusta ja katsoa milloin vain. Lähde: Wikipedia)




Kuva lainattu netistä.
6

Keskellä ei-mitään

...on kerran vuodessa, aina näin sadonkorjuun aikaan, järjestettävä suuri ulkoilmajuhla. Tapahtumapaikkana on Uudenkaarlepyyn Juthbacka, Pohjanmaalla. Asukkaita 7500. Mielestäni ulkoilmakirppis tai rompetori on pahasti tapahtuman aliarvioimista, sillä tunnelma paikanpäällä on ihan mieletön: keskellä ei-mitään, vanhan kartanon mailla, on yhtenä loppukesän päivänä yli 700 myyjää + 30 000 hyväntuulista kuljeskelijaa. Mutta ei siinä vielä kaikki - tapahtuma on nimittäin 24h eli avoinna läpi yön!


Mekin suuntasimme siis auton keulan kohti Pohjanmaan rannikkoa. Ilma oli lämmin, suorastaan helteisen kuuma. Vasta viime vuonna kävimme Juthbackassa ensimmäisen kerran, pitkään siitä oli kyllä puhuttu, mutta pelkäksi puhumiseksi se oli aina jäänyt. Viimevuotinen käyntimme meinasi myös jäädä viimeiseksemme, sillä menomatkallamme vältimme vain täpärästi pahan liikenneonnettomuuden, kun vastaantulevasta tukkirekasta irtosi yksi pölli satasen vauhdissa ja tulla mäiskähti suoraan automme keulaan........ Silloin oli suojelusenkeleitä meillä matkassa. Niinpä suorastaan kohtaloa uhmaten päätimme lähteä matkaan myös tänä vuonna.



Olen hullaantunut vanhoihin vaakoihin ja punnuksiin. Niinpä "harjaantunut silmäni" etsi väenpaljoudessa pääosin niitä. Yhden aivan huikean hienon kapistuksen löysinkin, mutta 60 euroa oli mielestäni liikaa.. Nyt kyllä hiukan harmittaa.. Mutta katsokaas, mitä harvinaisuuksia - minilipasto 1800-luvulta: hinta 180 eur. Ja vieressä virheetöntä Arabiaa! Ooooh. Tai hellyyttävä nallevanhus: 175 eur. Tavaroita koskettaessa pystyi melkein aistimaan menneen ajan henget..

Parhaat ostokseni tein Lundagårdin pöydästä. Pukinpussiin sujautan nimittäin tarpeellisia vetimiä, nuppeja ja apteekkikylttejä (luit aivan oikein, joulun ajan valmistelut ovat jo alkaneet ;). Etsin myös "amerikka-tavaraa", tällainen hurahtanut tähti-fani kun olen. Cola-aiheisia ihanuuksia löysinkin, samoin yhden vanhan lipun + peltikylttejä, mutta en mitään tähti-aiheista. Niin ja pienen liitutaulun keittiöön löysin myös + punaisen vintage-radion 2 eurolla! Sattuneesta syystä radio puuttuu kuvasta, sillä mieheni tinasi sitä hieman illalla, mutta NYT SE OIKEASTI TOIMII! Lapsetkin saivat yhtä sun toista: popcornia, pehmistä ja markkinalakua + ja kivoja leluja ihan kirppishintaan! Ne hävisivät heti kotiintultuamme lastenhuoneiden kätköihin.


Have a nice weekend!


4

Kerhotyttö

 
Pikkusisko 3v. aloitti tänään seurakunnan päiväkerhon. Aamulla hän heräsi reippaasti ja oli niin riemuissaan lähdössä kerhoon, kun isommat lapset lähtivät kouluun. Päälle puettiin uudet legginsit + tunika ja tukka kietaistiin saparoille. Kerhoreppuun pakattiin pienet eväät ja sitten lähdettiin matkaan. Kerhopaikassa aluksi hieman jännitti, kun hihaan kiinnitettiin nimilappu. Sitten pikkuinen vetäisi repusta uudet kullanväriset kerhotossut jalkaansa ja kipaisi leikkimään muiden pikkuisten kanssa. Turhaan yritimme iskän kanssa heiluttaa ikkunasta, kun oli niin kovin uppoutunut leikkeihin..

 
Kiire meinasi tulla, että ehdimme miehen kanssa käväistä perjantain ruokaostokset tekemässä, sillä ensimmäinen kerhokerta kesti poikkeuksellisesti vain yhden tunnin. Ja Pikkusiskon silmät tuikkivat, kun häntä tultiin hakemaan. Ensimmäinen kerhopäivä siis takana - ja ihan hyvin äitikin selvisi siitä ;)

0

Koti on sydämen asia

 
Meillä on haave uudesta kodista. Ja uudesta maantieteellisestä sijainnista. Uudesta kotipaikasta, jonne lapset voisivat kasvattaa juurensa ja jossa he voisivat kasvaa isoiksi ja iloisiksi. Rakensimme nykyisen kotimme vuonna 2005. Mutta nyt meillä elää jälleen haave rakentamisesta. On helpompi lähteä urakkaan mukaan, kun on kokemusta rakentamisesta ja tietää, mitä on odotettavissa. Niin monta asiaa kun tahtoo tehdä toisin tällä kertaa. Haaveet ja unelmat muuttuvat. Me ihmiset muutumme.

 
Ehei, talopakettia ei olla tilattu vielä, mutta Kannustalon esitteet ovat kuuluneet päiväunelmalukemistooni jo yli 10 vuotta. Pitäähän haaveita ja unelmia ihmisellä olla. Nykyinen kotimme on vielä myymättä, mutta olemme käyneet jo muutamissa Kannustaloesittelyissä. Kannustalolla on mallisto Pienet Kannustalot. Termi kuvaa hyvin tämänpäivän trendiä saavutettavissa olevasta unelmasta. Talot ovat tietenkin ihania, mutta meidän perheemme vain ei mahdu niihin, sillä tarvitsemme 5 makuuhuonetta. Kannustalon Long Island mallisto viehättää meitä. En tosin tiedä, miten malliston lyhyet päätyräystäät toimivat Suomen ilmastossa, mutta talojen ulkonäkö ikkunaluukkuineen viehättää. Heti hyvänä kakkosena tulee Kannustalon Aurora mallisto. Sillä myös tulevassa talossamme täytyy olla yläkerta.

 
7

Kou-lu al-kaa



 
Junior aloitti tänään koulun. Voi, kuinka jännittävä päivä! Isosisko menee tottuneesti jo neloselle. Sää oli aurinkoinen, mutta aamulla vain +12 lämmintä. Huomaa jo syksyn tulevan.. Piti laittaa farkkutakit päälle lähtiessä. Iskä saattoi lapset kouluun ja me jäimme Pikkusiskon kanssa heiluttamaan ikkunasta. Lapsilla on kivan lyhyt koulumatka, vain 0,3 km.

Turvallista koulutietä kaikille pikku koululaisille!




3

American afternoon

 
Olipas aivan mahtava amerikkalainen iltapäivä tänään täällä. WOW! Tarjolla oli rentoa yhdessäoloa sekä pientä suolaista purtavaa + amerikkalaisten reseptien mukaan leivottuja herkkuja, mm. juustokakkua ja omenapiirakkaa, jotka veivät melkein kielen mennessään..


Jaana ystävällisesti avasi kotinsa ovet pienelle ystäväjoukolle koko iltapäiväksi ja saimmepa tehdä ostoksiakin tähtilipun henkeen rakennetussa Nallepuoti Matildassa, josta kirjoitin aiemmin tänä kesänä. Vein emännälle tuliaisiksi kuvissa näkyvän kukkakimpun - Amerikan lipun väreissä tietenkin ;) Meillä on sisustuksellisesti paljon yhtäläisyyksiä kodeissamme - tähtiä, tähtilipun värejä ja yhdessä huoneessa kokonaan sama tähtitapettikin! Mutta Jaana on selvästikin matkustellut enemmän ja imenyt sitä kautta rohkeammin vaikutteita maailmalta. Vilpittömät ihailuni.



 
3

Shoppailu on hyvä lääke


Kaunis kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille - olette ihania ihmisiä nimimerkkienne takana! Tuntuu jo paljon paremmalta. Kiitos. Koskaan ei pidä luopua unelmistaan, ei vaikka matka olisi pitkä ja vaivalloinen. Edesmenneen Tommy Tabermannin runoa lainatakseni:

"Jotka tulevat suorinta tietä, saapuvat tyhjin taskuin.
Jotka ovat kolunneet kaikki polut, tulevat säihkyvin silmin,
polvet ruvella, outoja hedelmiä hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on, niin se on, että eksymättä et löydä perille."
 


Koululaisilla onkin jo vaatekaapit järjestyksessä ensi maanantaita ja koulujen alkua varten, mutta Pikkusisko 3v. tarvitsi vielä kivoja kerhovaatteita. Hän nimittäin aloittaa ensi viikolla seurakunnan päiväkerhon perjantai-aamupäivisin. Lindexistä löytyivät nämä kelpo kerhovaatteet - kaksi kivaa tunikaa ja kolmet legginsit (sopivasti ota 3, maksa 2). Lisäksi ostettiin kerhotossut, jotka Pikkusisko itse valitsi. Ehei, eivät olleet vaaleanpunaiset, vaan kultaiset ;) Tyylitietoinen jo heti pienestä. Kerhotilaan ja kerhotätiin käytiin myös tutustumassa. Ja Pikkusisko muisti moittia äitiä siitä, ettei ollut kerhoeväät mukana jo tällä vartin mittaisella tutustumiskäynnillä... Aika kuluu - ja nimenomaan lasten kasvamisesta sen parhaiten huomaa. Muistetaan antaa lasten olla lapsia! Sillä lapsuus on nykymaailmassa niin kovin lyhyt.

Aurinkoista viikonvaihdetta!


 
Pikkusisko päiväkerhon tutustumispäivässä. Korurasiahan tietysti kiinnostaa ja tarrakorvikset piti laittaa aamulla korviin...
5

Arki kultaa muistot


Kotona jälleen. Kahdeksan ihanaa viikkoa kesästä ollaan yhteensä oltu mökillä ja reissunpäällä. Kotikaupungissa ollaan vain käväisty hoitamassa asioita ym. Kesä on ollut ihanan piiiiiiiiiiiiiiiiitkä. Ollaan eletty boheemisti ilman kelloa, ilman aikatauluja. Nautittu. Ja taas nautittu. Kesän lämmöstä. Kiireettömyydestä. Tällä kertaa ollaan kuitenkin tultu kotiin jäädäksemme. Kirjaimellisesti. Huomenna nimittäin on kesän toiseksi viimeinen asuntoesittely. Vielä kerran laitamme odotukset korkealle, putsaamme ja puleeraamme, josko huomenna "the perhe" tulee katsomaan kotiamme ja ihastuu. Sydämessäni tosin tiedän, että ihmeitä pitäisi tapahtua, jotta näin kävisi.. Joka kerta petymme. Enää pettymys ei kuitenkaan tunnu yhtä raskaalta kuin alussa. Kaikkeen tottuu. Omat unelmat ja haaveet ovat yhä hyllyllä - ja sinne ne taitavat jäädäkin. Unelma uudesta maantieteellisestä sijainnista, unelma kaikesta uudesta, paremmasta. Lasten takia arki pitää saada kesän jälkeen taas rullaamaan. Mutta raskasta se on. Meillä on suuri talonrakennuskuume - ja syntynyt kokonaan uusi mullistava ajatus korjata kenties jotain vanhaa instead, jotain iki-vanhaa. Palata juurille, maalle, pois kiireestä ja oravanpyörästä. Down shifting. Tulla onnellisemmaksi, vähemmällä. Luopua turhasta. Pärjätä vähemmällä. Sillä mitä me oikeasti tarvitsemme? Rakkaat ihmiset ympärille, kodin, lämmön. Mutta haaveet kaatuu, koulu alkaa. Harrastukset jatkuvat kesätauon jälkeen. Kolme koululaista ja minulle jää enää yksi pikkuinen tähän pesään. Hänkin jo 3½ v ja aloittaa ensi viikolla kerhon. Äidin pikkuinen. Juurihan hän syntyi.. Lahjakkaasti, trombin lailla, Pikkusisko laittoi huoneensa "uuteen uskoon" kun iskä vielä kantoi viimeisiä tavaroita autonperästä sisälle.

 
Nyt jo pyykkikone pyörii. Arki alkaa. Tulee ryhtiä elämään. Siihenkin tottuu ja pian ei tunnu enää niin pahalta. Yhdessä lapsen kanssa siivoamme palikat takaisin koriin ja järjestämme nukkevauvat sänkyihinsä - ja laskeva syysaurinko kultaa huoneen säteillään ;)

6

Lämmin halloumisalaatti


Jatkuva kuumuus on ruvennut näkymään myös perheen kotiruokailuissa. Ei vain yksinkertaisesti oikein tee mieli syödä, ainakaan mitään rasvaista. Jätskit ja smoothiet tekevät kauppansa, samoin rahkat, hedelmät ja marjat. Mutta "kunnon ruokaakin" tarvitaan. Uusiin perunoihin + silliin on jo vähän kyllästytty, samoin kaikki mahdolliset salaatit on kokeiltu. Jäätiin mökille suunniteltua pidemmäksi aikaa ja paistettiin eilen rannassa muurinpohjalättyjä. Maidot olivat vähän vähissä, joten jatkoin taikinaa vishyllä. Oi, miten herkullisia lätyistä tulikaan. Lisukkeena suolaista + makeaa täytettä. 

Tänään tutustuimme ihan uuteen tuttavuuteen - nimeltään halloumijuusto. Aivan loistavaa grillattuna ja salaattipedillä - ja löytyi helposti mökkipaikkakunnan pikkukaupasta. Laitoin lautaselle lisäksi hieman kypsennettyjä paprikalohkoja, kirsikkatomaatteja ja kesäsipulia varsineen. Maun kruunasi balsamiviinietikka, oliiviöljy ja rouhittu mustapippuri. Pinnalle ripottelin vielä paahdettuja pinjansiemeniä. Muksut olivat syöneet mansikat edellispäivänä lättyjen kanssa, mutta varmasti myös meloni olisi sopinut salaattiin makeuttajaksi (tarkkasilmäisimmät huomaavat varmasti lautasella myös lisukkeena tonnikalaa + mies tahtoi kyytipojaksi tuttua ruisleipää ;). Salaatti vei molemmilta kielen mennessään eli oli aivan mahtava makuelämys. Pääosin juusto oli sopivan rapeaa ja sisältä pehmeää - ja syötiin siis lämpimänä. Ehdottomasti tämän kesän paras uusi ruokatuttavuus!  

4

Vilvoittavien vetten äärellä

Asuntomessujen tungoksesta ajettiin rentoutumaan mökin rauhaan. Juuri sopivasti ehdittiin messuilla ennen pohjois-Savoakin ravistellutta Veera-myrskyä. Ensimmäiset kaksi mökkipäivää isännän viiri lepatti vaakasuorana voimakkaan tuulen riepottamana, satoi ja ukkosti - ja saimme nähdä ja kokea myös ennätysmäiset rakeet, jotka olivat lähes kananmunan keltuaisen kokoisia! Ja meteli oli mielettömän hurja, kun ne ropisivat peltikattoon ja autoon.... Lapset kirkuivat ja huusivat pelonsekaista innostusta. En tajunnut edes kaivaa kameraa kassista, kun raekuuro oli jo ohi. Sateen tauottua muksut kävivät kilvan keräämässä "jääpaloja" nurmelta pikkuämpäreihin.
 


Nyt on kelitkin taas kauniita kuin morsian ja sunnuntaiksi on luvattu uutta helle-ennätystä. Taidetaankin jäädä tänne vilvoittavien vetten äärelle vielä toviksi eikä kiirehtiä huomenna kotiin. Koulutkin alkavat meillä vasta 16.8. Mites teillä?

Tää seuraava pitää näyttää vielä. On meinaan ollut vähän lämmintä mökin lasitetulla terassilla sitten viime käyntimme...


Mukavaa viikonloppua!


2

Kuopion asuntomessut 2010

 


Kuopion asuntomessut on kierretty, josta hatunnosto perheelle. Yhtälö oli nimittäin aika mahdoton, mutta hienosti siitä selvittiin: piiiiitkä ajomatka + koko päivän kävely + jonotus talokohteisiin + uskomaton helle. Lapsilla oli kuuma, jalat väsy ja vessahätä vuorotellen. Iso osa ajasta meni levähtäessä varjopaikkoja ja vessoja etsiessä. Osassa kohteita puolestaan oli niin paljon väkeä, että tutustuminen itse kohteeseen oli haastavaa. Myös jätskikioskilla jonotettiin, samoin ruokapaikassa ja tietenkin pääsystä veskiin. Ja kuumuus talojen yläkerroissa oli aivan uskomaton, niinkuin kuvitella saattaa: ahtaat tilat, kymmeniä ihmisiä ja ulkolämpötila +30 (voi vain kuvitella, mitkähän mahtoivat sitten olla lukemat talojen sisällä yläkerrassa..). Kokonaisuutena messut olivat kuitenkin mielestäni kiinnostavat ja nuorekkaat eli kannatti käydä. Olin etukäteen listannut meitä kiinnostavat talokohteet netin ja sisustuslehtien perusteella ja sen lisäksi tutustuimme muutamiin muihinkin kiinnostaviin kohteisiin, kaikissa kun oli aivan mahdoton käydä yhden päivän aikana. Kuvia räpsin päivän aikana lähes kolmesataa - luit aivan oikein - hämmästyin itsekin, kun autolle päästyämme katsoin lukemat. Kuvattavaa oli siis paljon. Tässä omasta mielestäni messujen parhaat palat (klikkaamalla kuvat aukeavat isompana):

Lastenhuoneet



 




Makuuhuoneet




Ylelliset kylpy- ja wc-tilat







Parhaat näkymät






Tykkäsin myös



Tykkäsin kovasti lattiaan asti ulottuvista maisemaikkunoista. Samoin terasseihin ja niiden viihtyisyyteen oli panostettu kiitettävästi. Luonto oli vahvasti läsnä ja hienosti oli maltettu jättää osa tonteista mustikanvarpuineen ym. ihan luonnontilaan. Myös rantasaunat olivat ihana idea ja hyvin toteutettuja oleskelutiloineen. Saunat olivat pääosin sisältä mustia ja lasiseinäisiä eli tunnelma ennenkaikkea!



Funkkistalossa hienot liuskekivilaatat johdattivat rantasaunalle. Tässä talossa ei oltu pihistelty missään. Toisessa rantalukaalissa puolestaan oli ratkaistu kivasti suurten maisemaikkunoiden valaistus lattian kautta (mutta miksiköhän sähkömies ei ollut asentanut riittävän leveää peitelevyä pistorasioille, kun kiviseinään tehdyt aukot pilkistävät ikävästi?).


No thanks!

Nämä edellä esitellyt olivat siis "miun makkuun" eli tykkäsin. Kauheita hirvityksiäkin mahtui messuille mukaan, joista seuraavassa. Esim. tämä ihan kiva olkkari, mutta näkymää hallitsee naapuritalon seinä + kattoterassi! Tai tämä makkari, jossa oli kutsuva futon-sänky, mutta sen naapuritalosta taas on pyöreän ikkunan vuoksi suora näkymä vuoteeseen (tai ehkä se juuri onkin nimenomainen tarkoitus ;)



Kiitos, mutta ei kiitos, myös näille seuraaville. Suuret sadevesisuihkut ovat ihania, mutta tämä riisuttu versio oli kuin suoraan Auschwitzin kaasukammiosta:



Tai sitten tämä seuraava. Kattovalaisinratkaisu, joka on joidenkin mielestä varmasti hieno, mutta omasta mielestäni kuin valaistu Aalto-maljakko olohuoneen katossa. Ja samaisen talon kustannusarvio oli muuten 850.000 €. Entäs tämä höyrysauna sitten? Eikös saunassa ole tarkoitus rentoutua ja mielen levätä? Nämä laatoitusratkaisut kyllä mielestäni hieman riitelevät keskenään...



Osa esittelytaloista oli myös mielestäni ratkaisuiltaan jo valmiiksi vanhanaikaisia ja osassa tuli vaikutelma kuin rahat olisivat loppuneet kesken tai pintojen viimeistelemättömyys kertoi karua kieltään siitä, että ainakin kiire oli tullut ennen messujen alkamista (mikä on kyllä ihan yleistä rakentajien keskuudessa, sillä budjetti ja aikataulu venyy ja paukkuu siinä missä rakentajan hermotkin).

---

Vaan tämä Jorma Uotisen sisustama Italia-talo oli aivan omaa luokkaansa! Jo terassilla seissyt jääkaappi sai suupielet nousemaan hymyyn. Ja pikkuvessaan kurkistaessani olin myyty. Pyyhkeetkin pedantisti järjestyksessä. Oih.



Yläkerran lastenhuoneessa oli sänkynä riippukeinu - varmaan lähes jokaisen pikkupojan unelma! Toinen lastenhuone täynnä lattiatyynyjä ja säkkituoleja - ei kun antaa luovuuden ja inspiraation lentää!

Ciao!

6