Annoin pikkusormen...

"Annoit pikkusormen... ja se vei koko käden!"

Elämään tuli aimo annos draamaa lisää, sillä vaihdoimme viikonloppuna Ektorppeihin mustat päälliset. Juu-u, ne tarttuivat mukaan viimeksi Ikean reissulta, vähän kuin heräteostoksena. Ja oikeastaan mies niitä Ikeassa ehdottikin ;) Mikä valtava muutos entiseen. Kotimme on ollut tähän asti valkoisen vallankumouksen kourissa ja tavara toisen perään on saanut ylleen valkoisen maalihunnun. Olohuoneessa ei juurikaan muuta mustaa ole tähän asti ollut kuin takan lasiluukku....


Nyt valkoista ja cappuccinon beigeä maustaa kodissamme musta/hiilenmusta, kuin makea lakritsi. Olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen, kun alun shokkireaktiosta siellä Ikean varastohyllyjen välissä selvisin ---ja mies ei voinut kuin suostua jatkopyyntöihini, sillä naisen logiikallahan oli uudistuneeseen olkkariin saatava tietenkin myös uusi matto, uusi kattolamppu ja haettava Pentikiltä uusi musta varjostin jalkalamppuun + parit mustat tyynyt.




Vielä viikko sitten huomasin lykkääväni päällisten vaihtoa hamaan tulevaisuuteen ja selitteleväni mustan vallankumousta itselleni sillä, että moni ikäiseni nainen vetaisee kampaajalla ensimmäiset harmaat piiloon radikaalisti mustalla tai punaisella hiusvärillä, saati sitten vaihtaa yhdet sohvan päälliset. Mutta se on totta, että vaihtelu virkistää. Ja päällisethän ovat vaihdettavissa vaikka kevään tullen taas valkoisiksi. Viimeisissä kuvissa vielä kurkistus entiseen, valkoiseen olohuoneeseemme....

Mitäs pidät? Kumpi on parempi: black or white?



15

Koti etsii perhettä

Myyntisopimuksemme kiinteistönvälittäjän kanssa päättyy nyt kuun lopussa. Sitten talviaika vedetään henkeä eli ollaan "hiljaisesti myynnissä" ja kevätauringon kurkistellessa yritetään jälleen uudella innolla. Summa summarum: 2 kirjallista tarjousta + yksi suullinen, mutta ne kaikki olivat kovin varovaisia (eli kokeilivat hieman kepillä jäätä), eivätkä siis johtaneet kauppoihin. Taloudellinen epävarmuus on monilla vielä tuoreena mielissä. Kaikenlaista tämä talon myynti on kuitenkin tuonut tullessaan. Hyvää ja pahaa. Osa suorastaan koomillistakin. Kirjoitinkin jo aiemmin talomyynnin varjopuolista - uteliaista ihmisistä, asiattomista kommenteista, suoranaisista juoruista - mikään ei tunnu olevan pyhää, jos perheellä on talo myynnissä. Lisäksi on raskasta elää normaalia arkea, kun pitää pystyä jopa parin tunnin varotusajalla näyttämään taloa. Sehän tarkoittaa, että paikkojen on oltava jokseenkin kunnossa kokoajan. Yeah, onnistuukin lapsiperheessä. Kun tiskivuori kaatuu päälle, pyykit on pesemättä, lelut keräämättä ja kesäaikaan pihakin pitää siivota joka päivä lasten leluista, laittaa fillarit siistiin riviin, ajaa nurtsi ja trimmata pensaat... Huoh. Tavaraakin on karsittu rankalla kädellä, mutta aina sitä vaan tuntuu olevan liikaa.... Kuka ihme sitä kantaa lisää koko ajan? Nyt kyllästyin lisäksi valkoisiin sohviin olkkarissa, jotka on pitänyt suojata istuinosiltaan lasten takia - ja asuntonäyttöä varten olen sitten vain nakannut istuimien suojana olleet torkkupeitteet pyykkikaappiin. Nappasimme heräteostoksena viime Ikean reissulla nimittäin uudet päälliset - mutta minkä väriset? Siitä lisää hieman tuonnempana. Toivottelen tsemppiä kaikille taloaan myyville, talon myyntiä suunnitteleville tai omaa kotia etsiville. Luotan siihen, että asiat loksahtavat lopulta paikoilleen ja tämä kaikki on ollut vaivan arvoista. Että meidänkin kotimme löytää lopulta uudet asukkaat. Nyt vedetään kevääseen asti henkeä ja eletään normaalia arkea. Saan iloa jo pelkästään sen ajattelemisesta, ettei joka sunnuntai tarvitse välttämättä pedata sänkyjä päiväpeittoihin ja asetella tyynyjä sievään riviin. Aion murustella ja syödä aamiaisen ensi sunnuntaina vuoteessa, lukea sanomalehden ja jättää sängyn tyystin petaamatta! Olen sen ansainnut.

7

Syysloma lopuillaan






































Mahtavan kiva syyslomaviikko on takana. Ihan mökkihöperöiksi ei sentään olla tultu, vaan ollaan piipahdettu aina välillä "ihmisten ilmoilla". Pari kivaa shoppailupäivää + syömistä ulkona. Kivaa vaihtelua arkeen. Nämä kuvat Witikkalan Kartanosta. Siellä pitää aina ohikulkumatkalla piipahtaa huokailemassa..



Nyt on lähtösiivot tehty ja paikat laitettu kuntoon talven varalle. Joutsenet ovat lentäneet lämpimään ja huomenna mekin lähdemme kotimatkalle. Mieli silti halajaa tänne takaisin. Tuttuun rantamaisemaan, jonka laskeva lokakuun aurinko kultaa säteillään. Vain paljaana seisovat koivut kielivät kuvissa talven läheisyydestä. Ilma tuoksuu pakkaselta.

5

Toisinajattelua


Rannan koivut seisovat paljaina tuulessa. On syksyn viimeiset hetket tarttua haravaan. Ihan mieletön määrä lehtiä. Huh. Kaiken kukkuraksi alkoi sataa räntää... Mutta miehen kanssa vaan naurettiin, että eipä olla ennen kilpaa talven tulon kanssa heiluteltu haravaa - ja yllättäen vempaimesta löytyi ihan uusi nopeusvaihdekin, että saatiin urakka valmiiksi.


Loistava ajoitus, sillä tänä aamuna maa oli kuurassa ja pakkasta -4. Yksi lehtikasa pitäisi vielä saada irti maasta ja kärrättyä pois. Se onnistunee iltapäivällä, kunhan aurinko hieman lämmittää. Sitä ennen käväistään namiostoksilla ja mökkipaikan pikku kirppiksellä. Iloa pienistä asioista ja siitä, että näin syyslomalla voi tehdä asioita toisin kuin kotona ;)


1

Syksyn sineen

Koululaisten syyslomaviikko pyörähti käyntiin. Lomailemme tutussa järvimaisemassa. Samaisessa, jossa lempeä kesätuuli heilutteli vielä vähän aikaa sitten rantakoivun lehtiä ja lapset polskuttelivat vesileikeissään. Nyt maisema on jylhä ja karu, kauniin sininen. Kuin taidokas maalaus. Olen niin onnellinen saadessani nähdä nämä 4 eri vuodenaikaa tutussa maisemassa. Illan hämärtyessä tähyilen syksyn sineen, sytytän ulkotulet ja nukkumaan mentäessä kuuntelen, kuinka joutsenten kutsuhuudot kaikuvat tyynten vetten päällä. Luonnon kauneus on uskomaton. Se tuntuu kaikilla aisteilla. Käsillä on syksyn viimeiset hetket. Hetket ennen kuin jäärouva kuorruttaa luonnon valkoiseen huntuun.



4

Lumiukko






Näin äidin näkökulmasta lumentulolla on positiivisetkin puolensa - lapsia ei nimittäin tarvitse maanitella ulos, vaan menevät sinne mielellään! Porkkanapussi tyhjeni alta aikayksikön, kun pihaan nousi hellyyttäviä lumiukkoja kuin sieniä sateella ;) Sain rauhassa tehtyä jo hieman pakkaustouhuja sisällä, sillä huomenna lähdetään syyslomareissuun mummulaan/pappalaan! Taitaa vaan nämä viileät kaverit olla sulaneet, kun palataan...

7

Arkipäivän komiikkaa

Meidän Isosiskolla (pian 10v) on aina ollut omanlaisensa huumorintaju. Taiteellinen kun on, niin hänellä on taipumus nähdä arkipäivässä hauskoja asioita, jotka meillä kiireisillä aikuisilla jäävät usein huomaamatta. Vaan mitä sanotte tästä? Sanoin tässä taannoin nimittäin, että tuuliasulla ei enää tarkene näillä keleillä ja otettiin hieman lämpimämpää vaatetta käyttöön. Ja komensin tuomaan farkkutakit ja muut syysvaatteet pesuun ennenkuin varastoidaan ne talveksi säilöön. No, pyynnöstäni huolimatta ne eivät kuitenkaan ilmestyneet heti pyykkikaappiin ja kun menin katsomaan, mistä kiikastaa, niin mitä löysinkään eteisen lattialta? *hahhaahaa* Päivän paras!


PS. Tiedän muuten yhden ihastuttavan blogin, joka on perustettu samantyyppisen ajatuksen ympärille. Täytyykin näyttää nämä meidän lapsille, kunhan tulevat iltapäivällä koulusta. Kurkatkaapa: Mila's Daydreams! by Adele Enersen.




















5

Näyteikkunassa

Tämmöiselle "kylttivimmasta" kärsivälle tämä näyteikkuna Tukholman Gamla Stanissa oli todellista silmänruokaa ;) Onneksi lähemmin tarkasteltuna se paljastui olevan pubi eikä sisustusliike, mutta ovet olivat auki, joten yhdellä silmäilyllä ainakin baaritiski oli täynnä samanmoisia kylttejä.... Fantsua! Myös toinen näyteikkuna herätti meissä hilpeyttä ja jäi mieleen:

Paikallisten kädentaito -yrittäjien putiikki Gamla Stanissa, jossa myytiin uniikkituotteita ja näyteikkunassa oli suurella teksti "No pictures" joten jo pelkästään sen kieltolauseen takia tämän ikuisen kapinallisen piti ehdottomasti näpätä kuva ;)

Isäni pääsi lauantaina kotihoitoon. Hurraa! Ja eilinen sunnuntai 10.10.10 oli numerologisesti merkittävä. Kuinkakohan monta pikkuihmistä näki päivänvalon ensi kertaa kymmenes kymmenettä vuonna kymmenen - täyden kympin päivänä? Ainakin suosittu kihlajais/vihkipäivä se taisi olla...

Aurinkoa viikkoosi!

4

Huokaus




















Takki on ollut melkoisen tyhjä viime päivinä. Tukholman tuliaisina saatu flunssa vei sekin mehut, mutta suurimpana on tällä hetkellä huoli isästäni, joka joutui tiistaina yllättäen sairaalaan. 300 kilometrin välimatka lisää huolta entisestään, vaikka kyseessä ei olekaan mitään huippuvakavaa ja yliopistollisen sairaalan hoito pitäisi ainakin periaatteessa olla hyvää. Silti. Olen aina ollut "isän tyttö" ja iskä on pelastanut neuvoillaan ja auttamistaidoillaan minut monesti pulasta. Siksi tuntuu kurjalta tiedostaa, että hän onkin vain ihan tavallinen kuolevainen. Kun elämäni varhaisvuosien auktoriteettina olen tottunut pitämään häntä ehkä toisinaan hieman jalustallakin.. Mutta omat vanhemmatkin ikääntyvät ihan siinä missä omat lapsetkin kasvavat. Päivittäin. Vanhenemista/ ikääntymistä vaan ei tietyn iän saavutettua suuremmin hurraten juhlisteta tai nosteta kannat kattoon kerran vuodessa, niinkuin nuorempana. Pysähdyin oikein miettimään, että isä onkin oikeasti jo vanha mies.

Ollaan tehty normaaleja syyshommeleita pihassa ja puutarhassa. Mies ajoi vielä nurmikonkin tänään ja sai keräävällä leikkurilla nurmikolle pudonneet lehdet samalla kätevästi kerättyä. Kaikki alkaa olla valmiina pakkasia varten. Yhdet ruukussa olevat timanttituijat nostamme vielä talvehtimaan autotalliin. Sitten kaikki on valmista. Koululaisten syyslomakin on tuota pikaa. Suuntaamme auton nokan tietysti kohti mummulaa + pappalaa. Mutta siihen on vielä reilu viikko. Ja odottavan aika on tunnetusti pitkä.


















Käsintehtyjä "country lifestyle" tikkaustauluja myy Matilda. Lämminhenkinen puoti sijaitsee Larsmossa, Pohjanmaalla. Kurkkaa http://www.matildanmaailma.fi/
6

Kiltit ja mukavat

Muistatteko nuo ihastuttavat Barbapapat 80-luvulta? Jotka osasivat muuntua miksi tahansa ja joiden seikkailut olivat vertaansa vailla? Ovat nimittäin meidän muksujen ehdottomat suosikit tällä hetkellä ja onneksemme värikkäitä Barbapapa -tuotteita löytyy ilahduttavasti myös kaupoista. Pikkusiskolla on valikoima Barbapapa-pikkareitakin, paitoja ja yökkärissäkin komeilevat Barbapapa + Barbamama. Mutta olisittepa kuulleet meidän lasten riemunkiljahdukset, kun Ruotsin reissulla löydettiin nämä ihastuttavat "papupehmot" ja kun ei osattu valita, niin ostettiin kaikki Barbaperheen 7 lasta (heh, onneksi barbalapsia tosiaankin on vain seitsemän eikä viisitoista tai kaksikymmentäviisi)!

Mutta Barbapapa dvd-elokuvat tuntuvat olevan kiven alla... Yhden olen onnistunut löytämään viime keväänä kirpparilta, josta olen hyvinhyvin iloinen. Mutta mahtaisitko Sinä tietää, mistä niitä voisi ostaa/tilata? Tai lojuuko Sinulla kenties Barbapapa-dvd ylimääräisenä?

Sunnuntaiterkuin,

6

Sally in Stockholm - Part Two



Viikonlopun Tukholman reissulla onnistuimme näkemään soittokunnan aivan Kuninkaanlinnan ulkopuolella. Linna itsessään on mahtava ilmestys joka ilmansuunnasta ja vanhat arvorakennukset sen läheisyydessä henkivät menneen ajan vaurasta tunnelmaa. Junior kysyi "miksei Suomellakin voisi olla kuningas?" Niin. Vastasimme, että aiemmin Suomi oli osa Ruotsin kuningaskuntaa. Maamme itsenäisyys on kuitenkin asia, jonka vuoksi isiemme isät ja heidän isänsä kävivät taistoon, jotta meillä olisi tänäpäivänä tämä oma itsenäinen valtio nimeltä Suomi. Isänmaallisuutta on vaikea selittää 7-vuotiaalle. Se kun ei ole mikään "halloween-karkelo", joka jää lapselle mieleen hauskasta teemastaan, vaan ennemminkin jäyhä aikuisten juhla kansallislauluineen ja Presidentinlinnan pitoineen. Toinen yhtä vaikea kysymys tulikin miltei heti perään - "miksi Suomi halusi pois Ruotsista?" Soittokunta aloitti sopivasti juuri sillä hetkellä fanfaarinsa, joten sain nielaistua vastaukseni Suomen kuulumisesta välissä Venäjällekin..


Tukholman Gamla Stan on lähes sadunhohtoinen kapeine katuineen. Kun oikein tarkkaan kuuntelee, voi miltei kuulla mielessään entisajan hevoskärryjen kopseen kaikuvan tai piikatyttöjen juoksevan hengitys huuruten puukengissään ja sarkahameissaan kapeilla käytävillä..




Mutta entäs ne pikkuputiikit ja kivijalkapuodit sitten? Oooh. Burberry tuossa jo vilahtikin.. Näyteikkunat ja ovet olivat apposen auki ja sisällä mukavan kepeä tunnelma. Erityisesti silmään pisti nämä säkkikankaiset "lakanat" sisustukseen. Niitä oli tarjolla monessa puodissa, myös valkoisena ja tekstivaihtoehtoja useita. Oma suosikkini oli tämä "Live the life you love - Love the life you live".




Betty Boop on aina kuulunut suosikkeihini. Tämän oikeanpuolimmainen Disney ym. aiheinen putiikki oli "onneksi" kiinni lauantaina, joten tyydyimme vain tekemään näyteikkunaostoksia ;)

Vaan ette usko, missä söimme Tukholmassa ja kulutimme kukkaron pohjalta viimeiset kruunut?

Tukholman päivämme kruunaus: jiihaa, Sallys Restaurang i Gamla Stan! Vaikea pistää paremmaksi...


Mahtireissu. Mukavaa viikonloppua!


6