Kahdenkesken keskellä-ei-mitään

Vuoden kierto oli pyörähtänyt täyden ympyrän. Matkustimme ajassa yhteensuuntaan liki neljä tuntia. Muksut kummisedän hoivissa kotona. Vain me kaksi miehen kanssa. Ihan kreisiä. Vaati hieman järjestelyjä, mutta onnistui. Harvoin tulee ajettua toiselta puolen Suomea kirpputorin perässä. Ja ihan liian harvoin liikuttua kaksistaan ;) Mutta Juthbacka markkinat Uudessakaarlepyyssä eivät olekaan mikään tavallinen pihakirppis -- pikemminkin ulkoilmajuhla, jossa keskelle-ei-mitään kokoontuu yhtenä päivänä vuodessa 30.000 ihmistä (kirjoitinkin aiheesta viime vuonna täällä).

Taivas oli tummanpuhuva ja edellisenä yönä oli satanut. Kymmenettuhannet jalkaparit talloivat kartanon peltoja. Kuin ihmeen kaupalla pilvet väistyivät ja taivas selkeni. Myyntipöydät notkuivat kippoa ja kuppia, purkkia ja purnukkaa. Joukossa suoranaisia aarteita, virheetöntä arabiaa ym. On etuoikeus varata sama paikka seuraavankin vuoden markkinoille, siispä myyntipaikka on useimmilla vuodesta toiseen sama. Muistinkin tietyt suosikkini viime kerralta ja osasin suunnistaa sen perusteella tuttujen myyntipöytien luo.  Tehtiin myös miehen kanssa molemmat sama havainto, että osalla näytti olevan samat tavarat esillä/myynnissä kuin viime vuonnakin eli tyhjentävät vissiin autotallinsa sisällön aina sadonkorjuuaikaan tänne ;) Väenpaljoudessa oli luontevaa kulkea käsi kädessä. Tosin havahduin jatkuvasti tunteeseen, että apua, missä lapset.. Miehen koura oli suuri ja lämmin. Puristus jämäkkä. Turvallinen. Aurinko painui metsän taa ja ilta viileni. Luonto tuoksui syksyltä. Kosteus sai hiukset vienosti kihartumaan. Usvan hiipiessä pelloille meillä oli vielä edessämme pitkä ajomatka kotiin. Mies ajoi ja minä nautin tasaisesta kyydistä. Puoli kolmelta päästiin nukkumaan. Aamulla herättiin omasta pehmeästä sängystä lasten innokkaisiin kysymyksiin, että mitä te toitte meille....

-Sally-