Working [Super] Mom


verokortti
bussikortti
työhöntulotarkastus
kutrit kuntoon
juniorin hammaslääkäri
koululaisten vaatteet
mitä itselle päälle?
silitystä
millaista säätä?
onhan kellot talviajassa?
omat koulutehtävät valmiiksi!


Kiirettä pukkaa näin viimeisenä vapaapäivänä ennen töiden alkua. Muutama teistä olikin huolissaan, että miten mun sisustusalan opintojen nyt käy, kun aloitan työt. Ootte te ihania ;) Mutta ei hätää, opiskelu jatkuu ihan niinkuin ennenkin, mutta vain sillä erolla, että jatkossa kaikki tapahtuu työn ohessa. Työnantajani onkin aivan ihana, kun sallii moiset "kotkotukset", sillä sisustusalahan ei liippaa lähellekään omia työtehtäviäni ;). Tunnustan, että tulevat kuukaudet ovat taatusti haasteellisia ajankäytöllisesti ja muutenkin, mutta kotiäitivuosinani suoritin MBA opinnot samalla tavoin, erona, että koulun ja kodin välimatka oli 140 km ja perheessä oli vauva + 3 muuta lasta. Tuolloinkin osan opinnoista pystyi suorittamaan verkko-opiskeluna eli joustavaa monimuoto-opiskeluahan tämä aikuisopiskelu useimmiten on. Näin aikuisena olen lisäksi huomannut, että sujuvuuden kannalta tärkeintä on eri asioiden tasapaino. Nuorempanahan sitä lähinnä biletti opiskelun vastapainona, muusta viis. Onnellisuus ja jaksaminen ovat kuitenkin monien asioiden summa. Eli vaikka kestänkin mielestäni hyvin kiirettä, on oma jaksaminen hyvin pitkälti kiinni siitä, että työn vastapainona on perhe ja mikä tärkeintä: perheen tuki. Työ/ opiskelu ovat minun henkireikäni kodille ja kun kotiasiat ovat kunnossa, työkin sujuu. Moni varmasti allekirjoittaa saman, että tuntee olevansa parempi äiti/ jaksavansa paremmin äitiyttä, kun pääsee välillä töihin/ opiskelemaan/ harrastamaan ;)


"With the right shoes I can do anything!"

Hieman on kyllä perhosia vatsassa. Huomenna meidän perheen elämä muuttuu kertaheitolla, kun tämä äiti menee 5 vuoden tauon jälkeen töihin! (En sentää kuvan korkkareissa.. ;) Mies on vielä Pikkusiskon 4v. kanssa kotona/ vastassa perheen koululaisia, mutta pian se alkaa tarhataival pikkuisellakin.

Wish me luck, Girls!

-Sally-





Kollaasin kuvat löytyivät netistä.
9

Halloween kemut

Mun kamera on vieläkin "telakalla" joten tarjoan teille arkistomme kätköistä meidän perheen Halloween kemut kahden vuoden takaa...

Saanko esitellä:


Lokakuun viimeisen päivän hämärtyessä iltaan naamiaisasut kaivettiin naftaliinista ja kaunis kotimme muuttui kauhukartanoksi. Halloween kurpitsahahmot kiinnitettiin irvistelemään seinille, lyhdyt sytytettiin. Liinavaatekaapista  löytyi musta satiinilakana pöytäliinaksi. Hämähäkit, madot, luurangot ja hiiret kiipesivät kilvan pöydille. Lapset olivat näistä valmisteluista tietenkin kauhean innoissaan ;)

Ja entäs illan menú?

Lapsille: "mädäntyneessä rottaliemessä keitettyjä nakkeja, joissa kiemurteli matoja"
(spagetit oli työnnetty nakkeihin kovina ennen keittämistä ;).

Aikuisille "veriset häränpihvit + Transsilvaniasta asti matkannutta salaattia".

Lisukkeena "kärpässieniä" (kananmuna+koverrettu tomaatti+majoneesia)
"naapurin roskiksesta löytyneitä sipsejä" + 
"varpaanvälille haisevia juustosnacksejä".

Jälkkäriksi kummitusleivokset ja vadillinen
sokerihuurrettuja kirpeitä karkkeja + pääkalloja + vaahtohampaita.

Karmivimman vaikutuksen lapsiin teki
kupliva booli, josta kohosi
"irti sahattu jäinen käsi"!
(vadelmalimua + kumihanskassa jäädytetty masikkamehu"käsi")




Suuri kurpitsajuhla huipentui jännittävään leikkiin, jossa ei vessapaperia säästelty -- lapset saivat nimittäin kääriä iskän muumioksi! Onneksi tuli varattua kunnon säkki veskipaperia, sillä kaikki tahtoivat vuoonperään tulla muumioiduksi. Ja mitä sitten tapahtui? No lapsethan ovat lapsia ja keksivät aloittaa hirwittävän vessapaperisodan paperimytyillä! Voi sitä riemua ja metakkaa, kun sai sotkea ihan luvan kanssa! Hämähäkin seitit nurkissa saivat kyytiä ja hauskaa oli, kuten meidän perheen bileissä aina! Kun vapaaehtoisia siivoojia kyseltiin, niin kaikki pötkivät piiloon eikä talosta yhtäkkiä löytynyt ristinsieluakaan.....




Näitä kemuja onkin sitten muisteltu ahkerasti ;)

-Sally-

4

Halloween

 
Halloween on anglosaksisissa maissa pyhäinpäivän aattona lokakuun viimeisenä päivänä 31.10. vietettävä juhlapäivä, alkuaan muinaisten kelttien talven alkamisen päivä, jolloin vainajahenkien uskottiin liikkuvan. Nimi on lyhenne englannin sanoista ”All Hallows' Eve” eli pyhäinpäivän aatto. Halloweeniä on vietetty Euroopassa vanhastaan kelttiläisen perinteen vaikuttamissa anglosaksisissa maissa, kuten Englannissa, Skotlannissa ja Irlannissa. Esimerkiksi Suomessa juhla tunnetaan kuitenkin ennen muuta amerikkalaisessa muodossaan. Yhdysvaltoihin juhlan toivat irlantilaiset ja skotlantilaiset siirtolaiset, ja se on nykyisin Yhdysvalloissa Joulun jälkeen suosituin juhla. [Suora lainaus Wikipedia]







Yksi mieleenpainuvimpia oman vaihto-oppilasvuoteni 1988 juttuja oli ehdottomasti Halloween ja sen olen "tuonut" mukanani myös Suomeen. Itselleni teema oli siihen mennessä korkeintaan Aku Ankka sarjiksesta tuttu "Karkki vai kepponen" naamiaisasuhulluttelu. Olikin jännittävää osallistua siihen itse ja pukeutua kaveriporukassa karmiviin asuihin (minulla oli naispaholaisen vaatteet ja musta tupeerattu peruukki sarvineen) ja lähteä kiertelemään illan pimeydessä esikaupunkialueen taloja. Ajattelin tuolloin sen olevan vähän niinkuin virpomisperinne meillä Suomessa, että kierrellään ovelta ovelle ja kerjätään karkkia. Hyvin nopeasti tuli kuitenkin ilmi, että puolet hauskuudesta syntyy siitä, että koskaan ei tiedä ovelle mennessään, että mitä karmaisewaa tulee vastaan. Kepposten omainen pelottelu on nimittäin jutun juju ja monessa talossa piha ja kuisti oli jo laitettu suurella vaivalla niin pelottavaksi, että hyvä kun uskalsi ensikertalainen hiippailla niiden läpi etuovelle asti. Parissa paikassa talon väki oli järjestänyt näytelmän omaisen vastaanoton, jotka jäivät taatusti mieleen. Vai mitä sanotte, kun verinen mies raahautui puukko rinnassa avaamaan oven ja hänen vaimonsa syöksyi kirkuen ja kirves kädessä talon sivupihalta kuistille meitä kohti... Liki löysät housussa sain kurkustani hiljaa kakistettua, että Trick or Treat eli karkki vai kepponen;) Ja oli meinaan kavereilla hauskaa. Ketäänhän ei siis ollut oikeasti vahingoitettu, mutta Oscarin arvoinen kepponen talon asukkailta ja suomalaistytön adrenaliinitaso hipoi puunlatvoja. En tiedä, miten meno on muuttunut parissakymmenessä vuodessa, mutta sen ekan Halloweenini muistan kuin eilisen.


 


Kurpitsalyhdystä on aikojen saatossa muodostunut tärkein Halloween tunnus. Irvistävä kurpitsa tunnetaan myös nimellä Jack O’Lantern. Irlantilaisen tarinan mukaan lyhty on saanut nimensä Jack -nimiseltä juopolta. Hän kiristi pirulta lupauksen, ettei hänen sielunsa joutuisi helvettiin. Jackia ei kuitenkaan hyväksytty taivaaseenkaan. Piru heitti Jackille helvetistä hiilen, jonka mies säilöi lyhdyksi evääksi ottamansa nauriin sisään. Siitä lähtien Jackin sielu on etsinyt itselleen sopivaa lepopaikkaa pienen lyhdyn valossa. Yhdysvalloissa nauris on vaihtunut kurpitsaan. Lyhtyjen lisäksi halloweenin kuvastoa ovat vainajat, aaveet, vampyyrit, noidat ja mustat kissat. Yhdysvalloissa halloweenia vietettäessä ovelle saattaa ilmestyä joukko kummitus- tai muihin naamiaisasuihin pukeutuneita lapsia, jotka huutavat: Trick or treat! eli ”Karkki vai kepponen”. [Wikipedia]


Mutta milloin Halloweeniä sitten vietetään?

Useimmissa maissa Pyhäinpäivä on 1.11. ja siten sen aatto eli "halloween" on 31.10. Suomen ev.lut. kirkko on kuitenkin 1950-luvulta alkaen viettänyt Pyhäinpäivää liikkuvasti lauantaina 31.10.- 6.11. Suomessa Halloween ei ole kaupallisena juhlana vielä vakiintunut mihinkään tiettyyn päivään eikä sitä ole määritelty virallisissa almanakoissakaan. Suositeltavaa taitaa olla viettää Halloweenia kuten muissakin maissa eli 31.10. Tänä vuonna se sattuu olemaan maanantai, joten koska mitään oikeaa/ väärää tapaa ei ole, niin parasta taitaa olla keppostella koko viikko! Mitenkäs on, vietetäänkö teillä Halloweeniä?


-Sally-





PS. Karmivia reseptejä löydät esim. täältä ;)



Jutun kuvat lainattu marthastewart.com
6

Jymyjuttu!

Kiitos kivoista blogivinkeistä edelliseen postaukseen! Ja tervetuloa mukaan uudet lukijat ;) Teitä onkin täällä jo huima määrä!

Meidän perheen tämän syksyn tavoite on ollut saada lasten koulunkäynti vauhtiin ja löytää uudesta kotikaupungista töitä. Kuulostaa helpolta, mutta kattia kanssa! Tarvittiin nimittäin liki 20 työhakemusta, ennenkuin tärppäsi. Pidin henkilökohtaisena voittona jo sitä, että pääsin edes yhdessä paikassa haastattelukierrokselle asti, mutta varsinainen jättipotti tuli tässä taannoin, kun puhelin soi ja sain kuulla tulleeni valituksi. Minä, 41-vuotias neljän lapsen äiti sain oman alan töitä! Kuun puolivälissä oli haastattelu, nyt on työsoppari jo allekirjoitettu ja työt suuren vientirityksen palveluksessa alkavat 1.11.2011. Huippua!




Kotiäitivuodet ovat kasvattaneet monenlaisia taitoja, joita työnantajakin varmasti arvostaa: organisointikykyä, joustavuutta ja kykyä kestää kiirettä. Mutta silti olen sitä mieltä, että yli 40-vuotiaana ja pitkään kotona olleena (olla on kyllä ihan väärä verbi kuvaamaan kotiäitiyttä -- kotiäitihän todellakin vain olla möllöttää kotona!) toisin sanoen tietyn ikäisenä ja pitkään työelämästä sivussa olleena saa kyllä tehdä kaiken voitavansa plus olla hippunen onneakin matkassa, jotta pääsee nykypäivänä edes työhaastatteluun, saati että kykenee vakuuttamaan haastattelijat siitä, miksi olisi parempi valinta tehtävään kuin esim. saman koulutuksen/ työkokemuksen omaava miespuolinen hakija tai alle kolmikymppinen samaa tehtävää hakeva nainen, jolla ei ole vielä lapsia. Onnistumisten saattelemana askeleeni on kuitenkin tänään höyhenenkeveä, sillä saan ihan pian tehdä töitä siistissä toimistossa, ilman lapsia häsläämässä ympärillä, jutella aikuisten asioista, pitää ruokatunnin syöden rauhassa jonkun muun tekemää ruokaa ja tavata muitakin aikuisia ihmisiä kuin postinkantajan tai kaupantätin. Ja saan vielä palkkaakin ;) Mutta yksi yllättävä pulma mulla kyllä on:


Miten toimistossa nykyisin pukeudutaan?


Onko soveliasta esim. mennä farkuissa, jos ne ovat siistit? Mun pukeutumiskoodit ovat nimittäin oikeasti peruja viime vuosituhannelta ;) Toki olen ollut toimistotöissä ennenkin ja omistan klassisia + siistejä vaatteita, mutta silti.. Help me! Ajattelin ekana päivänä ottaa varman päälle ja vetäistä suorat housut jalkaan, mutta kertokaa nyt hyvät ihmiset.. Sanotaan, että puku tekee miehen, mutta entä naisen?!

-Sally-


30

Blogitaivaan tähdet

Koska kamera meni sököksi syyslomalla enkä voi ottaa/näyttää kuvia, niin nythän on oiva tilaisuus kertoa teille, mitä blogeja itse seuraan ;) Oikeasta sivupalkista osa niistä löytyykin ja kun bloggerin käyttäjäraati sivulta tarkistin, niin olen itse kirjautunut lukijaksi 96 blogiin. Hopsansaa -- yllättävän monta! Vakituisesti seuraan ehkä kuitenkin noin 25-30 blogia eli aina kun uusi juttu tulee eetteriin, niin pinkaisen oitis lukemaan, jos vain olen koneen ääressä. Netti on nykyisin liki 24/7 ulottuvilla, sillä läppärin lisäksi pääsen myös kännykällä surffaamaan. Kuvat aukeavat kännykässä melko hitaasti, joskus en jaksa jäädä niitä edes odottelemaan, mutta tekstit on kätevä lukaista + omaan blogiin tulleet kommentit hyväksyä kännykällä. Sisustuslehtien selaaminen on tämän vuoksi jäänyt parin viime vuoden aikana vähemmälle, sillä blogeja lukemalla pääsee erinomaisen hienosti jyvälle sisustuksen uusimmista virtauksista ja kaikesta kiinnostavasta. Lehden mennessä painoon moni juttu on jo nimittäin blogeista tuttu -- joskus jopa aikapäiviä sitten.
Mutta sitten asiaan eli mitkä ovat omia suosikkiblogejani. Paremmuusjärjestystä ei tässä kategoriassa ole, sillä seuraavaksi mainitsemani blogit ovat kaikki omalla tavallaan mukaansa tempaavia:

  • Kaikkein kauimmin olen tainnut seurata Hanniksen eli nykyisen Toukokuun tytön blogia. Hanniksella tuntuu intoa ja energiaa riittävän, vaikka neljä "pojankoltiaista" siellä häslää arjessa mukana. Blogi on ulkoasultaan nuorekas ja helppolukuinen + extrana talonrakennus, jonka käänteitä seuraan mielenkiinnolla ja odotan heidän muuttoaan uuteen kotiin lähes yhtä innokkaasti kuin joulupukkia ;)

  • RuusuTapetilla blogia kirjoittaa kahden pojan äiti Nanna, jonka elämänkatsomusta, hauskoja edesottamuksia, sisustusideoita ja rempseää kielenkäyttöä on ilo seurata. Nanna ei pelkää tarttua aiheeseen kuin aiheeseen, jos se vain jollain tasolla puhuttelee häntä. Nanna ja Hannis myös linkittyvät toisiinsa in the real life, joten lukijana on mielenkiintoista seurata esim. heidän Köpiksen reissunsa saldoa kahdesta eri näkövinkkelistä.

  • VaniljaHouse blogiin olen viehättynyt juurikin siksi, että jaamme blogin kirjoittajan Niinan kanssa rakkauden viisisakaraiseen tähteen. Löysin tieni Niinan blogiin aikoinaan ihan sattumalta, mutta päätin jäädä pysyvästi. Joka kerta siellä vieraillessani inspiroidun kivoista kuvista ja niiden tunnelmasta! Blogin ulkopuolellakin ollaan vaihdettu ajatuksia ja moni asia tuntuu yhdistävän meitä.

  • Sama ihmeellinen yhdistävä tekijä on minulla ja Syrup & Honey blogin Marialla. Jokin ihme lanka on sitonut elämämme yhteen ja ollaan vaihdettu paljonkin ajatuksia  blogimaailman ulkopuolella. Marian valkoista kotia, tunnelmakuvia ja sisustustyyliä on myös ilo seurata. Varma maku + ripaus luksusta arkeen = Toimii! Tänä vuonna aiomme myös treffata livenä viimeistään glögimukin ääressä.. Jänskää!

  • Kotoisaa arkea blogin Helin tapasin sattumalta tänä kesänä Ikeassa. Jokusen kerran vaihdoimme katseita huonekalujen välissä ja sitten Heli yllätti kysymällä, että "mahdatkohan olla Sally" ;) Hihhih, pieni tämä maailma! Ja ihme juttu, että joku mut oikeesti tunnistaa ton blogin yläreunassa olevan peukalonpään kokoisen kuvan perusteella. Helin elämänmakuiseen blogiin tutustuin vasta viime vuoden lopulla, mutta koukkuun jäin ja jännityksellä nytkin odotan, että mihin elämänkiemurat häntä kuljettaa..


Myös aakkosjärjestyksessään näitä blogeja seuraan vähintäänkin antaumuksella:




Mutta sitten on myös niitä, joiden seuraamisen olen jättänyt vähemmälle/ kokonaan, sillä blogit ovat muuttuneet liian ammattimaisiksi, kirjoittajat menneet esim. Indiedaysiin jne :/ Ei niistä sen enempää, mutta monessa blogissa se "juju" piilee juuri niissä elämän makuisissa teksteissä, eikä ole niin väliä kieliasulla ja kuvien resoluutiolla. Mutta hei, suosittele mulle uusia blogituttavuuksia tai mainosta vaikka omaasi ;) Annetaan hyvän kiertää!




Mikä on sinun blogitaivaasi nouseva tähti tällä hetkellä?


-Sally-
23

Kamera kaputt

Ei oo totta! Syysloma parhaassa vauhdissa ja kameran akku sanoi sopimuksensa irti. Siis tietenkin just nyt. Ei ota vastaan pihaustakaan virtaa. Kamerassa on ollut muutakin pientä vikaa (linssivirhettä ja sen sellaista) ja osien kulumista/ murtumista jo tähän mennessä +  kylmällä ilmalla imee akun tyhjäksi viidessä minuutissa, joten tämä on ollut odotettavissa.. Mutta täytyy todeta, että kiitettävästi tämä HP on pysynyt matkassa liki 3 vuotta, toisin kuin edeltäjänsä Canonin pokkarikamerat, joita mulla oli ennen tätä 2 kpl ja jotka kestivät noin vuoden käyttöä kumpainenkin eli takuuajan umpeuduttua olivat entisiä. Voitte uskoa, että kolmatta canonia en tohtinut sitten enää hankkia.



Tämä uusin kameran raatoni on siis HP Photosmart R742 (kuva netistä, kalanraato on omaa tuunausta ;). Mutta mitä ihmettä mä nyt teen tämän vempaimen kanssa? Miten mikään ei enää nykyisin kestä...?

Millä kameralla sinä otat kuvia?!


-Sally-
5

Punainen lokakuu




Viime vuonna tähän aikaan mulle iski neljänkympin villitys ja vaihdoin ektorppeihin mustat päälliset. Ihanat sinällään, kuin maukas lakritsi, mutta kyllä valkoinen on aina valkoinen ;) Viime syksyiset kuvat löytyvät täältä. Kesällä päälliset vaihtuivat muuton myötä taas valkoisiin ja nyt viimeksi Ikeassa käydessämme nappasin kärryyn parit punaiset tuikut + tyynynpäälliset. Iiih, mulla ei ole koskaan muulloin kuin jouluna ollut sisustuksessa punaista, mutta tykkään! Eikä nämäkään ole "joulunpunaiset" vaan sellaiset syvänpunaiset. Ihan hirmu kiva muutos pienillä jutuilla. Kuuluuko sun syksyysi joku tietty väri tai muu juttu?

-Sally-


15

Viisi sanaa

Näin syysloman alkajaisiksi blogiystäväni S blogista All you need is White antoi minulle kivan sanahaasteen. Sain häneltä viisi satunnaista sanaa, joista kirjoittaa:

1. aurinko

Aurinko on lempitaivaankappaleeni. Jo ammoisista ajoista lähtien tuo ystävämme on sulostuttanut elämää pelkällä olemassaolollaan ;) Harvemmin tulee edes ajatelleeksi, mutta auringonkin energiavarat ovat rajalliset ja jonain päivänä aurinko "sammuu". Wikipedia kertoo asiasta näin:

"Aurinko syntyi vajaa viisi miljardia vuotta sitten, ja noin viiden miljardin vuoden kuluttua sen energiavarat loppuvat. Energian tuoton lämpötila kasvaa, mikä johtuu helposti fuusioituvan vedyn vähenemisestä. Aurinko alkaa nyt tuottaa yhä enemmän kokoon luhistumista estävää energiaa hiili- ja muilla fuusioilla. Korkeammalla lämpötilalla tapahtuva nopea energian tuotanto aiheuttaa ongelmia: lämpö ei ehdi siirtyä vakaasti ytimestä ulos ulkoavaruuteen. Tämän seurauksena Auringon koko kasvaa, sillä se varastoi energiaa. Säteily samalla lisääntyy ja aikaansaa ennen pitkää maapallon lämpenemistä, tosin hitaasti. 900 miljoonan vuoden kuluttua Auringon ollessa 5,5 miljardin vuoden ikäinen arvioidaan maanpinnan keskilämpötilan ylittävän Maan nykymuotoiselle elämälle kriittisen 30 °C rajan. Viiden miljardin vuoden kuluttua vety loppuu Auringon keskustasta, ja se alkaa hitaasti laajentua ja muuttua punaiseksi. Vähitellen Auringosta tulee punainen jättiläinen, joka nielaisee sisemmät planeetat Merkuriuksen ja Venuksen. Maapallo sulaa laavapalloksi, ja osa sen kivikehästä höyrystyy avaruuteen. Samalla Aurinko puhaltaa uloimmat kerroksensa planetaariseksi sumuksi, jolloin keskustassa oleva tiivis ydin paljastuu ja muuttuu myöhemmin valkoiseksi kääpiöksi. Jäljelle jäänyt Auringon ydin jäähtyy lopulta valkoisesta kääpiöstä mustaksi kääpiöksi."


2. tiistai
Tiistai jää helposti muiden viikonpäivien jalkoihin. Ainakaan itselleni päivä ei ole mitenkään erityinen. Maanantai saattaa olla monelle kaaos ja tiistai menee systeemien selvittelyissä ennen keskiviikkoa ja viikon puoltaväliä. Päivän yli voisi ihan hyvin skipata tai siirtää sen mun puolestani vaikka lauantain ja sunnuntain väliin pidentämään viikonloppua ;)



3. sohvapöytä


Meillä sohvapöydän virkaa toimittaa pappani sotavuosien jälkeen itse tekemä puulaatikko. Sen alkunperäinen tarkoitus oli toimia hevostarvikkeiden säilytyslaatikkona. Mummin kuoltua pelastin hylätyn puulaatikon liiterin perukoilta joutumasta polttopuiksi ja 2009 maalasin sen valkoiseksi. Puuosat olivat hyvässä kunnossa, joten kevyt pesu ja hionta riittivät + päälle mattavalkoinen maalihuntu. Sisäosat jätin alkuperäisen väriseksi. Pari vuotta on tämä puulaatikko nyt seissyt meillä olohuoneen paraatipaikalla ja tuo mielestäni kivasti Amerikan itärannikon Long Island tyyliä sisustukseen. Kansi aukeaa saranoilla, joten laatikosta on kätevä kaivaa esiin sisustuslehdet, suklaat ja tuikkukynttilät ;)


4. ovi

Viisaan sanonnan mukaan, kun yksi ovi sulkeutuu, niin uusia avautuu. Joskus tilanteet voivat tuntua ylitsepääsemättömiltä eikä ulospääsyä/ järkevää ratkaisua näytä löytyvän. Viisas tähyilee silloin ympärilleen, sillä oven sijaan saattaakin aueta ikkuna tai vaikka pienenpieni räppänä, mutta toivoa on aina olemassa. Ulko-ovi on koko talon käyntikortti. Sata vuotta sitten ihmiset olivat lyhyempiä kuin nykyisin ja silloin oviaukotkin olivat matalampia. Nykypäivänä on suosittua keräillä vanhoja ovia ja pitää vanhaa kulunutta ovea koriste-esineenä nojallaan seinää vastan esim. olkkarissa. Tosi trenditietoinen tekee vanhasta ovesta pöydän!
5. haave


Haaveilu on meille naisille tyypillistä. Tai me ainakin osaamme pukea haaveemme sanoiksi miehiä helpommin. Itse olen huomannut, että mikäli omat haaveet joutuu laittamaan liian pitkäksi aikaa "hyllylle", ne kärsivät, menettävät merkityksensä tai unohtuvat kokonaan. Haaveiden muuttuminen on toisalta ihan hyväkin asia. Aika kuluu, elämä muuttuu. Se, mikä oli 5 vuotta sitten tärkeää, ei välttämättä ole enää yhtä merkityksellistä. Ja kun saavuttaa pitkäaikaisen haaveensa, voi kaikessa onnellisuudessaan tulla jopa onnettomaksi, ellei keksi tilalle uusia haaveita! Ihminen tarvitsee haaveita ja unelmia. Itse olen muuttanut omaa ajattelutapaani viime vuosina, sillä olen huomannut, että haaveita on helpompi saavuttaa, kun nimeää ne tavoitteksi. Minun lähitulevaisuuden haaveeni (lue: tavoitteeni) on parantua tästä kurjasta syysflunssasta, päästä kampaajalle, onnistua työhaastattelussa ja järjestää kivat halloween kemut lapsille.


Jos tykkäsit jutusta, niin saat tämän haasteen itsellesi jättämällä kommenttilootaan viestin ja käyn vuorostani antamassa Sinulle viisi sanaa, joista voit kirjoittaa blogissasi ;)


Syyslomaterkkuja!

-Sally-


5

Think pink

Tämän perjantain tekee erityisen tärkeäksi Roosa nauha kampanja. Kampanja järjestetään tänä vuonna jo yhdeksättä kertaa Suomessa. Kampanjan tunnus on roosa silkkinauha, joka on rintasyövän vastaisen taistelun symboli ympäri maailman. Rintasyöpä on naisten yleisin syöpälaji ja siihen sairastuu elämänsä aikana joka kymmenes nainen. Mistään pikkuasiasta ei siis ole kyse. Voit olla mukana tukemassa kampanjaa monin tavoin. Kampanjan viralliset sivut löydät täältä.

Yhteistyökumppaneita ovat mm.
Anttila
Dove
Finnair
Geisha
Lindex
Pirkka




Yhteistyökumppaneiden tuotteet, joita hankkimalla voit tukea Roosa nauha kampanjaa löytyvät täältä. Aiheena rintasyöpä/ sen epäily kosketti minua itseäni henkilökohtaisesti viime keväänä ja kirjoitinki siitä blogissani. Voit lukaista tekstin halutessasi. Pääset sinne tästä. Minun tapauksessani tarina oli lyhyt ja sillä oli onnellinen loppu. Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä onnekkaita. Siksi on tärkeää olla mukana tukemassa tätä kampanjaa.

Pinkkiä perjantaita!

-Sally-

2

Epäonnistumisia

Tiesittekö, että tänään vietetään kansallista epäonnistumisen päivää? 13.10. on virallisesti okei olla epätäydellinen/ luuseri/ what ever, sillä päivän tarkoituksena on kannustaa suomalaisia rohkeammin ottamaan riskejä ja yrittämään! Monelle nimittäin juuri epäonnistumisen pelko on yksi suurimmista ja tiettyjä asioita saatetaan jopa lykätä/jättää tekemättä sen vuoksi. Totuushan on kuitenkin, että parhaimmat onnistumiset syntyvät juuri epäonnistumisen kautta ja mitään suurta ei synny, ellei uskalla edes yrittää.

Itse makoilen tällä hetkellä kuumeessa sängynpohjalla ja läppäri lämmittää sylissä. Sairaana totisesti arvostaa terveyttä ja huomaan haaveilevani, mitä teen ensimmäiseksi, kun paranen. Syysloma alkamassa ja kaikki.. Mutta miksi ihmeessä se on usein juuri niin, että ensin pitää menettää jotain, ennenkuin huomaa sen tärkeyden ja oppii arvostamaan esim. niinkin itsestään selvää asiaa kuin omaa terveyttä?

Neljänkympin ikään mennessä epäonnistumisia on elämässä kertynyt jo aimo annos ja on jo oppinut nauramaan omille virheilleen ja itselleen. Myönnän olevani täydellisyydentavoittelija ja mitä ankarin itselleni, joten ihan helppoa ei ole epäonnistua, saati myöntää olleensa väärässä. Alle parikymppisenä tuli mokattua eräässäkin kesätyöpaikassa ja ihmeteltyä vanhempien/ viisaampien työkavereiden rentoa suhtautumista asiaan. On tullut kokeiltua tarjoilijan, pullanpaistajan ja kirjastovirkailijan ammattia. Ja oltua lihatiskillä, kaupankassalla, baarimikkona. Parisuhteen epäonnistuminen on aina vaikea paikka, varsinkin kun luulee tuntevansa toisen, mutta pitääkin pistää niin sanotusti "lusikat jakoon". Arvatkaa, miltä tuntuu, kun monen vuoden jälkeen tulee ilmi, että toinen osapuoli ei haluakaan lapsia, vedoten siihen seikkaan, että lapsihan voi jäädä koulumatkalla auton alle, niin säästyäkseen siltä surulta, on parempi pysyä lapsettomana. Hei haloo? Niin miehinen ajattelutapa. Mitä vaanhan voi elämässä tapahtua. Myös kotiin voi kuolla. Miksi pelätä elämistä? Ammatillisella saralla suuri epäonnistuminen tuli eteen omalla kohdalla, kun jouduin jättämään insinööriopinnot kesken. Tokana opiskeluvuonna vain yksinkertaisesti tuli seinä vastaan, sillä kemian prosessitekniikan inssi joutuu kiipeilemään tehdashallissa välillä melko korkeissakin paikoissa. Korkeuskammoisena sellaisesta ei vain tahdo tulla mitään, kun jalat lyö setsuuria ja tarvittiin liki palokunta hakemaan meikäläinen alas yhden prosessikattilan päältä. Silloin se ei tietenkään naurattanut, mutta nyt jo kyllä -- ja olihan ne palomiehet kyllä melko komeita poikia ;)


Sanotaan, että kärsimys jalostaa ihmistä. Toisille vain tuntuu, että annetaan enemmän epäonnea kuin toisille. Mikähän siinäkin on? Mutta eikö jo tilastojenkin valossa usean epäonnistumisen jälkeen pitäisi ainakin teoriassa tulla välillä onnistumisiakin?! Jos kaikki olisi omassa elämässäni mennyt niinkuin alunperin toivoin ja halusin, olisin naimisissa ensirakkauteni kanssa. Asuisimme tiilitalossa ja meillä olisi kaksi lasta. Olisin lentoemäntä ja matkustelisin paljon myös vapaa-ajallani. Ironista kyllä, lentäessä korkeuskammo ei tunnu samalla tavoin eli lentoemo minusta olisi ehkä voinut tullakin vaikka prosessi-insinööriä ei. Univormut sitä vastoin pistävät meikätytön jalat hyytelöksi maankamarallakin eli komean lentokapteenin nähtyään ei voi enää olla varma, mistä outo olo johtuu..   Plan B tuli ajankohtaiseksi 90-luvun puolivälissä, sillä alkuperäinen suunnitelma ei enää toiminut. Elämään tuli uusi kotipaikka, uusi mies ja inssiopinnot. Kun soppaan heitettiin vielä orastava kolmenkympin kriisi, niin ei kauaakaan, kun keitos keitti yli. Nyt mennäänkin jo vähintään plan C:ssä eli elämä on heittänyt uudelle levelille, mutta voisinpa väittää olevani tällä hetkellä onnellisimmillani kaikesta pyristelystä huolimatta, sillä olen uskaltanut yrittää monenmoista ja tavoitella itselleni tärkeitä asioita (tosirakkautta, toiveammattia, talonrakennusta, suurta perhettä). Elämänkokemus on hyvä kumppani ja ilman nuoruuden hulluutta ei voi syntyä vanhuuden viisautta. Myös lapset opettavat meille vanhemmille enemmän kuin mitä me vanhemmat pystymme koskaan opettamaan lapsillemme.

Vanha kiinalainen sananlasku sanoo, että

"se joka miettii seuraavaa askeltaan liian kauan,
joutuu seisomaan koko ikänsä yhdellä jalalla".


Uskalla siis yrittää,
uskalla olla rohkea,
uskalla tavoitella unelmiasi!


-Sally-




Jutun kuvat löytyivät netistä.
6

Sohvaperuna tahtoo oman työpisteen!

Mitähän mä oikein ajattelin? Vai ajattelinko mitään? Olen nimittäin nyt elokuusta asti pyörittänyt sisustusalan opintoihini liittyviä papruja ja tehtäviä niin sanotusti "polven päällä" eli sohvalta käsin. Tuloksena kammottava sekamelska olkkarissa! Järkkyä! Lattialla ja pöydillä puolen metrin pinot lehtiä/esitteitä/matskuja.... mutta kun jonnekin kaikki inspiraatiokuvat, värimallit ja sisustuslehdet täytyy voida levittää. Ja sitten taas kerätä pois. Levittää, kerätä, levittää, kerätä... Kuin päättymätön desimaalikehitelmä! Huoh.  


Kaivelin omia kuva-arkistojani saadakseni ideoita työpisteen luomiseksi ja huomasin, että tämän vuoden asuntomessuilla tulin kuvanneeksi vain kaksi työhuonetta (mulle Kokkolan asuntomessut olivat ehkä enemmän juuri sisustus- kuin asuntomessut, ihan elämäntilanteesta johtuen, kun omat talohaaveet ovat vielä hyllyllä). Mutta nämä kaksi työhuonetta olivatkin melkoisia namupaloja:

-1-

-2-

Vuosi sitten eli Kuopion asuntomessuilla 2010 olin kuvannut työhuoneita selvästi enemmän, kun oma talomme oli myynnissä ja kaipasin ideoita ja vinkkejä sisustamiseen. Tässä muutama ihanuus sieltä:

-3-

-4-

-5-


-6-


Onko joku näistä sinun suosikkisi?


Kokonaista huonetta en tällä kertaa saa meillä käyttööni, mutta meinaan kuitenkin luoda oman työnurkkauksen papruilleni. Havittelemani tila sijaitsee yläkerran aulassa ja on kooltaan noin 1,5 x 3,5 metriä. Kaikki toiminnot pitää sijoittaa yhdelle seinälle, sillä tilan läpi pitää mahtua myös kulkemaan.

-Sally-
13

Sisustusviikonloppu


Viime viikonloppuna käväisimme Asta Koti messuilla Tampereen messukeskuksessa. Aika pitkälti samanlainen tarjontahan siellä oli kuin Habitaressa, mutta kivana lisänä työnäytökset, tietoiskut ja Pirkanmaan seudun tonttitarjonta. Teuvo Loman antoi ohjelmalavalla esimerkkien kautta sisustusvinkkejä järkevään sisustamiseen. (Jei, nyt mä olen nähnyt Markon Habitaressa ja Teuvon täällä ;) Esiintymislavan ohi kulkiessamme Teuvo kertoi, että on muodikasta kuivattaa pyykki kylpyammeen päällä naruilla, sillä suihkuverhon voi kätsysti vetää kirjavien vaatteiden eteen. Mut ei kait siinä kauheesti vaihtoehtoja edes ole, jos ei omista kuivausrumpua ;) Tää pyykkihuolto mua eritoten kismittään näissä neliöissä, kun pitää peseytyä ja pestä/kuivata pyykki muutaman neliön kylppärissä. Saahan ne lattialla seisovat rumat pyykkitelineet onneksi katseilta meilläkin piiloon suihkuverhon taakse, mutta kyllä lapsiperhe tarvitsee kodinhoitohuoneen! Aamen.

Messujen tietoiskuissa aiheena oli mm. sisustussuunnittelun haasteet, kuten mitoitus ja mittasuhteet sekä värien valinta ja niiden yhdistäminen. Paneelikeskusteluissa asiantuntijat vuorollaan vastasivat aiheisiin liittyviin kysymyksiin ohjelmalavalla. Kovastihan tuollaisissa tilaisuuksissa käytyään intoutuu sisustamaan ja kunnostamaan. Kunnes taas muistaa, että mehän asutaan vuokralla. And that's it. Musta tuntuu välillä, etten voi edes katsoa telkkarin "uusi elämä maalla" ym. sarjoja, joissa romantisoidaan rakentamista ja remontointia.. Juuri niitä, joissa budjetti paukkuu ja kuin ihmeen kaupalla kaikesta selvitään kunniakkaasti loppuun. Omat sormet niin syyhyää päästä uuden kodin kimppuun ja suunnitelmia kertyy koko ajan lisää. On raskasta olla tässä välivaiheessa.


  • Mutta ostaako vanha vai rakentaa kokonaan uusi? Siinäpä pulma. 
  • Ja mikä on "tarpeeksi vanha"?
  • Kumpi niistä on "sun juttusi"? Raksa vai remontointi?
  • Plussat ja miinukset?

Sisustussuunnitteluviikonloppu olis taas tiedossa eli koulunpenkillä hurahtaa allekirjoittaneen päivät. Hirmu mielenkiintoiset lähipäivät onkin tälläkertaa, sillä käymme rakennusarkkitehdin kanssa läpi piirustusmerkintöjä, mittasuhteita ja suunnittelun perusteita. Kerroinko jo, että yllättävän moni opiskelukavereistani on naimisissa rakennusinsinöörin kanssa eli ainakin kotiläksyissä heillä on "kotikenttäetu". Mä aion kuitenkin kovalla kenttäkokemuksellani eli yhden talon rakentaneena yrittää yltää samaan. Nyt viikkosiivouksen kimppuun ja kaivamaan suhdeviivain naftaliinista ;)


Kaunista syysviikonloppua teille ihanaiset!

-Sally-

6

Kartanoromantiikkaa

 

Jo satojen vuosien ajan ovat nämä komeat tammet seisseet  jyhkeinä paikoillaan. Nyt ne olivat pukeutuneet syysasuunsa, lähes parhaimpiinsa, kuin meitä varten. Tammenterhot olivat jo varisseet maahan ja pian puuvanhus pudottaisi värikkään viittansa niiden ylle. Hiekkatie mutkitteli kartanon mailla ja johdatti tulijat metsän siimekseen. Siellä, tienoon korkeimmalla paikalla, seisoi mansardikattoinen talovanhus. Mitä lähemmäs pääsimme, huomasimme sen olevan jo parhaat loistonpäivänsä nähnyt, oman onnensa nojaan unohdetun. Mies kykeni näkemään paikassa vain rahanmenoa, korjauskelvottomuutta ja epätoivoa. Minulle avautui ainutlaatuisella tavalla mennyt aika ja sen kauneus, joka oli niin viehkosti kääritty rappioromantiikan huntuun. Puuhellassa oli vain hetkeä ennen pidetty valkea, lautalattiat narisivat askelten alla, kellarin portaissa kasvoi sammalmatto. Eihän tästä meidän kotimme tulisi, mutta saahan sitä toivoton romantikko unelmoida..


Ilma tuoksui vahvasti syksyltä. Sunnuntaiseikkailu kääntyi kohti loppuaan. Mies ja lapset menivät jo autolle. Minä kuljeskelin vielä hetken aatoksissani sammaloituneella ruohomatolla. Poislähteissäni napsin muutaman kuvan noiden kauniiden jalopuiden jyhkeästä kauneudesta - ja tulin sattumalta ikuistaneeksi kameralle kuvan, jonka merkitys avautui vasta kotona. Siinä seisoo nimittäin minun toteutunut unelmani, uljas prinssi mustalla ratsullaan. Hevosvoimat hyrskyttävät konepellin alla ja käsi ojentuu minua kohti. 

Kauniina kaartuu elämän tie.

-Sally-


7