Pilalle hemmotellut kakarat

Kai tiesitte, että tavaraa sisältävät joulukalenterit ovat haitallisia lapsille?  Näin paukautti norjalainen lastenpsykiatrian professori tänään ja perusteli, että lapsen mieli ohjautuu keskittymään tavaraan, jolloin lapsen vaatimukset kasvavat ja lapsista uhkaa tulla yhä hemmotellumpia. Tavaroiden sijaan lasten pitäisi saada elämyksiä (mikä onkin ihan hieno asia), mutta mikäli joulukalenteri pitää hankkia, voi proffan mielestä lohduttautua suklaakalenterilla! 


Hei haloo!
Minkäslaisia kansanterveydellisiä vaikutuksia jokapäiväisellä suklaan syönnillä sitten on,
kun siihen jo lapsena totutetaan?
Ja kuka niistä suklaakalentereiden suklaista oikeesti edes tykkää?
En minä ainakaan :/ 

Meidän perheessämme on yksi lapsi, joka on allerginen suklaalle ja yksi lapsi, joka ei siedä maitoproteiinia. Yhdelle lapsista suklaakalenterin voisi ruokavalion puolesta hankkia, mutta hän ei halua, kun on olemassa paljon kivempiakin vaihtoehtoja. Yleensä meillä on ollut partiolaisten joulukalenteri tai muu kuvakalenteri, jotta joulun odotus olisi luukkujen aukeamisen myötä lapselle konkreettisempaa. Lisäksi lapsilla on jokaisella ollut huoneensa ovenkahvassa joulusukka, johon tonttu on jättänyt yöllisillä reissuillaan pienen yllärin tai viestin, aarrekartan tms. Tänä vuonna luovuimme ensi kertaa tuosta perinteestä, kun olen nyt kiireinen työssäkäyvä perheenäiti (enkä ehdi öisin tonttuilemaan ;) ja hankimme lapsille nämä turmiolliset tavarakalenterit! Huomenna niistä sitten pursuilee legoja ja muumihahmoja ja jokainen päivä siitä jouluun. Kuinka nuo söötit pienet lelukapistukset voisivat olla mitään muuta kuin kehittäviä, sillä niillä saa kivat leikit pystyyn missä vaan ja kaiken lisäksi nuo pahikset kasvattavat lapsen kärsivällisyyttä, kun jouluun on kuitenkin 24 luukkua ja vain yhden saa avata kerrallaan. Pah, sanon minä. Taitaa olla professorilla itsellä ollut ankea lapsuus eli liian vähän leluja ja pipo kireällä, kun kiristää vieläkin.. Alkuperäisen uutisen voit lukaista halutessasi täältä.

Kaikesta meitä äitejä (ja isiä) nykyään syyllistetäänkin... Ou jee. Meidän perheessä lapset hemmotellaan tänä vuonna piloille Muumikalenterilla, Polly Pocket kalenterilla ja Lego City kalenterilla ;) Eli paluuta ei sitten vissiin enää ole..

Millaisia joulukalentereita teiltä löytyy?

-Sally-


9

Ensimmäinen



Joulun odotus on julistettu virallisesti aloitetuksi ;)

Ihanaa ensimmäistä Adventtia!

Photobucket

-Sally-


2

Palautumiskeinoja

Mä pääsin työviikon päätteeksi ihan itsekseni kaupoille tarkoituksena katsella Pukinpussiin täytettä perheen pienimmiille (ja ehkä jotain siinä sivussa itsellekin ;) Meillä oli myös Mammankammarin Virpin kanssa sovitut treffit ja pieni jännitys helmeili ihanasti vatsanpohjassa. Katseiden kohdatessa väkijoukossa molempien suupielet nousivat vienoon hymyyn ja hetki oli kuin taidokkaasti ohjatusta elokuvasta. Juttu luisti ja tapaamisesta jäi lämmin kiva olo.  On mielenkiintoista, millä tavoin elämä kuljettaa toisten samanhenkisten luo. Kun jonkin tapahtuman tai sattumusten kautta elämämme hipaisevat toisiaan ja jättävät jäljen, toiset suuremman, toiset pienemmän, mutta jäljen kuitenkin. Virpin kanssa olemme vaihtaneet ajatuksia huuto.netin ja blogin pidon lomassa muutaman vuoden verran ja nyt sitten tavattiin livenä ekaa kertaa. Suosittelen muillekin. Hakeutukaa "samanmielisten" seuraan. Verkostoitukaa! Silloin oppii paljon myös omasta itsestään.


Blogin kirjoittaminen ei ole mullekaan enää pelkkää yksinpuhelua ja ajatusten virtaa vaan kokonainen elämäntapa. Olen sitä mitä kirjoitan eli tästä on muodostunut lifestyle. Bloggailun suola ei kuitenkaan ole yksin kirjoittamisessa vaan myös siinä, miten paljon saa teiltä lukijoilta: arvokkaita ajatuksia, kivoja kommentteja ja monenmoisia toivotuksia, myös kutsuja kahville, glögille, saunasiiderille, jopa vierailulle koko perheen kera. Olen saanut vinkkejä vapaana olevista tonteista, kun kerroin etsivämme uuden kotimme paikkaa, osan kanssa on jaettu murkkumurheita, vaihdettu ruokaohjeita, parannettu maailmaa. Ja jokunen on tunnistanut mut kaupassa/ kaupungilla (mikä on musta hassua, kun olen omasta mielestäni kuitenkin ihan tavallinen tyyppi ja blogissa on vain peukalonpään kokoinen naamakuva ;) Eli vaikka on työ, opiskelu, perhe-elämä ja harrastukset, niin jostain aina löytyy aikaa ja kipinää kirjoittaa. Muutamat teistä kysyivät, kun kerroin aloittavani työt, että miten opiskelujen nyt käy? Samanlaisia kysymyksiä olen saanut myös koskien tätä blogia, että miten tämän nyt käy? Mutta eihän näiden mitenkään käy, tai ihan hyvinhän näiden käy, sillä nämä ovat mun stressinhallintakeinojani ;) Muistan lukeneeni jostain, että haasteisiin virittävä positiivinen stressi ja aktiivisuus ovat tärkeitä mielenkiinnon ja kehittymisen kannalta. Mä olen varmaan aina tiennyt sen ja tykännyt sen vuoksi asettaa itselleni haasteita (kääntöpuolena sitten tietty, että olen usein aivan liian ankara itselleni).  Mutta jatkuvan kiireen ja aikataulutetun elämän suorituspaineissa ei sovi unohtaa, että ilman riittävää palautumista myös se kiva kiire kuormittaa ja stressaa. Mutta ainakin mun luonteelle sopii, että on monta rautaa tulessa, sillä jämähtäminen ja totaalinen pysähtyminen olisivat suoranainen kauhistus. Rohkenisinko kysyä, millaisia stressinhallintakeinoja teillä on?

Ovatko lenkki+liikunta sun juttusi vai mieluummin suklaa+sohvannurkka? 

Vai voiko saada molemmat eli ensin lenkki ja sitten soffa
(ja sitten vaikka Johnny Depp töllöttimestä ;)

-Sally-
9

Cottage style by Lexington



Taitaa olla pikkujouluviikonloppu monella luvassa pe-la eli mekko on "must" tänä viikonloppuna. Tosi harmillista, että vettä vaan sataa, saisi sadella jo luntakin. Mä ainakin kaipaan jo valkoisuutta ympärilleni. Jokos olette virittäytyneet adventtiaikaan? Tasan kuukauden päästähän on jouluaatto jo hyvällä mallilla ;)




Lexingtonilla on vielä viikonlopun ajan voimassa Free Shipping tarjous eli ei lainkaan postimaksuja 28.11.2011 mennessä tehtyihin tilauksiin täällä. Tavarat tulevat Ruotsista muutamassa päivässä. Nämä ihanat tunnelmakuvat on napattu samaisesta paikasta ;) Voispa sukeltaa sisään noihin kuviin pakoon viimaa ja vesisadetta...

Myöhäisillan terkuin,

-Sally-



Kuvat lainattu lexington.com
4

Lazy lauantai


Iiihanaa, mulla on tänään vapaa lauantai. Ei töitä, ei koulua, ei mitään mitään sovittua menoa ;) Mä olen aina pitänyt itseäni mestariorganisoijana, mutta nyt täytyy ehkä katsoa peiliin, sillä tämän aamupäivän aloitin kahdella mukillisella kahvia + kahlaamalla läpi parin viime viikon sanomalehdet (joo, ei paljoa klo 06.00 herätyksellä ehdi/jaksa lukea aamuisin lehteä). Järjestelin tehokkaana tyttönä samalla toiseen kasaan sisustus- ja naistenlehdet, sillä niihinhän pitää saada tutustua kaikessa rauhassa ja napostella samalla hyvää suklaata (esim. sinistä Royalia ;). Iltapäivällä hemmottelin itseäni, sillä pääsin yksin kaupoille ja nappasin kärryyn kaksi Golden Capin Winter Apple Cideriä.. Halvat on huvit. Samalla reissulla vierähti kaksituntinen KodinYkkösessä. Katselin joulutavaroita ja leluja "sillä silmällä" ja kotiutin meille ihanan Long Island -tyylisen pallolyhdyn, joka sopii mielestäni hyvin käyttöön ympäri vuoden, myös sisätiloissa.


Työssäkäynnissä on monia hyvä puolia, mutta yksi parhaista taitaa on se, että siitä saa palkkaa ;) Kuukauden asiaa veivattuani hankin nyt uuden pokkarikameran: Canon IXUS 220 HS. Vannomatta paras -- sillä niinhän mä olen viimeiset vuodet toitottanut, ettei yhtäkään Canonia tähän talouteen enää hankita, kun kaksi ensimmäistä olivat melkoisia pettymyksiä ja hajosivat molemmat takuuajan umpeuduttua. Mutta onneksi tekniikka on harpponut aimoaskelin eteenpäin eli toivoa sopii, että kolmas kerta toden sanoo! Laitoinkin uuden kameran heti vaativuustestiin ja kuvasin nämä lyhtykuvat ilman salamaa. Ja huojentunein mielin huokaisen nyt, että saan tämän blogin viimein pois hunningolta, kun on taas toimiva kamera!


Tunnelmallista lauantai-iltaa teille ihanaiset!
 
-Sally-

PS. Nyt kun kamera-asiakin on vihdoin poissa päiväjärjestyksestä, niin ajattelin avata ensi viikolla blogikirppiksen. Saako kannatusta?
 
4

"Kaapin takana on nainen"


Viime päivinä olen noussut aamuisin reippaana tyttönä klo 6, tehnyt toimistossa töitä 8-16 ja "leikkinyt" illat sitten vielä sisustussuunnittelijaa. Olen nimittäin ollut työpäivän päälle auttamassa vanhempiani suunnittelemaan/ valitsemaan uusia säilytysjärjestelmiä eteiseen ja makuuhuoneisiin ja saanut siinä samalla hyvää käytännön kokemusta tulevaisuuden varalle. Tarjouskierroksen jälkeen tämä niin kutsuttu "asiakkaani" päätyi Ikean Pax-säilytysjärjestelmään, jonka sisuskalut (hyllyt, tangot, korit, telineet) ovat muuten vielä ensi viikon alessa Ikean Family -kortilla (kurkkaa tarjous tästä). Ikealla on ihan toimiva suunnitteluohjelma netissä ja lopuksi kone sylkäisee ulos artikkelinumerot, jotka tulostamalla voi marssia myymälään. Anyway, vanhat komerot on nyt purettu, sirkkelöity hissiin sopiviksi paloiksi ja viety jäteasemalle. Uudet hienot valkotammen väriset komerorungot (kts. kuvat) + niihin sopivat liukuovet on haettu Ikeasta, kannettu portaita pitkin kerrostalon 5. kerrokseen, sillä 2,5 metriä pitkät paketit eivät tietenkään sopineet hissiin. Ja nyt ne on koottu paikoilleen vanhojen tilalle ja projekti saatu siten päätökseen. Ai vitsit, että on hienot! Kaikki sujui hienosti, mutta yllätyksiäkin on tullut esiin matkan varrella, niinkuin tällaisissa projekteissa aina. Liukuovien kanssa oli hieman valinnan vaikeutta, mutta suurin probleema paljastui, kun vanhat komerot purettiin: joku huoneiston edellisistä asukkaista ei nimittäin ollut nuukuuksissaan raaskinut laittaa parkettia lainkaan komeroiden alle, vaan lattia oli pelkällä sementillä ja sillä kohtaa 1,5 cm alempana kuin muu lattia :/ Homma ratkaistiin hankkimalla hieman edellisiä leveämmät uudet liukuovikaapit ja korottamalla lattiaa uusien liukuovikomeroiden kohdalta samalle tasolle kuin parketti. Eli tosi hyvä harjoitustyö meikäläiselle, sillä olenpa melkein satavarma, että 80-luvulla näin oli tapana toimia ja sama saattaa siis tulla esiin muissakin komeroprojekteissa tulevaisuudessa. Mutta nykyjärjellä ajatellen, kun aika on rahaa, niin eikö materiaalisäästö ole kuitenkin melko pieni, kun ajattelee, mitkä työkustannukset siinä tulee, kun lattia pitää pilkkoa ja pätkiä komeroiden tieltä, kun olisi paljon yksinkertaisempaa vain tehdä lattia valmiiksi seinästä seinään ilman ylimääräisiä mittauksia ja sahauksia ;) Ainakin naisen logiikalla asia on näin.


Mä olen ihan rakastunut näihin. Ai että, jos saiskin tällaiset systeemit itselle! Aivan ihania laatikoita/ lokeroita ja kaikki kengät, korut, krakat ja sukat pedantisti järjestyksessä. Tällaisen millimetri-ihmisen mieltä ihan lämmittää... Mä olen aina ollut vaatehuoneen kannattaja, mutta kyllä tällaiset olisi hienot -- varsinkin kun olisi oikea walk-in closet! Uusimmassa Meidän Talo -lehdessä (9.11.2011) on muuten mun sisustusalan opintojen luennoitsijan Tuuli Pastakin omaan kotiinsa toteuttama pukeutumishuoneen luksusseinä. Jos sulla ei ole lehteä, niin voit kurkata jutun täältä.

Kumpikos on sun oma suosikkisi: vaatehuone vai kaapit?

-Sally-



Kuvat: IKEA
9

11.11.11



Tämä pikajuttu tulee ajastettuna, sillä istun parhaillaan sisustusluennolla hankkimassa vinkkejä ja ideoita kodin säilytystilaongelmiin. Muutama teistä jo kyselikin, miten työt sujuvat ym. Kiitos kysymästä, kivasti menee, työpaikan pukeutumiskoodi on varsin vapaa ja työkaverit mukavia -- mutta illat ovat yllättävän lyhyitä, kun työmatkat nielaisevat aikaa. Vapaa-ajasta onkin muodostunut arkipäivän ylellisyyttä ;)

Tämä päivämäärä juuri tänään 11.11.2011 on niin vekkuli kaikkinensa, että tahdoin jättää oman puumerkkini internettiin ;)

Aiotko sinä tehdä jotain erityistä juuri tänään 11.11.2011?

-Sally-

8

Eteisessä

Loppuviikko hurahtaa taas sisustussuunnittelun parissa, sillä perjantaina ja lauantaina on lähiopetuspäivät. Aiheena meillä on kodinhoitohuone + eteinen + säilytystilat. Ennakkotehtävänä piti laatia A4 kokoinen tiivistelmä jostakin edellä mainitusta tilasta omassa kodissa. Kodariahan meillä ei ole, joten eikun eteiseen. Työn ulkoasu oli muuten vapaa, mutta yhdelle "aaneloselle" piti saada mahtumaan kaikki olennainen.


Nämä kuvat on napattu jo alkusyksystä. Sittemmin eteiseen on tullut vielä peili, sillä sen puuttuminen oli tosi ärsyttävää, kun piti lähteä jonnekin. Nyt eteistila pursuaa lisäksi koulureppuja, pipoja, lapasia ja monenlaista ulkovaatetta. Jännityksellä odotan, miten meidän tässä talvella käy, kun ei ole tuulikaappia lainkaan vaan ulkoa tullaan suoraan sisään..

Mitenkäs teillä? 
Onko joku tietty juttu, jota kaipaisit omaan eteiseen?

-Sally-
5

Hurmaava harmaa

Stockmann verkkokaupassa on vielä ke 9.11.2011 saakka voimassa kampanja, jossa koodilla FBFANI saa

- 20% alen

vaatteista + kodin tuotteista. Oiva tilaisuus siis hankkia vaikka uusi pikkujoulumekko tai  laittaa astiasto kuntoon ennen Joulua. Mä olen haaveillut aidoista Gant tähtityynyistä jo ainakin viisi vuotta, ja jokunen gant -tyylinen tähtityyny mulla on ollutkin, mutta pitkäaikainen haaveeni on siis ollut, että kun joskus taas aloitan työt, hankin nuo mokomat tyynyt ekasta palkastani ;) Siispä näppäilin nyt viikonloppuna tilauksen verkkokauppaan ja ainoa, mikä jäi harmittamaan oli, että tähtitorkkupeite harmaana oli päässyt loppumaan. Oli ajatuksena nimittäin sujauttaa se itselle Pukinkonttiin.. Mutta siis, jos joku ei vielä tiennyt, niin harmaa on hurmannut mut totaalisesti tänä syksynä:




Näitä siis odottelen saapuvaksi ensi viikolla. On kuulkaas mukava tunne, kun voi useamman vuoden tauon jälkeen ottaa omat haaveet ja unelmat "hyllyltä" ja tarkastella niitä, että vieläkö ne ovat toteuttamisen arvoisia ;) Tietyt asiat on ja pysyy, vaikka aika muuttaakin ihmistä. Mulla höpsöllä se on tää tähti!

Sunnuntaiterkuin

-Sally-

6

I needed this!

Kello 06.00 herätyskello soi. Tuntia myöhemmin harpon kohti bussipysäkkiä. Työpaikalle päästessäni päivä on jo saamassa voiton pimeästä, mutta toimistoajan päätyttyä illan musta verho laskeutuu jälleen ja kotimatkan alkaessa bussin ikkunasta näkyy vain ohikiitäviä valoja. Minä, joka en ole koskaan aiemmin elämässäni kulkenut bussilla, omistan nyt kaupunkiliikenteen kuukausilipun ja bussimatkan ajan harrastan tauotonta tarkkailua, minkämoisia matkaajia aamulla on ryöminyt esiin koloistaan. Se kaikki on uutta ja jännittävää ja joudun liki skarppaamaan, etten ajaisi oman pysäkkini ohi.

Yhtä lailla yllätän itseni sillä, kuinka rakastankaan aikaisia aamuheräämisiä, kun talo vielä nukkuu ja saan silittää pientä unenlämmintä poskea, juoda aamukahvini rauhassa ja pukeutua ilman, että täytyisi huolehtia muista. Kotiäitivuodet ovat olleet hektisiä näihin rauhallisiin aamuihin verrattuna. Päivällä nautin monimutkaisista työtehtävistäni toiminnanohjausjärjestelmän parissa, lounaasta catering-ravintolassa ja iltapäivän cappuccinosta nykyaikaisessa toimistoympäristössä. Kotiin palatessani ruoan tuoksu tulee vastaan kilpaa lasten kanssa, kaikkien läksyt on tehty ja pienin juoksee halaamaan ennenkuin saan syysillan kostuttamaa takkia riisuttua. Illalla mies sanoo sohvalla, että hehkun. Että aurani voi melkein nähdä paljaalla silmällä (hupsu mieheni taitaa vain nähdä minut uudessa valossa ;) On kyllä kiva huomata, etteivät pyykki- ja vaippavuoret, keräämättömät lelut tai viikosta toiseen toistuvat rutiinit ole onnistuneet pehmentämään päänuppia, vaan jo ekana päivänä "business english" taipuu ja  kymmensormijärjestelmä työntyy esiin takaraivosta ;) Eivät kotivuodet huononna ketään. Hyvin omaksutut tiedot ja taidot kyllä säilyvät kuin tallelokerossa ikään. Turha vaatimattomuus pois vaan ja rohkeasti menoon mukaan. Tää mun töihinpaluu sattui kyllä hyvään saumaan. Kaipasin jo kovasti uusia haasteita ;) Eli hengissä ollaan ja hyvissä voimissa. Kiitos kaikille, jotka jännäsitte näitä ekoja päiviä mun puolesta!

-Sally-
9