Sisustus & lifestyle since 2009

Search

Elämä on

Photobucket

Photobucket
"People said to follow your dreams, so I went back to bed." Kävi kyllä mielessä ;)
Eilen oli niiiiin maanantai, niin maanantai. Mulla oli tapaaminen kello kymmenen ja lähdinkin lallatellen liikenteeseen jo hyvissä ajoin. Mutta palaveri joutui alkamaan ilman mua, sillä noin neljä kertaa korttelin ympäri ajettuani jouduin näppäilemään tekstiviestin, että olen myöhässä, koska mulla on pienoinen parkkipaikkapaniikki (lue: ei mitään mahiksia löytää autolle paikkaa). Niinpä kun sitten viimein näin jonkun lähtevän kadun laidassa olevasta parkkiruudusta, niin iskin otis vinkkarin päälle.  Vaan hupskeikkaa, jäin autoni kanssa aika lahjakkaasti "mahan kohdalta" kiinni, kun siinä oli sellainen jäätynyt polanne kadun ja parkkiruudun välissä. Ei se edes näyttänyt kovin korkealta, kun jokuhan siitä just lähti autonsa kanssa mun nenän edestä. Eli auton eturenkaat meni kyllä hienosti parkkiruutuun, mutta pohja kilahti kiinni polanteeseen kuin titanic jäävuoreen. Takapyörät pyörikin sitten vaan tyhjää ja loppu on legendaa.

[Sivistyssanakirja: Polanne eli kovaksi tallautunut tai pakkautunut lumi- tai jääharjanne tiessä tms.]

Yritin rauhallisesti kaasupedaalia painamalla hinkata autoa irti, ja liikkuihan se kaksi senttiä eteen ja heti saman verran takas. Siinä sitä kökötettiin sitten. Huumorinkukka ja iva yrittivät nostaa päätään, että kyllä sä tästä pääset viimeistään, kun kevätaurinko lämmittää ja sulattaa hanget, blääblääblää, mutta painoin moiset lohdutukset maanrakoon ja muistin kuin ihmeen kaupalla miehen sanat, kun hän viime syksynä lumien tultua neuvoi minua, että jos joskus jäät autolla kiinni jonnekin, niin tästä ESP napista kytket ajonvakautusjärjestelmän pois päältä, ettei pyörät pyöri sen takia liukkaalla tyhjää. No niin, mähän tietty painoin sitä ihmenappia. Muttei se mitään auttanut.  Hirvee oranssi varoitusmerkki vaan syttyi kojelautaan, että ajonvakautusjärjestelmä on kytkeytynyt pois päältä. Ihmiset kulkivat kiireissään ohi, ilman aikomustakaan auttaa. Nainen ahdingossa, ai kuinka hauskaa. Ja pianhan mä olin "sahaamiseni" ansiosta jo miltei poikittain yksisuuntaisen kadun tukkeena. Sitten viimein kahden herrasmiehen työntöavustuksella pääsin siitä irti (sori jalkakäytävällä kulkijat, mun oli pakko yrittää nokka edellä ja jalkakäytävän kautta). Supernoloa!

V***tus oli niin suuri, ettei tullut mieleenkään itkee, vaikka itku oli jo kurkussa. Voi, kun ois vaan voinut painua takaisin peiton alle... Lohduttauduin kuitenkin ajattelemalla, että lapset on jo onneksi tarhassa ja koulussa, eikä kukaan tuttu ollut näkemässä. Hah. Autoon ei onneksi tullut nirhaumaakaan, eli melkoinen pohjapanssari siellä täytyy olla (mies kyllä sanoi, että se on vaan muovia se panssari). Iltapäivällä ketutuskäyrä kasvoi uudestaan, kun sain tosi huonoa palvelua eräässä isossa kodintekniikkaketjun liikkeessä. Pitäkööt blue-ray soittimensa, me skipataan koko blue-ray-vaihe ja siirrytään dvd:n katsomisista suoraan lataamaan leffat netistä.  Sitten illalla vielä toi oma miehenköriläs tuli reteesti maasturilla töistä kotiin ja kysyi viattomasti "what's for dinner honey?" No mistä se ois voinut tietää, että kaupungin keskustassakin ois tarvinnut tänään maasturin!! Aaaarghhh.
Photobucket
Kyllä naisen elämä on vaan niin mukavaa! Parhaimmillaanhan se on jatkuvaa takkuamista teknisten vempaimien  kanssa ja vie kallista aikaa muulta tärkeältä ja turhauttaa niin saakutisti!
Vai mitä sanotte? Kuulostaako tutulta? Tietsikkaongelmat, tulostusongelmat, bloggerin kuvatila täynnä (tai niinkuin nyt, että bloggeri ei anna ladata kuvia ollenkaan eli joudun vähän kikkailemaan ladatakseni nämä nyt toisen palvelimen kautta tänne), digikuvien ja videotiedostojen siirtäminen kamerasta tietsikalle, musiikin lataaminen puhelimeen, varmuuskopioiden ottaminen, polkupyörän ketjujen takaisin laittaminen, lasten pelikoneiden kuten pleikkarin ja muiden vempaimien kytkeminen telkkariin, puhumattakaan television kanavahausta ja heti valmis -kiukaan sielunelämästä. You name it! Pääosin mä olen pärjännyt näiden asioiden kanssa aina ihan mukavasti, vaikken mikään tekniikan ihmelapsi olekaan, mutta nyt ei ollut ollenkaan kivaa.

Photobucket

Illan mies oli omien harrastustensa parissa ja mä tein ison kipon vohvelitaikinaa. Junior vatkasi kermavaahdon ja mä paistoin aimo kasan vohveleita kaikille iltapalaksi. Ja me syötiin ne kaikki! Kermavaahdolla ja mansikkahillolla! Enkä tuntenut lisäksi yhtään huonoa omaatuntoa, vaikka nautin yksikseni puoli lasia punaviiniä.

12 kommenttia

  1. Nää on näitä talven iloja... Uutena vuonna ystävien luota lähtiessämme jouduimme kuusi kertaa yrittämään jyrkän mäen ylitystä. Sivutie oli niin jäässä, että miltei mäen harjalla autoei enää jaksanu, vaan liukui uhkaavasti alaspäin jyrkän mutkan tekevällä tiellä. Vauhtiakaan ei voinut ottaa kunnolla. Lopulta Siippa sai sen ylös. Minä annoin jo periksi...

    Parkkeeraan Helsingin keskustaan päivittäin. Paitsi joulukuussa kaksi viikkoa Siippa toi ja vei, ei ollut toivoakaan löytää paikkaa, kun kadut olivat lumikinosten alla, tai vaikka olisi pakka ollut, olisi pitänyt pysähtyä kaksikaistaisesta yksikaistaiseksi muuttuneella kadulla ja lapioida paikkaa auki 5-10 min. Ei onnistu kun takana on hetkessä kymmenienautojen jono. Nyt kun lumet ovat mukavasti sulaneet ja kinoksia korjattu pois, parkkeeraminen ttuntuu olevan kuin yhtä juhlaa, paikkoja löytyy yllättävän hyvin ja auto solahtaa (muutamia polanteita lukuunottamatta) ruutuun.

    Viime talvena tyrkkäsin kiireessä sellaiseen hankeen auton asiakkaan toimiston edessä, että tiesin jo autosta noustessani, ettei se siitä lähde. ESP päällä ja pois päältä kokeilin, mutta siinähän sudin kunnes asiakkaan tomitusjohtaja tuli työntämään pois hangesta. Vähän punastutti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salli mun nauraa ;) Onneks meitä on muitakin! Ihan paras toi "asiakkaan tj tuli työntämään pois hangesta".

      Ihanaa tiistaita, Lumo!

      Poista
  2. Kyllä on niin tuttua :) Tappelua auton kanssa... joku ihme valo palaa eikä tiedä mikä se on, tai jää just jonnekin auton kanssa kiinni yms.. Tietokoneen kanssa tappelua.. niinkuin minäkin äsken tappelin tämän masiinan kanssa... ainaista tappelua siis näiden autojen, tietokoneiden yms kanssa.. Tsemppiä naisille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja miehet ne jaksaa aina jauhaa "naisen logiikasta". Huoh.

      Tsemppiä kaikille teille, ihanat naiset, jotka joudutte tahtomattanne tappelemaan tekniikan kanssa!

      Poista
  3. Onhan se sitä elämää :) Onneksi sait apuja paikalle loppujen lopuksi.

    Minä ajelin eilen palaverista kotiin päin, ja pysähdyin kyläkauppaa pienille ostoksille. Kassalla rouvat keskustelivat aiheesta "hyvä, että se arki vihdoin alkoi". Itse totesin sivusta, että musta juhla ja loma olisi vielä voinut ihan jatkua. Yksi rouvista ihan suivaantui: "No sulla vissiin sitten tekee mies kaiken kotona". Oli aika yllätysveto, joten jouduin ihan muutaman sekunnin miettimään, että mitä vastaisi. Sanoin sitten, että miestä ei talosta löydy, ja rouva siitä sitten innostui, että "sehän on mahtava tilanne, kun ei tarvitse passata ketään". Taisi olla kyseisellä rouvalla henkilökohtaisia patoutumia omaa siippaansa kohtaan. Ja ymmärrän kyllä tunteen, että kodin hommat eivät välttämättä jakaudu tasapuolisesti.

    Tuli vaan siis mieleen maanantaifiiliksistä :) Palaverissa maha oli mörrännyt koko ajan (kenties pientä vastaflunssaa), kotimatkalla kauppaan tekemään ostoksia, ja kaupan päälle äkäisten rouvien kommentit. Sellaista se on välillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onneks. Muuten kait olisin siellä poikittain vieläkin ;)

      Hei, ihan paras toi tuntemattomien rouvasihmisten kommentointi. Toivottavasti mahan myllerrys meni ohi. Vai?

      Poista
  4. Tykkään tuosta aforismista. Käytän samaa, jos kismittää. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä hyvä. Mäkin rakastan sanaleikkejä. Follow your dreams! Ihanaa tammikuuta sulle, Kaisa!

      Poista
  5. Joskus kaikki ikävät sattumat tapahtuu samana päivänä :(
    Muutaman kerran oon itsekkin ollut auton kanssa ahdingossa ja kyllä sitä tunteekin itsensä sitten niissä tilanteissa avuttomaksi.
    Olet kyllä hienolla tavalla osannut illalla nollata tilanteen.
    Mukavampaa viikon jatkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti kauniista sanoistasi, AnniK. Kivaa viikkoa sinnekin!

      Poista
  6. Onpas sulla ollut maanantai! Hyvin kuitenkin selvisit siitä! Mulla osui silmiin tuo bloggerin kuviensiirtämisongelma. Mulla on sama ongelma ja monilla muillakin taitaa olla. Mikähän lie bloggeriin iskenyt? Parempaa loppuviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monella tuntuu olevan sama ongelma. Vika ei siis olekaan tälläkertaa mun ;) Ihanaa!

      Poista

Kommenttien valvonta on otettu käyttöön, joten kirjoittamasi teksti ei välttämättä tule heti näkyviin. ★