ALUSTA ASTI MATKASSA

Mä olen muuttanut elämäni aikana jo hurjat 30 kertaa! Asiaa ehkä selittänee hieman se, että ennen kuin aloitin koulun 1977 olimme muuttaneet jo viidesti, ja kun muutin pois kotoa lukion jälkeen 1990, oli lapsuuden kotimme muuttanut isän työn perässä jo kymmenen kertaa. Koti ja sisustus ovat siis vaihtuneet tiheästi, mutta ahkera maisemanvaihdos on saanut minut aina näkemään muutoksen mahdollisuutena eli innostumaan uudesta/ uudistumisesta, luottamaan itseeni ja siihen, että omalla epämukavuusalueella eläminen on toisinaan just sitä, että tuntee olevansa elossa - ei vain hengittävän. 

"Home is where the heart is." Niinpä, sillä eihän ne muutot sitten aikuisiälläkään siihen jääneet, vaan aina on ollut kiva hakea vaihtelua, muuttaa isompaan, lähemmäs keskustaa ja sitten taas kauemmas omaan rauhaan, kun perhe on kasvanut, pari kertaa jopa toiselle puolen Suomea. Kaksi epäonnista parisuhdettakin mahtuu joukkoon eli tavarat oli pantu jakoon jo kahdesti ennenkuin tapasin nykyisen mieheni. Mutta me olemme "vetäneet yhtä köyttä" nyt jo 15 vuotta.

- Meidän sisustuksemme on sekoitus ikeaa, perittyä ja pelastettua.

Ihana Frida blogista Koti kaupungin laidalla muisti minua joulukuussa kivalla haasteella, jossa on tarkoituksena näyttää jotain, mikä on ollut alusta asti matkassa. Piti oikein miettiä, että onko meillä mitään sellaista..

Meidän kotimme on tällä hetkellä pääosin sekoitus Ikean huonekaluja + perittyä ja pelastettua. Ikea on hiipinyt kotiimme viimeisen 5-6 vuoden kuluessa vaivihkaa, mutta pidän Ikea huonekalujen ajattomasta ulkonäöstä ja siitä, että ne on muutossa helppo pistää kasaan ja koota taas uudelleen. Eikä hurjasti harmita, jos jotakin rikkoontuu. Perittyä meillä on jokunen huonekalu lapsuudenkodistani ja pelastettua esim. olkkarin sohvapöytä, joka oli alunperin hevostarvikkeiden säilytyslaatikko ja vuosikymmeniä mummin ja papan liiterissä.

- Mutta mitä ihmettä on sitten kuskattu kaikki nämä vuodet mukana muutosta toiseen?



Junior tykkää musta/valkoisesta + keltaisesta!


- No sisustuslehtiä, Aku Ankka -sarjiksia, vanhoja astioita, mummin pitsilakanoita ja pöytäliinoja nyt ainakin! 

Mutta rakkain huonekalu on varmastikin tämä nykyisin Juniorin huoneessa seisova Lundia hylly, joka oli mun huoneessa lapsuudenkodissa ja jonka rokkityttönä maalasin ihan itse autotallissa kiiltävän mustaksi vuonna 1988! Kovastihan tämä parka on kärsinyt lukuisista muutoista, ja ollut välillä ihan varastohyllynä ja autotallissa, mutta mielestäni kolhut kuuluvat elämään eikä ole mitään syytä vielä maalata tätä uudelleen. Rosoa ja särmää saa olla!

Samaa mustaa maalia riitti 1988 myös näihin Tapiovaaran tuoleihin, joita meiltä löytyy 4 kpl. Ne on peritty vanhemmiltani ja äiti on tainnut hankkia ne joskus 60-luvun alussa. Pöytäkin löytyy, mutta se on maalattu valkoiseksi ja viilupinta on paikoitellen huonossa kunossa. Varmasti monen mielestä nämä kauniit, alunperin puunväriset huonekalut on pilattu maalilla, mutta mun mielestä on parempi, että ne saavat kuitenkin jatkoaikaa eivätkä ole päätyneet kaatopaikkakuormaan.


Meidän Pikkusisko 7v nukkuu minun vanhassa lastensängyssä, joka oli alkuperäiseltä väritykseltään 70-luvun alulle tyypillisesti retro keltainen, mutta olen maalannut sen jo parikymmentä vuotta sitten valkoiseksi. 

- Siinä samaisessa sängyssä ovat nukkuneet kaikki meidän kolme prinsessaamme!

Vauva/lapsiperheessä tarvitaan tietenkin myös keinutuolia - sellainenkin meillä on ollut alusta asti matkassa, sillä tulin ensimmäistä kertaa äidiksi jo vuonna 1991 (kts. postauksen ihan eka kuva). Keinutuoli on peritty lapsuudenkodista ja se oli alunperin musta, mutta maalasin sen 15 vuotta sitten valkoiseksi ja samalla vaihdoin siihen uuden istuinpäällisen. Nykyisessä kodissamme se on tilanpuutteen vuoksi viety varastoon, joten kuva on edellisen kotimme olkkarista. Kovasti kyllä kutkuttelee kaivaa vanha musta maalipinta takaisin esiin ja vaihtaa päällinen tähtikuosiin...


8 kommenttia

  1. Tuo lastensänky <3. Näyttää ihan samanlaiselta kuin mun sänky 70-luvulla, Se oli punainen. Sitten se meni veljeni lapsille ja 80-luvulla mintunvihreä (sitä sanaa nimenomaan käytettiin liekö sitten minttua vai mitä), minä maalasin sen myöhemmin pojalleni vaaleansinikseksi ja tytölle valkoiseksi. Toivottavasti edelleen varsin hyväkuntoinen sänky saa jatkaa vielä seuraavassa polvessa. Ennen sitä osattiin tehdä hyviä huonekaluja, ymmärtääkseni Niemen tehtaiden.

    Kiva postatauksesi siis sai aikaan kivan muistelen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih. kiitti, saattaa jopa olla sama sänky! Noi pallot lähtee sängynpäädyistä irti ja ilmeisesti sänkyä on voinut käyttää myös kerrossänkynä niistä päätellen ;) Leikin aina pienenä, että ne ovat jäätelötuutteja!

      Ennen moni asia oli paremmin, kun ei tehokkuuden ja tuottavuuden tavoittelussa oltu näin pitkällä. 40 vuotta vanha lastensänky tuntuu musta tosi vanhalta, samoin 50 vuotta vanhat Tapiovaaran tuolit. Vaikea uskoa, että Ikea huonekalumme edes kestäisivät yhtä pitkään käyttökelpoisina..

      Poista
    2. Niin lähti ne pallot irti mullakin! Ja siitä olisi kuulemma saanut kerrossängyn. 80-luvulla ne on liimattu ilmeisesti maalatessa kiinni. Ihan hyvä, kun nyt ajattelen, ainakin ovat tallella. Ainoa ongelma tuossa on se, että patja ja aluslakana eivät todellakaan ole minkään standardin mukaisia :)

      Poista
    3. Todellakin! Oiskohan tää jotain kokoa 70x160 cm. Mä ratkaisin asian niin, että olen saksinut isommasta superlonpatjasta sopivan ;) Joku meidän muksuista on muuten haukannut yhdestä päädyn pallosta sen verran, että maalissa on hyt hauskat pienet hampaanjäljet ja alkuperäinen keltainen tullut esiin! Niin söpöä..

      Poista
  2. Hurja määrä muuttoja! Kyllä minullekin tulee oma lapsuus mieleen tuosta lasten sängystä ja nimenomaan keltaisena :)
    Mukavaa viikonalkua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ja kesällä muutetaan taas, jos/kun vuokraisäntämme palaa perheineen Amerikasta! Joulutavarat pakattiinkin jo suoraan muuttolaatikoihin ;)

      - Reipasta uutta viikkoa, AnniK!

      Poista
  3. Ripaus uutta ja vanhaa, siitähän se kauniin kodin tunnelma syntyy! Huikea määrä sinulla on muuttoja, minä olen varmaan muuttanut max 5 kertaa elämäni aikana... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä oon vähän tällainen muuttolintu..

      Sellaiset liian tarkkaan harkitut "kuvastokodit" on kieltämättä vähän tylsiä, mutta voisin kyllä muuttaa asumaan esim. Lexingtonin kuvastoon, jos se olisi mahdollista ;)

      Poista

Kiitos ajatuksistasi! Kommenttien valvonta on otettu käyttöön, joten kirjoittamasi teksti ei välttämättä tule heti näkyviin.