KEVÄT ON MUUTOSTEN AIKAA

Koivunoksat puhkesivat hiirenkorville oltuaan reilun viikon maljakossa ja viimeistään ruokakaupasta kärryyn ottamani valkoiset helmililjat saavat mielen kääntymään valoon ja kevääseen. 

"S p r i n g . A lovely reminder of how beautiful change can truly be."

Olen huomannut jostain syystä miettiväni yhä enemmän blogin tulevaisuutta. Avasin Sally's blogin 2009 syksyllä eli jo kauan aikaa sitten ja kävijälaskuri on pyörinyt sen jälkeen vinhasti. Ollaan jaettu yhdessä muutto Pirkanmaalle, talohaaveet ja sitten rakentaminen, lasten kasvut, tärkeät juhlat, valmistumiset ammattiin jne. ja onpa meistä tullut isovanhemmatkin tänä aikana. Ihanat sydämelliset lukijat siellä ruudun takana, te, joista osasta on tullut vuosien mittaan ihan oikeita ystäviäkin - ja sitten toisessa ääripäässä provot ja törkyviestejä lähettävät stalkkaajat sekä puolitutut, entiset kamut, naapurit ja etääntyneet sukulaiset, joita kiinnostaa vaan, joko me ollaan erottu, mitä epäonnea meillä nyt on elämässä ja näkyykö jo naamasta, miten vuodet ovat meitä kohdelleet..

Elämääni, ulkonäköäni, kotiani ja sisustusmakuani on siis arvosteltu jo yli 10 vuoden ajan - ja aina anonyyminä tietenkin, mutta minä seison sanojeni ja blogitekstieni takana omalla nimelläni, pystypäin ja rohkeana. Kaikkia ei voi miellyttää, eikä onneksi tarvitsekaan, ja tiedän varsin hyvin, että sisustan kotiani ihan vaan itselleni ja meidän perheemme tarpeita varten, en lukijoita enkä ketään muutakaan miellyttääkseni. Samoin kuin valitsen ihan itse automerkkini sekä sen, mitä meillä syödään, päätänkö lopettaa hiusten värjäämisen ja meikkaanko, kun menen maitokauppaan. En edelleenkään jaksa ymmärtää, miten nämä normaaliin elämään kuuluvat asiat kiinnostavat ihmisiä vuodesta toiseen niin paljon, että niistä on pakko säännöllisesti kommentoida ilkeilemällä. Esim. että "jos on kerta varaa rakentaa tuommoinen talo, niin miksi tehdään noin mitätön pieni piha" tai että "en viitsi enää lukea blogiasi, kun mersu näkyy joka kuvassa", tai että "tämä blogi on pelkkä mauton mainoskanava", "hyvinkö pyyhkii aina vaan", "miksi ihmeessä haluat näyttää vanhalta etkä peitä harmaita hiuksiasi" tai "miksi et ymmärä, ettei tuon ikäinen nainen voi käyttää noin lyhyttä hametta". Tässä näitä painokelpoisimmasta päästä olevia esimerkkejä. Nauretaan miehen kanssa aina näille trollipeikoille enkä suo heille sitä tyydytystä, että vastaisin mitään. Netissä muutenkin kannattaa harkita tarkkaan, mitä kirjoittaa ja minne, sillä kaikesta jää jälki. Solvaajien ip-osoitteet on mulla kaikki ylhäällä ja kynnys rikosilmoituksen tekemiseen matala. Kovin erilainen on siis tämä blogimaailma nyt 2021 kuin aloittaessani 2009. Ihmisten paha olo purkautuu nettikiusaamisena ja toisen latistamisena. Silti, päivääkään en vaihtaisi pois. Tämä on ollut hieno ajanjakso elämää, joka on johdattanut valokuvauksen saloihin, tutustuttanut uusiin upeisiin ihmisiin sekä kokonaan uuteen kirjoittamisen muotoon: some ja sisällöntuotanto. 

- Lopullista päätöstä blogin kohtalosta en ole vielä tehnyt, mutta jotenkin tuntuu, että on epäreilua teitä lukijoita kohtaan, etten tee tätä enää täysipainoisesti. Toistaiseksi mennään siis tällä harventuneella tahdilla ja seuraillaan, mihin homma kehittyy. Yli 10-vuotinen blogiura on saavutus jo sinällään, mutta maailma muuttuu ja huomaan, että moni muukin pitkään bloggaillut painii samanlaisten mietteiden kanssa.

Simpukkamaljakko Ferm Living Shell

Kirkas maljakko Marimekko Uurna