Oi ihana joulukuu! Saatiin valkoinen joulu ja kaikki aikuiset lapset kotiin jouluksi. Avakin kävi ihmettelemässä, miten tonttu oli tuonut vahingossa Mummilaan pari hänen pakettiaan. Paistettiin kinkku, käytiin joulusaunassa ja syötiin. Kiire on poissa ja lomaa vielä jäljellä.
Itsenäisyyspäivänä juhlistimme Suomea ja katsoimme telkusta Saulin isännöimät viimeiset linnan juhlat. Poikamme pääsi armeijasta palveltuaan isänmaata 347 päivää. Ajat muuttuvat ja ihmiset sen mukana. Pian presidentti vaihtuu, hallitus tekee heikennyksiä, jotka vaikuttavat monen ihmisen arkeen. Mutta näin uuden vuoden kynnyksellä on jotenkin suloista päästää irti menneestä ja tähyillä luottavaisin mielin tulevaan. Pahemmissakin paikoissa on oltu, ja kaikesta selviää, lopulta, tavalla tai toisella. Lämmin kiitos kuluneesta blogivuodesta.
"Tulkoon tuntemattoman takaa
sopivia seikkailuja, suurinta onnea ja pieniksi pilkottuja murheita.
Niin että kaikille päiville riittää vähän kannettavaa
eikä mikään vie voimia
tuomatta niitä toisessa kohtaa kaksin käsin takaisin."
Onnea ja iloa vuoteen 2024!
Runo Elina Salminen
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Kommenttien valvonta on otettu käyttöön, joten kirjoittamasi teksti ei välttämättä tule heti näkyviin. ★