AVA 1V.

Vuosi sitten pitelin sylissä vuorokauden ikäistä tyttärentytärtäni (postaus löytyy täältä). Tänään hämmästelen ajan kulumista ja ihmettelen tuon pikkuisen vallattomia touhuja. Miten nopeasti vuosi onkaan kulunut.

 

- Viikonloppuna ajelimme Pohjanmaalle juhlistamaan pientä päivänsankaria!

Ava-neiti 12 kk kävelee jo hienosti tukea vasten, osaa heittää palloa ja rakastaa keinumista. Silmät on pyöreinä maailman ihmeellisyyksille, suu tapailee sanoja ja naurua sekä iloa riittää. Vauvan ensimmäinen vuosi on ollut täynnä kasvua ja uusien asioiden opettelua. On hienoa huomata, että asiat ovat tasapainossa ja kaksi nuorta aikuista on löytänyt roolinsa vanhempina.

Lapsen saaminen mullistaa maailman. Isovanhemmaksi tuleminen antaa siihen aivan uuden ulottuvuuden. Omasta lapsesta tulee äiti ja yhtäkkiä perheessämme onkin monta pientä tätiä ja enoa.

Tulin Mummiksi sangen nuorena, 43-vuotiaana, ja nautin roolistani täysillä! On suuri etuoikeus saada kuulua pienen ihmisen elämään ja nauttia isovanhemmuuden tuomista iloista. Olla apuna ja tukena, välimatkasta huolimatta, mutta kantaa toisaalta huonoa omatuntoa siitä, että näkee niin harvoin. 

- Mutta ne hetket, kun ollaan yhdessä, nautitaan täysillä!