.jpg)
.png)
Yhteinen ruokailuhetki on tärkeä osa perheemme elämää, sillä syömisen lomassa tulee
vaihdetuksi kuulumiset ja ruuanvalmistukseen sekä pöydän kattamiseen voi ottaa myös lapset mukaan. Meillä pyritään syömään päivittäin yhdessä. Aina se ei harrastusten ja työvuorojen vuoksi ole mahdollista, mutta yritämme pitää siitä kiinni.
Jo kotiäitivuosinani otimme tavaksi syödä viikonloppuisin tai edes sunnuntaisin hieman juhlavammin, jotta arki ja pyhä erottuisivat toisistaan. Se onkin toiminut jo vuosia mainiosti. Pöytä katetaan kauniisti ja sunnuntaina se tarkoittaa, että syömme ison ruokapöydän ääressä keittiön pikkupöydän sijaan. Viikonloppuisin tehdään aika usein myös ruokaa, joka valmistuu uunissa itsekseen ja jälkilämmöllä paistuu usein kakkua tai ainakin piirakkaa.
.png)
Tytöt keräsivät päivällä ulkoa pihlajanmarjan oksia. Lehdet olivat jo puista varisseet, mutta pulleat marjat loistivat kutsuvina. Niiden ympärille oli helppo loihtia tämän sunnuntain kattaus: pääruuaksi uunilohta ja jälkkäriksi porkkanakakkua.
Koululaisilla on alkava viikko syyslomaa, mutta me aikuiset pakerramme töissä.
Kaunis kattaus! Meilläkin pitkästä aikaa oli päivällispöytä täynnä, kun nuoriso saapui kotiin herkkuaterialle. Mukavaa viikonalkua sinne teille!
VastaaPoistaKiitos. Kuulostaa hyvältä!
PoistaVoi, kuinka kaunis kattaus! Meilläkin pidetään kiinni yhteisistä ruoka-ajoista, ne on NIIN tärkeitä hetkiä.:) Meillä vielä viikko pakerretaan, ja sitten lomaillaan. Josko vaikka Tampereella käväistäisiin...:)
VastaaPoistaKiitti. Meillä ei muksut aina jaksa ymmärtää, että miksi vouhotan yhteisen iltaruuan takia. Ehkä sitten vanhempana osaavat kenties arvostaa sitä enemmän.
PoistaKaunis kattaus! Meillä oli aina "pakollinen" yhteinen ateria joka päivä kun lapset asui kotona. Nyt miehellä ja mulla on yhteinen iltatee/kahvi ja sunnuntaisin yhteisateria kun lapsia tulee patojen ääreen.
VastaaPoistaMukavaa alkavaa viikkoa. :)
Oi, yhteinen iltatee kuulostaa kans kivalta. Se onkin hyvä, kun on näitä perinteitä ja sitten taas voi luoda kokonaan uusia perinteitä, kun lapset lähtevät pesästä.
PoistaKaunis kattaus! Meillä syödään yhdessä joka päivä mahdollisuuksien mukaan. Sunnuntaisin mieluiten "sunnuntai-ruokaa" ja välillä jälkiruokaakin. Lasten harrastukset ja pelit keikuttavat venettä aika lailla, joten monesti sunnuntaisinkin ateria jää liian kiireiseksi ja harvemmin tulee panostettua erityiseen kattaukseen. Toki astiat ovat aina nättejä ja pöytä katettu. Yhdessä syöminen on tärkeää.
VastaaPoistaSunnuntairuokaa nimenomaan. Valmistettu ilman kiirettä ja se toivon mukaan myös maistuu ruuassa.
PoistaKaunis kattaus ja voi vitsit miten ihana toi teiän ruokapöytä on ★
VastaaPoistaKiitos Outi. ♥
PoistaYhdessäsyömiseen pitää panostaa ja se on meidän perheessä kyllä äidin harteilla. Tutkimuksissa on todettu, että menestyvillä ihmisillä on takana yksi yhteneväinen tekijä: yhteinen ruokailu :)
VastaaPoistaAi niinkö? Mielenkiintoinen tutkimus.
PoistaMukavaa uutta viikkoa!
Täällä mennään kans samoilla linjoilla, yksi yhteinen ruokailu perheen kesken päivässä on tavoitteena meilläkin ja sunnuntaina aina. Minä olen vielä niin hassu (muiden mielestä) että en koskaan laita ruokaa esim. kattilassa pöytään vaan siirrän sen erilliseen tarjoiluastiaan - tapa joka on omasta lapsuudenkodistani peritty...saa nähdä jatkavatko omat tyttäret tätä vielä omissa kodeissaan 😉
VastaaPoistaKaunis kattaus teillä on kyllä ollut, pihlajat ovat niin kauniita ja tänä vuonna pihjalanmarjoja on ainakin meidän korkeuksilla todella paljon! Kauniisiin kattauksiin on kyllä kiva panostaa, pienilläkin jutuilla saa vaikka mitä kivaa aikaan. 😊
Mukavaa syyslomaviikkoa teidän koululaisille! Meillä täällä on syyslomaa vain muutama päivä, mutta erittäin tervetullut paussi se on koululaisille kyllä.
Oo, ihanalta kuulostaa. Meillä yleensä otetaan ruoka itse hellalta. Jo 7-vuotias osaa sen ja kuorii itse arkisin perunankin. Sunnuntaisin keitän aina valmiiksi kuoritut perunat. Perhe tuumaakin silloin, että Joulukos nyt on..?
PoistaRennon tyylikäs kattaus ja kotoisia viikonlopputunnelmia! Aavistus jouluisia värejä jo, tekee mieli kysyä, että milloin ne aikaisimmat jouluajatukset alkavat tulla mieleen? Nimimerkillä aina myöhässä näissä asioissa, vaikka ns. jouluihminen olenkin. nm Frieda
VastaaPoistaKiitos. Nyt kun sen sanot, niin ihan selkeä aavistus Jouluahan siinä taitaa olla.. Tunnustan olevani jouluihminen, mutta Halloween saa tulla ensin ja vasta sitten kausivalot ja Joulun odotus ;)
PoistaIhanaa uutta viikkoa!
Ihana syksyinen kattaus, pihlajanmarjat näyttää upeilta!
VastaaPoistaKiitos Ida. Luonnon kauneutta kotimetsästä ♥
Poista