Sisustus & lifestyle since 2009

Search

KAIKKI ON PERUTTU



Voihan korona! Kaikki lasten harrastukset on tältä keväältä peruttu. Ei tanssiharkkoja eikä kevätnäytöstä, ei jääkiekon sarjapelejä eikä harkkoja. Myös luokkaretket on peruttu, samoin työharjoittelut ja muut tutustumiskäynnit. Meillä, jotka olemme etuoikeutettuja etätyöhön, on laajennettu etätyöoikeus kesään asti. 

- Mutta se, mitä tässä kaikessa korona-kaaoksessa ihmettelen, on että kotipaikkakuntamme koulut, uimahalli ja liikuntahallit pidetään silti auki, vaikka naapurissa Tampereella nekin on suljettu maanantaista alkaen. Eikö juuri nyt tarvittaisi rohkeaa johtajuutta eikä tällaista politikointia ihmishengillä?

EDIT 16.3.2020: Kiitos Suomen hallitus ja rohkeat naisjohtajamme! Enää ei tarvitse kenenkään arpoa, laittaako lapset kouluun ym. kun poikkeuslaki määrää yhtäläiset säännöt kaikkialle.


Ei kaikkea kivaa ole peruttu. Vielä voi kuunnella musiikkia, liikkua ulkona, tilata tuotteita netistä ym. Hyvä käsihygienia, maalaisjärki ja altistuksen välttäminen ovat hyviä keinoja eli pysytään kotona, ulkoillaan metsässä ja pelataan lasten kanssa vaikka lautapelejä, sillä ainakin meillä ne taatusti jo parin viikon päästä kiipeävät seinille, kun liikuntaharrastukset on tylysti loppu, luokkaretket peruttu ja koulut kiinni (tai tässä vaiheessa ainakin toivon, että koulut älyttäisiin laitettaa myös täällä kiinni). 

Vaikka Pikkusisko sanoikin, että kaikki kiva on peruttu, niin asioilla on silti aina kaksi puolta. Vessapaperin hamstrauksella ei koronaa nujerreta, mutta järkevästi toimien voimme rajoittaa tämän kurjan taudin leviämistä ja turvata yhteiskunnan kriittisten toimintojen riittävyyden niitä tarvitseville. Kuka huolehtii kansalaisten turvallisuudesta, sairaankuljetuksesta ja potilaiden hoidosta, jos perheellinen ammattihenkilöstö ei pääse töihin, kun päiväkodit pannaan kiinni? Tai mitä jos sairaaloiden/ vankiloiden/ vanhainkotien henkilökuntaa joudutaan asettamaan karanteeniin? Kuka tekee edellämainittujen työt? En ymmärrä, missä vaiheessa ihmisiltä unohtui tämä ihan perustaito nimeltä käsien peseminen? Ainakin mun lapsuudessa se oli rutiinijuttu aina ennen ruokailua sekä ulkoa tullessa ja olen pitänyt tärkeänä opettaa sen myös omille lapsilleni.

Pakollisen hidastamisen hyvät puolet:

  • Perheen yhteinen vapaa-aika lisääntyy
  • Harrastusten mukaan aikataulutettu hektinen viikkorytmi helpottuu
  • Ehditään rauhassa syödä joka päivä iltaruoka yhdessä
  • Ehditään jutella kasvotusten sen sijaan, että whatsapp ja viber vinkuu
  • Tekemättömien töiden lista lyhenee, ehtii pestä vaikka ikkunat ja vaihtaa sohvanpäälliset päivänvalolla
  • Etäpäivinä ei tarvii hermoilla aamuliikenteessä ja polttoainetta säästyy
  • Aamuvirkkuna voi aloittaa etätyöpäivän halutessaan jo vaikka seiskalta (ja lopettaa kolmelta)
  • Ei tarvitse laittautua tiptop, vaan voi tehdä töitä esim. verkkareissa
  • Ehtii pestä pyykit jo päiväsaikaan
  • Ehtii paremmin auttaa myös läheisiä selviytymään arjesta
  • Kun tarvii säätää vähemmän, ehtii elää enemmän
  • "Be patient, have faith and keep living"

Huonot puolet:

  • Mites henkinen kantti? Kuinka kauan kestää ennenkuin lapset kiipeilevät seinille?
  • Kauanko itse jaksaa pitää positiivista ilmapiiriä yllä?
  • Uskaltaako viruksen pelossa mennä kohta edes kauppaan, kahville, kylään?
  • Mitenkäs koulut? Pitäisikö ottaa ohjat omiin käsiin ja antaa lasten vaan jäädä kotiin?
  • Miten keksiä kaikille riittävästi motivoivaa tekemistä?
  • Huoli sairastumisesta (oman perheen ja läheisten)
  • Pääseekö varmasti lääkäriin, jos/kun tarvitsee?
  • Riittääkö lääkkeet? Mitä jos tulee saatavuusongelmia?
  • Mitä vaikutuksia rajoituksilla on alueen lähipalveluihin ja pieniin yrityksiin?
  • Kuka hoitaa pikkulapset ja vanhukset, jos hoitajat sairastuvat?
  • Riittääkö kaupassa tavara?
  • Mitä jos tulee yt:t tai lomautus?
  • Miten selviämme koronan aiheuttamasta taloudellisesta taantumasta?


Kevät tulee ja valo lisääntyy! Voin elää mainiosti ilman sanomalehteä, mutta en ilman lämmintä suihkua. En haluaisi luopua myöskään kahvista, terveellisestä ruuasta enkä elintärkeistä lääkkeistä. Monessa lapsiperheessä eletään kädestä suuhun ja säästöt ovat pienet, siksi tällainen epidemia langettaa ikävän varjon myös taloudelliselle kestävyydelle.

- Mutta niinkuin Saulikin sen viisaasti sanoi: vähennetään fyysistä kanssakäymistä, mutta lisätään henkistä. Pidetään itsestämme ja toisistamme huolta, joohan?

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Kommenttien valvonta on otettu käyttöön, joten kirjoittamasi teksti ei välttämättä tule heti näkyviin. ★