ÄIDEISTÄ PARHAIN

Päiväkodissa järjestettiin tällä viikolla kevätjuhla, joka oli samalla juhla Äideille. Ehdin onneksi mukaan, vaikka vielä iltapäivällä näytti siltä, että työpäivä venyy pitkälle iltaan. Lapset lauloivat juhlan päätteeksi kirkkailla lapsen äänillään meille yleisön joukossa istuville "Äideistä parhain" ja huomasin silmäkulmani kostuvan kyynelistä. Enkä ollut ainut.

"Lapsuus se on, korvaamaton. Paljon mä sain, siks kiitän nyt vain. Äidille vaan laulaa nyt saan, äideistä parhaimman sain. Lohdun hän loi, suojan hän soi. Hellyyttä koin, nyt kiittää sua voin. Rakkaudestaan voimaa mä saan, äideistä parhaimman sain."

Reipas eskarilaisemme sai juhlassa eskaritodistuksen ja sitä juhlittiin vielä lasten itse koristelemalla kakulla, jossa nonparelleja ei tosiaankaan oltu säästelty!

- Niin se äidin viimeinen vauva on jo syksyn tuleva koululainen. Ihanaa, kun lapset kasvavat, mutta samalla jotenkin niin haikeaa. 

Olen saanut kokea äitiyden onnen neljä kertaa. Mikä siunaus! Ilman lapsia minä en olisi minä. Olisin monellakin tapaa erilainen. Lapset ovat  opettaneet minulle vähintäänkin yhtä paljon kuin minä lapsilleni. Nuo pienet piiperoiset, paaperoiset, palleroiset. Jotka kasvavat ihan silmissä ja kohta jo lentävät pesästä. Kun kiire, stressi ja väsymys painavat koetan silti aina muistaa, että minun arkeni on jonkun toisen lapsuus.

Huomisaamuna teeskentelen nukkuvaa ja odotan vuoteessa, kun keittiössä rapistellaan. Meidän Äitienpäivätraditioomme kuuluu saada kahvit sänkyyn. Iltapäivällä ajelemme sitten minun äitini luo kakkukahveille.

- Hyvää Äitienpäivää! ♥