ALUSTA ASTI MATKASSA

Mä olen muuttanut elämäni aikana jo hurjat 30 kertaa! Asiaa ehkä selittänee hieman se, että ennen kuin aloitin koulun 1977 olimme muuttaneet jo viidesti, ja kun muutin pois kotoa lukion jälkeen 1990, oli lapsuuden kotimme muuttanut isän työn perässä jo kymmenen kertaa. Koti ja sisustus ovat siis vaihtuneet tiheästi, mutta ahkera maisemanvaihdos on saanut minut aina näkemään muutoksen mahdollisuutena eli innostumaan uudesta/ uudistumisesta, luottamaan itseeni ja siihen, että omalla epämukavuusalueella eläminen on toisinaan just sitä, että tuntee olevansa elossa - ei vain hengittävän. 

"Home is where the heart is." ♥ Niinpä, sillä eihän ne muutot sitten aikuisiälläkään siihen jääneet, vaan aina on ollut kiva hakea vaihtelua, muuttaa isompaan, lähemmäs keskustaa ja sitten taas kauemmas omaan rauhaan, kun perhe on kasvanut, pari kertaa jopa toiselle puolen Suomea. Kaksi epäonnista parisuhdettakin mahtuu joukkoon eli tavarat oli pantu jakoon jo kahdesti ennenkuin tapasin nykyisen mieheni. Mutta me olemme "vetäneet yhtä köyttä" nyt jo 15 vuotta.

- Meidän sisustuksemme on sekoitus ikeaa, perittyä ja pelastettua.

Ihana Frida blogista Koti kaupungin laidalla muisti minua joulukuussa kivalla haasteella, jossa on tarkoituksena näyttää jotain, mikä on ollut alusta asti matkassa. Piti oikein miettiä, että onko meillä mitään sellaista..

Meidän kotimme on tällä hetkellä pääosin sekoitus Ikean huonekaluja + perittyä ja pelastettua. Ikea on hiipinyt kotiimme viimeisen 5-6 vuoden kuluessa vaivihkaa, mutta pidän Ikea huonekalujen ajattomasta ulkonäöstä ja siitä, että ne on muutossa helppo pistää kasaan ja koota taas uudelleen. Eikä hurjasti harmita, jos jotakin rikkoontuu. Perittyä meillä on jokunen huonekalu lapsuudenkodistani ja pelastettua esim. olkkarin sohvapöytä, joka oli alunperin hevostarvikkeiden säilytyslaatikko ja vuosikymmeniä mummin ja papan liiterissä.

- Mutta mitä ihmettä on sitten kuskattu kaikki nämä vuodet mukana muutosta toiseen?

Junior tykkää musta/valkoisesta + keltaisesta!

- No sisustuslehtiä, Aku Ankka -sarjiksia, vanhoja astioita, mummin pitsilakanoita ja pöytäliinoja nyt ainakin! 

Mutta rakkain huonekalu on varmastikin tämä nykyisin Juniorin huoneessa seisova Lundia hylly, joka oli mun huoneessa lapsuudenkodissa ja jonka rokkityttönä maalasin ihan itse autotallissa kiiltävän mustaksi vuonna 1988! Kovastihan tämä parka on kärsinyt lukuisista muutoista, ja ollut välillä ihan varastohyllynä ja autotallissa, mutta mielestäni kolhut kuuluvat elämään eikä ole mitään syytä vielä maalata tätä uudelleen. Rosoa ja särmää saa olla!

Samaa mustaa maalia riitti 1988 myös näihin Tapiovaaran tuoleihin, joita meiltä löytyy 4 kpl. Ne on peritty vanhemmiltani ja äiti on tainnut hankkia ne joskus 60-luvun alussa. Pöytäkin löytyy, mutta se on maalattu valkoiseksi ja viilupinta on paikoitellen huonossa kunossa. Varmasti monen mielestä nämä kauniit, alunperin puunväriset huonekalut on pilattu maalilla, mutta mun mielestä on parempi, että ne saavat kuitenkin jatkoaikaa eivätkä ole päätyneet kaatopaikkakuormaan.

Meidän Pikkusisko 7v nukkuu minun vanhassa lastensängyssä, joka oli alkuperäiseltä väritykseltään 70-luvun alulle tyypillisesti retro keltainen, mutta olen maalannut sen jo parikymmentä vuotta sitten valkoiseksi. 

- Siinä samaisessa sängyssä ovat nukkuneet kaikki meidän kolme prinsessaamme!

Vauva/lapsiperheessä tarvitaan tietenkin myös keinutuolia - sellainenkin meillä on ollut alusta asti matkassa, sillä tulin ensimmäistä kertaa äidiksi jo vuonna 1991 (kts. postauksen ihan eka kuva). Keinutuoli on peritty lapsuudenkodista ja se oli alunperin musta, mutta maalasin sen 15 vuotta sitten valkoiseksi ja samalla vaihdoin siihen uuden istuinpäällisen. Nykyisessä kodissamme se on tilanpuutteen vuoksi viety varastoon, joten kuva on edellisen kotimme olkkarista. Kovasti kyllä kutkuttelee kaivaa vanha musta maalipinta takaisin esiin ja vaihtaa päällinen tähtikuosiin...