VAATTEET ON MUN AATTEET

- Työt kutsuu ensi viikolla! Pitäisi siis laittaa itsensä siltä osin kuosiin. 

Kurkistus mun vaatehuoneeseen on aika karu: pelkkää mustaa, tummansinistä ja harmaata! Kaverina korkeintaan farkkua ja vaakaraitaa. Olenko mä oikeasti niin tylsä pukeutuja? Puseroiden ja housujen lukumääräkään ei päätä huimaa, sillä olen tehokkaasti onnistunut parin viime vuoden aikana karsimaan pois kaikki epäkelvot, liian harvoin käytetyt ym. virheostokset pois ja haluan panostaa pukeutumisessakin mieluummin laatuun ja omaan tyyliin (less is more, eiks se niin mene - miesten mielestä ainakin).

Pääasia, että vaatekaapissa on mieluisia vaatteita, joita on helppo yhdistellä keskenään. Viimekesäisiä neonvärejä multa ei siis löydy ollenkaan, mutta yksi sitruunankeltainen MarcO'Polo teeppari kirkuu henkarissa, samoin yhdet aikas punaiset Espritin housut! Mutta ne on sellaisia kesäkledjuja.

- No Sallyhän se siinä, kuvien oton välissä on vaan vierähtänyt 25 vuotta... ja 1988 kuvassa mulla oli olkatoppaukset!

- Kesällä aurinko sekoittaa pään ja tekee mieli pukeutua väreihin! Nämä kuvat 2013.

Nuorena rokkityttönä mä hiippailin nahkahousuissa ja pääosin omatekemissä vaatteissa. Farkkuja vaalennettiin kylpyammeessa kloridilla, kavennettiin pilleiksi ja ommeltiin lahkeisiin nyörejä, neppareita ym. Trikoosta surruuttelin teeppareita ja muita virityksiä tai sitten kuljin bändipaidoissa. Se vaan oli niin, että 80-luvun puolivälissä muodikkaita vaatteita löytyi ainoastaan rock-henkisistä putiikeista kuten Dekadenz tms, joskus jotain siedettävää Seppälästä (merkki oli Impazzivo tai jotain sinne suuntaan) ja loput tuotiin Etelän matkoilta. Tykkäsin sukkahousuhevibändien lisäksi myös Madonnan pukeutumistyylistä, mutta niitä matkittiin lähinnä Suosikin julisteista tai Levyraadista. Musiikkivideot kun vasta teki tuloaan tänne Pohjolan perukoille.

Nuorekkuudestani mä saan kuulla jatkuvasti, mutta musta on oikeesti aika lohduttavaa olla jo yli neljänkymmenen, sillä alan vihdoin näyttää ikäiseltäni. Totuus on, että tukka harmaantuu ja mulla on jo aikuisia lapsiakin. Sen, että olen 40+ ja nyt myös mummikin, ei silti tartte tarkoittaa, että pitäis luovuttaa ja ruveta ostamaan vaatteita ja kenkiä pelkästään mukavuussyihin vedoten tai koska tämän ikäisenä kuuluu tehdä niin: joustavia ja venyviä trikoita, neuleita ja stretchejä, matalakantaisia (ja samalla rumia) kenkiä ja hyvästellä  samalla sirous ja naisellisuus. Eiiiih! Mä en vaan voi!

Vanhin tyttäreni kysyi kerran, että koska mä oikein leikkaan sellaisen aikuisten naisten polkkatukan? Herranjestas, mähän en mun leijonanharjasta luovu! Sitä paitsi tää nykyinen tukka mahtuu sentään jo valokuvaankin!!