.jpg)
Mitä kaikkea kätkeytyy lehtijutun tekemiseen? No itse asiassa aika paljonkin. Oma koti on printattu kaikkien nähtäväksi, joten katuakaan ei enää voi, mutta kaikille kommelluksille voi sentään jo nauraa.
Olisin nimittäin ehdottomasti tarvinnut toisen käsiparin kainaloiden alle ja hurjasti lisää kokemusta valokuvaamisen saloista + kameran säädöistä, sillä itku meinasi päästä oman osaamattomuuteni kanssa, kun kuvat olivat milloin rakeisia ja milloin ylivalottuneita, vaikka mitä nuppia väänsi. Pari päivää lisäaikaa ei myöskään olisi ollut pahitteeksi samoin kuin kuvausassari, joka olisi kyennyt lukemaan ajatuksia. Siis mission impossible!
Uudessa Parhaat Kotiblogit lehdessä oli siis meiltä 3 aukeaman juttu, jossa mukana 9 ottamaani valokuvaa. Lehti oli asettanut aineiston takarajaksi 13. tammikuuta, niinpä heivasimme Joulun ulos sisustuksesta uudenvuoden tienoilla ja aloimme valmistautua kodin kevääseen. Haasteita riitti, sillä
a) päivät olivat tammikuun alussa todella lyhyitä ja harmaita
b) maassa ei ollut lunta ja vettä satoi ainakin kaksi viikkoa putkeen
c) joulupukki ei vieläkään tuonut mulle kameraan jalustaa
d) mistä ihmeestä löytäisin tammikuun alussa kevätkukkia?
Lisäksi oli pitänyt miettiä jo etukäteen, että miksi ylipäätään lähteä mukaan. Eli kuinka samat nurkat voisivat kiinnostaa ketään kerta toisensa jälkeen. Kriittisyyden suuressa suossa tarpoessani keksin onneksi pyytää muutaman yhteistyökumppanin mukaan ja rakentaa jutun sen ympärille. Enää olikin pohdittavana, kuinka lähestyä suuria brändejä kuten Gant Home ja Lexington ja saada myös siellä päässä kiinnostus heräämään.
.png) |
| - Liljat, jotka pysyivät sitkeästi nupussa päiväkausia ja aukesivat ihan liian myöhään lehtijuttua varten :) |
.png) |
| - Tästä kuvasta tuli mun lemppari, sillä otin sen puolivahingossa peilin kautta! |
 |
| - Kuvat, jotka jäivät pois, kun jutun punaiseksi langaksi tulikin sininen! |
Tähän nimenomaiseen juttuun mukaan lähtemisessä houkutteli se, että sai näpsiä kuvat + kirjottaa tekstin itse. Että juttu olisi minun kertomani eikä kenenkään muun versio minun kertomastani. Siinä on nimittäin vissi ero! En todellakaan pidä itseäni sisustustoimittajana ja mun valokuvaustaidotkin on suoraan sanoen melkoista räpellystä, mutta bloggaamisen jo osaan ja päätin luottaa siinä kohtaa itseeni. Kuvia tuli lopulta räpsittyä kolmattasataa ennenkuin 30 hyvää otosta onnistui. 90% sai siis armotta deleteä osakseen. Kuvien tarkkuus piti olla 300 dpi, kameran asetukset kaakossa ja loppu luovuttaa tyynesti herran haltuun, sillä se, mikä riittää kuvan standardiksi täällä blogissa, ei ole lähelläkään painokelpoista kuvanlaatua.
- Huiskula onneksi tuli apuun kukka-asiassa ja tän valkoisen sireenipuskan nähtyäni mä tiesin, että mulla on mahikset olemassa!
.png) |
| - Vapauden patsas päätyi takaisin kaappiin, vaikka NYC tuokin mulle mieleen kevään! |
Zoom Designin Natalian kanssa yhteistyömme sujui kuin tanssi ja Gant Home sekä Lexington toimittivat kuvauslainaan kevään uutuustuotteita, joissa oli runsaasti valinnanvaraa. Innostuinkin kokeilemaan eri yhdistelmiä ja kaikki sujui hienosti - siihen asti, kunnes mä keksin, että pelkkä kaunis kattaus on tylsä ja mun pitää ehdottomasti kokata kevään kunniaksi parsaa! Ja mistäs sitä oikeasti edes löytäisi tammikuun ekalla viikolla, kun parsa-aika alkaa vasta huhtikuussa.. Lievästi kunnianhimoinen tavoite.
Pari päivää juoksinkin näiden himskatin parsatankojen perässä ja hieman oli kyllä syyllinen olo heittää pannulle Perusta asti rahdattua jättihiilijalanjälkiparsaa! Mies jaksoi kuitenkin valaa muhun uskoa, ettei sitä kukaan kuvista huomaa.. Mutta hienosti mä ylitin itseni eli parsa onnistui mainiosti: se oli sopivasti rapsakkaa, vaikka näyttääkin lautasella käristyneeltä käntyltä ja kylmä valkkari kyytipoikana lievensi omantunnontuskat hiilijalanjäljestä tehokkaasti. Ja lystiä meillä ainakin riitti, kun mies kuvasi ja mä kokkasin! Hollandaise-kastikekin on alusta asti itse tehty, ei mitään pussisoossia!
.png) |
| - Parsaa prosciutto kääreessä Hollandaise-kastikkeen kera |
Lähetin lopulta toimitukseen kolmisenkymmentä kuvaa + kirjoittamani tekstin. Yksi pikkuvirhe pääsi pujahtamaan mukaan, vaikka oikoluin tekstin moneen kertaan, mutta mitäs me pienistä, kun ei pienetkään meistä. Parhaat Kotiblogit -lehtikuvia meiltä löydät edellisestä postauksesta tai klikkaamalla tästä.
- Pääosin siis hurjan antoisa kokemus, josta ammattilaiset onneksi jatkoivat maaliin. Kiitän ja kumarran!
Hauska tarina jutunteosta. Kiva juttu siitä tulikin - oikein kiva :) Itselläni oli vähän vaatimattomampi lähestyminen juttuun: muutama räpsy mahataudin ja keuhkokuumeen välissä ja loput vanhoja kuvia... ;)
VastaaPoistaKiitti. Ja höpsis, teillä on niin idyllistä, että ihan ahmin sun kuvia ja kauniita asetelmia!!
PoistaKevät tuo mulle mieleen parsan, Nykin ja leikkokukat. Ollaan muutettu tähän vasta viime kesänä, joten ei ollut kokemusta, kuinka pimeää ja harmaata voikaan vuodenvaihteessa olla. Mieli oli onneksi keväinen ja oli mukava kerätä Joulu nopsasti laatikkoon tän jutun varjolla :D
Kuulin tästä lehdestä matkabloggaaja-tuttujeni kautta, ja harmittelen kuvasti kun en ole tänne sitä saanut hankittua. Pitää pyytää kavereita lähettämään tuo Suomesta, haluaisin kovasti tutustua tuohon. Erittäin mielenkiintoinen postaus tämä! :)
VastaaPoistaEi hätää, lehti on pitkään myynnissä, sillä seuraava numero ilmestyy vasta heinäkuun alussa! Silloin teemana on tietty kesä + loma.
PoistaEn oo vielä saanu lehteä käsiin ! Kyllä mä ainakin jaksan ihailla teidän kotia, aina sieltä löytyy uutta silmänruokaa ;)
VastaaPoistaVoi Riitta ihanainen! ♥ Kiitos! Sitä on itse niin sokea omille nurkille :)
PoistaTäsmälleen samat ajatukset minulla jutun teossa. Aivan kamalan pimeitä olivat ne tammikuun päivät. Ja itsekriittisyys on ihan hurjaa. No, oppia ikä kaikki ja loppu hyvin, kaikki hyvin :)
VastaaPoistaTodellakin! Loppu hyvin, kaikki hyvin :) Sun kuvat oli kyllä kans niin kauniita ja selkeitä, että huokaillen niitä ihastelin ♥
PoistaOnnittelut itse toimitetusta lehtijutusta! Lehti odottaakin sängyn vieressä iltalukemistona.
VastaaPoistaMeidän makkaratalkoojuttu julkistetaan ensi viikolla, siinä oli kyllä mukana toimittaja ja kuvaaja, minä kehitin reseptit, stailasin ja tein ruoat.
Kiitti vinkistä ;) Pitääkin hankkia se iltalukemistoksi!
PoistaUskomaton homma kyllä noin äkkiseltään tällein yhdelle immeiselle toimia stailaajana, roudarina, kokkina + leikkiä kuvaajaa ja toimittajaa ja yrittää vielä näyttää nätiltä samalla. Sitten kuvien editointi ja kriitikon armoton jobi vielä illansuussa. Johan siinä persoonallisuuskin häiriintyy, kun on niin monta roolia :D :D Mutta tehty, mikä tehty!
Näyttääpä hyvältä! Ruoka pöydällä ja kaunis sinä teette kuvat niin eloisiksi ja aidoiksi.
VastaaPoistaKiitti Tuire-ihanainen ♥ Mukava kuulla, että tykkäsit.
PoistaTämä oli niin mahtavaa luettavaa!!! Onneksi olkoon, suoriuduit erittäin hyvin! Kiva oli lukea mitä ajatuksia kävit läpi ja mitä kaikkea tähän juttuun sisältyi :)
VastaaPoistaKiitti. Mä ajattelin, että tästä mun hauskasta räpellyksestä vois joku muukin ehkä saada hyvät naurut :D Et jos joku kehtaa väittää, että bloggarit leikkii sisustustoimittajia, niin on tästä kyllä leikki kaukana!
PoistaOi, ihanan rehellinen postaus! Useinhan kaikenlainen räpellys kulissien takana on enemmän sääntö kuin poikkeus mutta lopputulos silti loistava. Hyvää tehtiin mutta priimaa tuli, vai mitenköhän se menikään??? Tämä tyttö marssii huomenna lehtihyllylle.
VastaaPoista"Hyvää pyritään tekemään, mutta priimaa tuppaa tulemaan" ;) Hei Johanna, mä repesin! K-i-i-t-t-i-!
PoistaEi vitsit, aivan huippu "behind the scenes" -selostus! Hihittelen täällä itsekseni. :) Joka tapauksessa, lopputulos oli upea!
VastaaPoistaKiitos Kristiina! Joo, tää oli #director's cut versio. Ja kategoriassa komedia - tai vähintäänkin tragikomedia ;)
PoistaHih, sä tiedätkin mun jutun taustan!:D ihme että koko räpellys edes päätyi lehteen!
VastaaPoistaLehti vaikuttaa kyllä kivalta pikaisen selailun perusteella, vielä ku ehtis oikein ajan kanssa lukea sen läpi :)
Voi Niina, mä olen niin iloinen, että sä ehdit vielä mukaan!!
PoistaMelkoisia räpeltäjiä me ollaan kyllä, olis kiva tietää, mitä joku oikee toimittaja tästä lehdestä tuumaa..
Ehdottomasti tutustun lehteen lisää! Oli jotenkin hauskaa kun tunnistaa lehdestä kodit! :) Tuntuu jotenkin hassulta.
VastaaPoistaTämä oli kiva päivitys. Meillä kävi viikko sitten perjantaina toimittaja ja valokuvaaja kotona, ja voin itsekkin sanoa, että aika kauan se kesti kunnes olin ihan sinut ja rento :D
Päivä oli loppujen lopuksi ihan mahtava ja nyt odotan innolla tulosta.
Ja hei, itse sanoitkin sen, osaat tämän bloggaamisen. Ja kuvasi ovat aina hyviä ja milenkiintoisia. Vähän vain uskoa itseesi.
Joten siis peukut kaikille mukana olleille!
Ja hyvää ystävänpäivä viikonloppua!! :))
Kiitti kannustavasta kommentistasi Aino-Kaisa! Kuin ihmeen kaupalla mä onnistuin lopulta, mutta todellakin, kuvaan siis ihan tällä perusjärkkärillä Canon EOS 1100D. Jonka säädöistä olis varmaan voinut ottaa selvää jo etukäteen.. Seuraavaksi haluan kehittyä valokuvaajana ja hankkiudin ehdottomasti mukaan jollekin alan kurssille :)
PoistaIhanaa Ystävänpäivää! ♥
Ihan mahtava tuo haaste, että pääsee itse kuvaamaan ja kirjoittamaan! Sun blogisi on niin tasokas muutenkin, ei epäilystäkään, ettei hyvä tulisi. Onnittelut!
VastaaPoistaMinähän en siis vielä ole lehteä käteeni saanut. Ajattelin jättää sen lomalukemiseksi... :)
Haaste nimenomaan ;) Tosi mukavaahan tämä lehtijutun teko oli! Mutta yllättävän paljon hommaa siinä oli yhdelle ihmiselle.
PoistaNiin ja kiitos kommentistasi blogin tasokkuuden suhteen :) Kehityksen huomaa helposti, jos selailee vanhoja postauksia, hih. Aina on mukava oppia uutta!
Upea lehtijuttu oli ja huomasi, että olit nähnyt vaivaa. :) Hauska oli tämä postauskin! :))
VastaaPoistaKiitos ihanainen! Todellisuus on tarua ihmeellisempi ;)
PoistaMelkoinen suoritus! En tiennytkään, että sulla piti itse tehdä kaikki tuo!
VastaaPoistaHirveetä:-)
Ei voi kyllä kun hattua nostaa, hieno juttu ja ihanat kuvat lehdessä...teillä on kovin kaunis koti ja kyllähän sitä ihmiset jaksaa katsella uudelleen ja uudelleen:-)
Oli mukava lukea myös tämä postauksesi, kivaa päästä "kulissien " taa välillä kuulemaan miten kaikki oikein tehtiinkään:-)
Hyvää Ystävänpäivää!
Kiitti! Lehden idea on nimenomaan, että bloggarit saa itse tehdä jutut. Vähän samaan tyyliin siis kuin blogissakin, mutta ammattilaiset jatkaa siitä sitten eli sommittelee aineiston lehteen sopivaksi.
PoistaIhanaa Ystävänpäivää! ♥
Voi kuinka hauska tarina ja juttu oli vallan ihana! Lehti kokonaisuutena oli muutenkin superkiva ja siinä riittää selattavaa pitkäksi aikaa. Ja tuo upea sireenikimppu oli tosiaan piste iin päällä!
VastaaPoistaIson homman teit ja hienosti suoriuduit : )
Kiitti ihanainen! Muksuilla alkoi koulut vasta Loppiaisen jälkeen ja sit kun sai ne pois jaloista pyörimästä, niin piti kiireessä parina päivänä saada paketti kasaan :)
PoistaMä myönnän, että oon vähän tällainen täydellisyydentavoittelija.. Kaunis liljakimppu pysyi kuin uhmaten sitkeesti nupulla, sireenit sen sijaan aukesi vähän liiankin nopeasti ja nuupahti parissa päivässä, vettä satoi, päivänvalo oli kortilla ja minä tyttö suhasin ruokakaupasta toiseen etsimässä kunnollisia parsatankoja, kun olis senkin ajan voinut rauhassa keitellä makoisat kahvit ja ottaa vaikka palan suklaatia :D
Hyvää ystävänpäivää ja onneksi olkoon kivasta jutusta.
VastaaPoistaOli ihan sinun "näköinen" ja pirteä. Kaipasin kyllä enemmän kuvia lehteen teidän ihanasta kodista, mutta onneksi on tämä IHANA blogi mitä seurailla.
Kiitos, moni on sanonut samaa :) Ihanaa Ystävänpäivän viikonloppua, Tanja!
PoistaVoi sinua ahkeraa... on tuossa ollut touhuamista:)
VastaaPoistaMinua harmittaa ihan vietävästi, kun meidän lähikaupasta ei tuota lehteä löytynyt... jatkan siis metsästystä:)
Ihanaa ystävänpäivää sinulle
Moikkis Frida, joo mä suhtauduin ehkä turhankin intohimoisesti tähän projektiin ;) Mutta minkäs sitä itselleen voi..
PoistaLehti on onneksi pitkään myynnissä, sillä seuraava numero ilmestyy vasta 2.7.2014.
Ihanaa viikonloppua!
Ihan kauniita kuvia, mutta todellisuus onkin se että todella monet tuotteista ovatkin Lexingtonin sekä Gantin LAINAtavaroita. Ja niitähän tässä onkin kuvailtu paljon. Ihan kuin Lexingtonin katologia selailisi. En tiedä, oliko lehteen tarkoitus kuvata todellisia koteja vai tehdä mainosta, mutta toisessa onnistuttiin. -Siiri
VastaaPoistaMoikkis Siiri, kiitos kommentistasi. Ns. "kuvastokodit" on kieltämättä vähän tylsiä, siinä olemme yhtä mieltä. Bloggarina pidän itselläni oikeuden kirjoittaa tai jättää kirjoittamatta tietyistä asioista, samoin kuin päättää siitä, mitä haluan lukijoille näyttää - kyseessä on kuitenkin meidän kotimme. Parhaat kotiblogit lehteen halusin tehdä jutun, jonka LAINAtavarat sopivat meidän kotimme tyyliin ja joita lukijan olisi mahdollisuus ostaa niin halutessaan. Tämä siksi, että saan bloggailuun liittyen melko paljon kyselyitä kodissamme näkyvistä tavaroista, kuten myös harmitteluita siitä, ettei niitä voi enää ostaa mistään, kun ovat esim. 2-3v. vanhoja tai tuotu matkoilta. En myöskään halua antaa harhaanjohtavaa kuvaa siitä, että meillä olisi "leuhkasti" hankittu kevääksi jo näin hurjasti uutta, vaan kertoa, että kotia on sisustettu osin lainatavaroilla ja että sellainen mahdollisuus lehtijuttuja tehtäessä on olemassa ja on jopa ihan normaalikäytäntö, varsinkin kun sisustussuunnittelija on mukana projektissa (kuten tässäkin).
PoistaLexington ja Gant Home ovat myös olleet osa kotimme sisustusta jo 15 vuoden ajan. Muutaman vuoden vanhat, omat, käytetyt Lexingtonin keittiötekstiilimme lehtikuvan kattauksessa istuvat niin luontevasti lainatavaroihin, että lukijan on mahdoton suoralta kädeltä sanoa, mitkä ovat ss2014 ja mitkä ss2012 sesongin tuotteita. Pidän tätä yhdistelymahdollisuutta ehdottomasti yhtenä brändin vahvuuksista. Terkuin Sally
Tää oli hyvä postaus ja onnea vielä lehtijutusta! Sulla on ollu ihan ammattilaisen otteet niin kuin ammattilaisena pitääkin ja hyvä että toit tässä vielä erikseen esille lainatavaroiden käytön, koska tällaiset rehelliset taustatyön tarinat lisäävät ihmisten medialukutaitoa, kun sitä tarinaahan riittää jokaisen sisustuslehtijutun takaa vaikka kuinka... On ihan ok ja toivottavaa tehdä huolellisesti valmisteluja, kun tekee lehtijuttua, jonka on tarkoitus olla visuaalisesti miellyttävä. Silloin itsellekin jää parempi mieli. Kokemuksesta viisastuneena, jos itse joskus vielä moiseen lähden, niin valmistelut on aloitettava tosi hyvissä ajoin, kun niitä detaljeja on niin miljoonasti. Stailaajakaverikaan ei olisi pahitteeksi eikä se, että lähettää suosiolla muun perheen pariksi päiväksi lomailemaan... Kiva, että pääsit tekemään itse oman juttusi aiheesta, jossa sinun intohimosi ovat!
VastaaPoista