Palautumiskeinoja

Mä pääsin työviikon päätteeksi ihan itsekseni kaupoille tarkoituksena katsella Pukinpussiin täytettä perheen pienimmiille (ja ehkä jotain siinä sivussa itsellekin ;) Meillä oli myös Mammankammarin Virpin kanssa sovitut treffit ja pieni jännitys helmeili ihanasti vatsanpohjassa. Katseiden kohdatessa väkijoukossa molempien suupielet nousivat vienoon hymyyn ja hetki oli kuin taidokkaasti ohjatusta elokuvasta. Juttu luisti ja tapaamisesta jäi lämmin kiva olo.  On mielenkiintoista, millä tavoin elämä kuljettaa toisten samanhenkisten luo. Kun jonkin tapahtuman tai sattumusten kautta elämämme hipaisevat toisiaan ja jättävät jäljen, toiset suuremman, toiset pienemmän, mutta jäljen kuitenkin. Virpin kanssa olemme vaihtaneet ajatuksia huuto.netin ja blogin pidon lomassa muutaman vuoden verran ja nyt sitten tavattiin livenä ekaa kertaa. Suosittelen muillekin. Hakeutukaa "samanmielisten" seuraan. Verkostoitukaa! Silloin oppii paljon myös omasta itsestään.


Blogin kirjoittaminen ei ole mullekaan enää pelkkää yksinpuhelua ja ajatusten virtaa vaan kokonainen elämäntapa. Olen sitä mitä kirjoitan eli tästä on muodostunut lifestyle. Bloggailun suola ei kuitenkaan ole yksin kirjoittamisessa vaan myös siinä, miten paljon saa teiltä lukijoilta: arvokkaita ajatuksia, kivoja kommentteja ja monenmoisia toivotuksia, myös kutsuja kahville, glögille, saunasiiderille, jopa vierailulle koko perheen kera. Olen saanut vinkkejä vapaana olevista tonteista, kun kerroin etsivämme uuden kotimme paikkaa, osan kanssa on jaettu murkkumurheita, vaihdettu ruokaohjeita, parannettu maailmaa. Ja jokunen on tunnistanut mut kaupassa/ kaupungilla (mikä on musta hassua, kun olen omasta mielestäni kuitenkin ihan tavallinen tyyppi ja blogissa on vain peukalonpään kokoinen naamakuva ;) Eli vaikka on työ, opiskelu, perhe-elämä ja harrastukset, niin jostain aina löytyy aikaa ja kipinää kirjoittaa. Muutamat teistä kysyivät, kun kerroin aloittavani työt, että miten opiskelujen nyt käy? Samanlaisia kysymyksiä olen saanut myös koskien tätä blogia, että miten tämän nyt käy? Mutta eihän näiden mitenkään käy, tai ihan hyvinhän näiden käy, sillä nämä ovat mun stressinhallintakeinojani ;) Muistan lukeneeni jostain, että haasteisiin virittävä positiivinen stressi ja aktiivisuus ovat tärkeitä mielenkiinnon ja kehittymisen kannalta. Mä olen varmaan aina tiennyt sen ja tykännyt sen vuoksi asettaa itselleni haasteita (kääntöpuolena sitten tietty, että olen usein aivan liian ankara itselleni).  Mutta jatkuvan kiireen ja aikataulutetun elämän suorituspaineissa ei sovi unohtaa, että ilman riittävää palautumista myös se kiva kiire kuormittaa ja stressaa. Mutta ainakin mun luonteelle sopii, että on monta rautaa tulessa, sillä jämähtäminen ja totaalinen pysähtyminen olisivat suoranainen kauhistus. Rohkenisinko kysyä, millaisia stressinhallintakeinoja teillä on?

Ovatko lenkki+liikunta sun juttusi vai mieluummin suklaa+sohvannurkka? 

Vai voiko saada molemmat eli ensin lenkki ja sitten soffa
(ja sitten vaikka Johnny Depp töllöttimestä ;)

-Sally-

9 kommenttia

  1. tänään rentoudun sohvalla, lasi viiniä ja juustoja. Harvinaisia nämä viikonloppu vapaat, todellakin. Päivällä ommeltiin ystävien kanssa pieniä jouluisia juttuja, torttujen ja glökin kera. Nyt pelkkä oleminen riittää :)

    VastaaPoista
  2. Hei Sally, ja kiva taas lukea blogiasi... kyllä mä oon suklaa/viini sohvanurkkaus tyyppi, vaikkakin tiedän jo ammattini puolesta että jotain muuta tarttis tehdä muutakin :))

    VastaaPoista
  3. Mä en niinkään ole sohvalla istuja, sen kummemmin kuin himourheilijakaan. Mun ajan ja mielenkiinnon vie.....: BLOGIMAAILMA! =D Mä rakastan tätä yhteisöä, niin hassua kuin se onkin.

    Mä just itse asiassa eilen mietin tätä asiaa, sitä miten mäkin olen osa tätä kaikkea, mulla on aika paljon lukijoita, saan ihania kommentteja (pääosin..), ihan selvästi mulla on sellasia vakkarilukijoita ja kommentoijia jotka melkein kuin tuntee oikeesti, vaikka on vaan vaihdellut ajatuksia netin kautta. Mä en todellakaan vaihtais tätä mihinkään muuhun puuhaan!

    Ja kyllä se vaan niin on, että siitä pikkukuvastakin saa sellasen kuvan, että tunnistaa kun vastaan kävelee, vai mitä Sally? =D

    VastaaPoista
  4. Piupau: viiniä ja juustoja.. Nam. Hyvä kun muistutin glögistä, meilläkin on sitä pari purkkia kaapissa mutta olin jo unohtanut ne ;)

    Terhi: Mäkin rentoudun sohvalla. Läppäri sylissä ja tilkka punaviiniä lasissa. Sellaiset leffat on myös hyviä jotka tempaavat mukaansa eikä tule mietittyä tekemättömien töiden listaa..

    Heli: Muistan kyllä varmaan aina sun ja mun ensikohtaamisen ;) On ollut mukava saada tutustua sinuun.

    Mä jäin blogimaailman koukkuun jo 2007 kun olin äitiyslomalla. Ihailin silloin blogeja, jotka ovat kivoja vieläkin. Muutama on tipahtanut pois kun ovat muuttuneet liian ammattimaisiksi. Mutta on tää kokonaan oma maailmansa!

    VastaaPoista
  5. Heips! Kiitokset vielä, oli tosi kiva tavata, vaikkakin aika pikaisesti :) Ja uusiksi otetaan! Mun rentoutumiskeinot on ehdottomasti ompeleminen ja käsillä näperteleminen. Uutena myös nuo jumpat ja siitä mä oonki niin tyytyväinen kun oo vihdoin saanu itseni liikkeelle. Tänään rentoudun joulukorttiaskartelun parissa :) Mukavaa sunnuntaita teille!

    VastaaPoista
  6. Virpi: Kiitos samoin ;) Oli tosi mukava viimein tavata. Ihanaa ensimmäistä adventtia myös teille!

    VastaaPoista
  7. Jostain syystä luin tämän tekstin vaikka yleensä vain katselen kuvia, varsinkin tarkkoja ja kauniita kuvia. Siis sellaisia kun Sallyllä on blogissaan :)
    Olen samaa mieltä että ei kannatta kuluttaa energiaa sellaisille ihmisille joiden seurassa ei viihdy tai jostain syystä vaan tutuu oma olo epämukavalta.
    Itse olen löytänyt liikunnan ja hyvän olon sen myötä (alkoi suklaa maistua liiankin hyvältä), mutta kokonaan se ei varmaan ole stressiä vienyt. Luulen että nämä energia jutut ovat auttaneet osaltaan eli teen sellaisia asioita kun haluan ja olen sellaisten ihmisten kanssa jotka minua kiinnostaa ja he minut hyväksyvät :) Ehkä tämä ikäkin 40,10 :)) on aikuistanut....no joo tälläsiä höpinöitä. No eihän näitä jaksa kukaan lukee :))

    VastaaPoista
  8. Kampaaja Elina: Kiitos kauniista sanoistasi. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, miten jotkut ihmiset ovat hirmu "raskassoutuisia" eli imevät touhotuksillaan ympärillään olevista energiat. Mä tykkään rauhasta ja harmoniasta, sillä ne kasvattavat energiavarantoja. Siksi meillä on paljon valkoista sisustuksessa. Valkoinen rauhoittaa, kun tulee kotiin ;)

    VastaaPoista
  9. Heips, osuit oikeaan. Tämä blogimaailma on ihana ja vie mukanaan. Olen itse muutaman bloggaajan tavannut livenä ja muutamista muists tiedän paljonkin vaikka eivät tiedä kuka mä oon..oon siis salapoliisi..Tää on meidän aikuisten naisten hiekkalaatikko tai nukkekoti, jossa kokoonnumme ja vaihdamme aatoksia ja ideoita. Jotkut kommentoiden,jotkut vain vieraillen.
    Tälleen jatketaan !! Joulunodotusta sinne siis !

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta on otettu käyttöön, joten kirjoittamasi teksti ei välttämättä tule heti näkyviin. Anonyyminä ei valitettavasti voi kommentoida ollenkaan.