maanantai 27. heinäkuuta 2015

RIPPIJUHLAT



- Tätä mekkoa metsästettiin pitkään! 

Tai itse asiassa se löytyi kyllä jo ensimmäisestä Tampereen mekkokaupasta, mutta ihan varmuuden vuoksi kiersimme Isosiskon kanssa kaikki muutkin keskustan vaatekaupat (siihen meni seitsemän tuntia!) ennenkuin olimme ehdottoman varmoja, että tämä se on. Mekon väri aqua saneli sitten luontevasti juhlapäivän teemavärin.  






Eilen vietimme siis tyttäremme rippijuhlia. Sunnuntain sää oli sateinen ja kirkosta tullessamme vettä satoi kuin saavista kaatamalla. Nopeasti otimme kuitenkin muutamat kuvat alba päällä ja sitten jo juoksimme autoon suojaan. 

Juhlia vietimme perhepiirissä vanhempieni luona Tampereella. Koska iltapäivä oli jo pitkällä, kokoonnuimme ensin suuren pöydän ääreen nauttimaan päivällistä. Loimulohi ja runsas salaattipöytä saivat kaikilla veden herahtamaan kielelle. Tein kaikki tarjottavat etukäteen itse, ainoastaan loimulohi hankittiin valmiina. Se oli hyvä veto, sillä lohi oli päivällispöydän ehdoton kunkku - ja säästi turhalta murehtimiselta pääruuan suhteen!


- Jälkkäriksi nautimme makoisat kahvit!  Pellillinen mansikkakakkua sekä komea suklaakakku kruunasivat aterian.







- Alkuillasta sadekin lakkasi ja pääsimme ottamaan muutaman yhteiskuvan terassilla

Olen niin onnellinen ja ylpeä rippilapsestani, joka saapui reilun viikon rippileiriltä Virosta väsyneenä, mutta onnellisena. Hän oli selviytynyt hienosti vieraassa maassa ilman perhettään, saanut uusia ystäviä ja oppinut luottamaan itseensä. Viikon nettipimentokin teki vain hyvää! Viron maaseudulla nettiverkko ei ole aivan yhtä tiheä ja luotettava kuin meillä Suomessa, mutta aika kului kuulemma hienosti ja parin päivän jälkeen kännykkää ei enää muistanutkaan.. 







keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

MILAVIDA - TAMPEREEN YLPEYS

- Kävimme ystäväni kanssa tutustumassa vastikään remontoituun Näsilinnaan eli Milavidaan. 

Upea uusbarokkinen linna seisoo ylväänä yhdellä Tampereen korkeimmista paikoista, Näsikalliolla, ja sisältä on mahtavat näkymät Näsijärven aaltoihin. Palatsin rakennutti aikoinaan Finlaysonin pietarilaislähtöisen patruunan Wilhelm von Nottbeckin poika Peter von Nottbeck. Vuonna 1898 valmistuneen palatsin alkuperäinen nimi oli Milavida ja sen suunnitteli arkkitehti Karl August Wrede. Vuonna 1905 sukukartano siirtyi Tampereen kaupungin omistukseen.










Suvun historia oli varsin traaginen, sillä rakennuttajapariskunta ei päässyt koskaan asumaan tässä upeassa kodissa. Tämä on itse asiassa Milavida II, sillä perhe asui ensin puisessa Milavida I:ssä, nykyisen Näsilinnankadun päässä. Olga-rouva kuoli kaksosten synnytykseen syksyllä 1898 Baden-Badenissa ja Peter-herra seuraavana keväänä umpisuolenleikkauksen komplikaatioihin Pariisissa, jättäen 4 lasta orvoiksi.  Raha ja valta eivät ole onnen tae, sillä kohtalo voi olla sangen julma ja arvaamaton.

Näsilinna toimi Hämeen museona 1908–1997, minkä jälkeen se joutui odottamaan 17 pitkää vuotta tyhjillään ennenkuin remontti aloitettiin 2013. Näsilinnan kunnostus tuli maksamaan Tampereen kaupungille kaikkineen 5 miljoonaa euroa, mutta on upeaa nähdä lopputulos, kuinka taidokkaasti kaikki on toteutettu - ja päästä aistimaan tuon ajan hienosti säilytetty henki. 



Myös Milavidan puistikko on sangen vaikuttava. Yli satavuotiaat jalopuut seisovat jyhkeinä paikoillaan, niillä samoilla, joihin puutarhuri ne aikanaan istutti. Tuolloin 1800-luvun lopulla kartanon puutarha lämmitettävine kasvihuoneineen herätti suurta ihmetystä, sillä niissä kasvatettiin mm. ananasta, vesimelonia ja persikoita. Myös perheen komeasti pukeutuneet ajurit, kiiltävät hevoset ja upeat vaunut olivat tuon ajan tamperelaisten ihmetyksen ja ihailun kohteina.

Milavidan 1. kerroksessa toimii nyt Cafe Milavida sekä ravintola von Nottbeck kabinetteineen. Salit ovat sangen vaikuttava ilmestys rohkeine väreineen ja kattokruunuineen ja niitä voi myös vuokrata  yksityistilaisuuksia varten. 







Museo Milavida on vuonna 2015 Näsilinnaan perustettu museo, jossa on esillä aina kaksi eri tahtiin vaihtuvaa näyttelyä. Näyttelyt tehdään pääosin Tampereen museoiden omista kokoelmista, ja niissä on aina esillä jollakin tavoin Näsilinnan, von Nottbeck -suvun ja Hämeen museon historia. Tällä hetkellä yläkerrassa on kaksi kiinnostavaa näyttelyä: Nottbeckit - Tampereen kosmopoliitit sekä Salvatore Ferragamo Unelmien Askeleet -kenkänäyttely (Ferragamon näyttely on esillä 12.6.2015 - 10.1.2016).

Näyttelyihin pääsee tutustumaan 7 eur pääsymaksua vastaan, lapset 0-6 v vierailevat ilmaiseksi ja koululaiset/ opiskelijat hinta on 3 eur. Vaunujen kanssa liikkuvat/ liikuntarajoitteiset on otettu hienosti huomioon ja heille on järjestetty kulku yläkerran museotiloihin helposti hissillä.

HUOM. Museo Milavidan näyttelyt ovat avoinna ainoastaan ke-su klo 11-17.



Invisible sandaali 1947, jolla Ferragamo voitti Neiman Marcus palkinnon (muodin Oscar), huomaa kenkien päälliset nailon lankaa!

Filmitähdet olivat Ferragamon vakiasiakaskuntaa - Tässä Marilyn 1962 Ferragamon korkkareissa.
Nicole Kidman elokuvassa Australia

Näsikallion juurella sijaitsee myös Tallipiha. Se toimi kartanovuosina nimensä mukaisesti hevostallina sekä ajureiden ja tallimiesten asuinpaikkana. Se on myös avoinna yleisölle ja sieltä löytyy kaikkea ihanaa kahvilasta ja käsintehdystä suklaasta sisustusesineisiin.

- Suosittelen poikkeamaan Tallipihalla ihan sellaisenaan tai viimeistään Särkänniemi visiitillä! Täällä nimittäin aika seisahtuu. Erityisen tunnelmallinen Tallipiha on myös Joulun aikaan.


lauantai 18. heinäkuuta 2015

GRILLATAAN PIZZAA!



- Kokeiltiin grillata pizzaa, vaikkei meillä mitään pizzakiveä olekaan! 

Idea jäi viime kesänä kokeilematta, vaikka luinkin siitä jo silloin. Nyt sitten Ruokapankki blogin kipinästä innostuin asiasta uudelleen. Helposti kun tulee ajatelleeksi, että miten se voi onnistua: pizzataikina valuu kumminkin grillin ritilöiden välistä, homma on sotkuista ja vaivalloista, mutta yllätys on sitten sitäkin suurempi, kun näin ei käykään. 




Pizzapohja (noin 14-15 pikkupizzaa)

6 dl vettä
ripaus sokeria
1 tl suolaa
0,5 dl oliiviöljyä (myös rypsiöljy käy)
1 pss kuivahiivaa
8-10 dl vehnäjauhoja

Sekoita kädenlämpöistä hieman lämpimämpään veteen sokeri ja suola (lämmitän tätä varten yleensä sopivan määrän vettä mikrossa). Lisää kuivahiiva jauhoihin ja lisää jauhot taikinaan voimakkaasti vaivaten. Lisää lopuksi oliiviöljy ja vaivaa vielä, kunnes taikina on kimmoisaa. Anna nousta liinan alla noin 20 min. Ehdit valmistella siinä ajassa täytteet ja sytyttää grillin ;)

Käytä runsaasti jauhoja apuna ja kauli taikinasta työtasolla sopivan pieniä pizzoja (halkaisija noin 15-20 cm on oikein hyvä). Kuljeta kaulitut pizzapohjat grillin luo esim. uunipellillä. (Vinkki! Kuljeta vain sen verran pizzapohjia grillin luo kuin mahtuu kerralla paistamaan, esim. 2-4 kpl. Voit myös laitata pizzapohjien väliin leivinpaperia, jotta ne eivät tartu yhteen!) Paista öljytyllä grilliritilällä pizzapohjat molemmin puolin, noin 1-2 min per puoli (kurkista välillä ettei pääse palamaan) ja lisää sitten päälle haluamasi haluamillasi täytteet. Sulje grillin kansi tässä vaiheessa, jotta täytteet lämpenevät kunnolla ja juusto sulaa.


Pizzakastike

400 g paseerattua tomaattia
1 dl ketsuppia
2 rkl pizzamaustetta (oregano, basilika ym)
2-4 valkosipulin kynttä 
ripaus mustapippuria

Sekoita paseerattuun tomaattiin ketsuppi + pizzamauste. Raasta joukkoon kuoritut valkosipulinkynnet. Käytä heti. Valmis pizzakastike säilyy jääkaapissa muutaman päivän ja sen voi myös pakastaa.

Täydellinen pizzapohja on miltei läpinäkyvän ohut ja rapea!


Parhaat vinkit onnistuneeseen lopputulokseen ovat tarpeeksi kuuma grilli, kunnolla vaivattu taikina ja tarpeeksi pienet pizzat!

Täytteissä myös vähemmän on enemmän eli malta olla laittamatta liikaa täytteitä! Itse paistoin ensin rypsiöljyllä voidellulla grilliritilällä pizzapohjat molemmilta puolilta ja vasta sitten levitin päälle pizzakastikkeen + täytteet (pepperoni ja juusto). Osaan pizzoista laitoimme lisäksi ohueksi leikattuja paprikasuikaleita ja punasipulia - ja valmiin pizzan päälle  rucolaa. Voilá!

Ja se lopputulos sitten.. Aah, tuoksu, joka levisi naapurustoon, oli aivan taivaallinen! Maku oli täydellinen ja pohja rapea eli uskallan väittää, että ainakin meidän aloittelijan tuurilla nää pesi kyllä raxit ja rossot mennen tullen!! 

- Ja ihan parasta grillipizza on suoraan grillistä, ulkoilmassa!