HAPPY NEW YEAR 2012


Tähdenlentoa, elämää rentoa,
ei huolen häivää,
iloisin mielin kohti huomista päivää.
Uusi vuosi tuokoon taikaa,
iloa ja onnen aikaa!

* * *

HAPPY NEW YEAR 2012!

-Sally-


19

Where did 2011 go?


2011
Tammikuussa ihmeteltiin ennätyslumista talvea.
Helmikuussa käynnistyi talomyynti.
Maaliskuussa vietettiin paljon vapaa-aikaa ulkoillen.
Huhtikuu toi kevään tullessaan.
Toukokuussa juhlittiin koulujen loppumista + talokauppoja.
Kesäkuussa luovutettiin avaimet uusille omistajille.
Heinäkuu lomailtiin ja reissattiin.
Elokuussa asuntomessuiltiin ja ihastuttiin "tulevaan kotiimme".
Syyskuu toi koulukiireet ja sisustussuunnitteluopinnot.
Lokakuussa kierreltiin lisää kiinnostavissa taloesittelyissä.
Marraskuu muutti monta asiaa, kun palasin työelämään.
Joulukuu oli vähälumisin "naismuistiin".


Mistä asioista Sinä muistat tämän vuoden?

-Sally-
3

Harmaa/valkoinen Joulu


Maa oli musta, mutta meidän Joulumme oli valkoinen. Tai oikeammin harmaa/valkoinen. Pöytä sai ylleen valkoisen liinan ja se katettiin harmain Teema -lautasin + Riviera Maisonin servetein. Hopeisen kynttilän liekki loisti hiljaa, kun nautimme perheen kesken rauhallisen joulupäivällisen, vain tilkka punaviiniä kruunaamassa hyvän aterian. Lapset odottivat malttamattomina saavansa avata paketit, jotka olivat ilmestyneet kuusen alle. Pian oli riemu katossa, kun lupa siihen heltisi. Elämme yltäkylläisyyden maailmassa, mutta Joulupukki oli onneksi pysynyt kohtuudessa eikä ollut toteuttanut ihan kaikkia lasten lahjatoiveita.



Omat odotukseni sen sijaan ylittyivät moninkertaisesti, sillä sain sekä toivomani valkoisen TivoliAudion että Gantin tähtipeiton. Nyt mua ei taida saada tästä sohvannurkasta enää mihinkään.. Ainakaan ennenkuin suklaat on loppu ;)


Mitenkäs siellä, olitko Sinä ollut kiltti?

-Sally- 


9

Hyvää Joulua!





Hyvää Joulua!

-Sally-


3

Joulutervehdys


Räntää sataa, mutta parempi sekin kuin viikkoja jatkunut vesisade. Sydäntäni lämmitti tänään kaukaiselta ystävältäni saapunut joulutervehdys (kiitos Tanja :). Olen potenut tässä jonkin sortin "joulutunnottomuutta". Sitä on kuulemma tänä vuonna paljon liikkeellä. Jouluun haettiinkin eilen vauhtia koululaisten kuusijuhlasta. Kyllä alaluokkalaisten ilo ja riemu on aitoa, meidän Juniorin luokan tonttujen piiritanssi nimittäin huipentui siihen, että yhtäkkiä kolme pientä munamiestä pomppi esiintymislavalla ja kaikki muutkin esiintymässä olleet tontut innostuivat samaan! Opelta tuli tänään kuulemma vähän noottia, kun ei tainnut mennä ihan alkuperäisen kässärin mukaan, mutta viis siitä, sillä yleisö tykkäs - ja esiintyjät samoin! Tänään mies puolestaan yllätti mut tekemällä joulusiivot ja käytiin mun töitten jälkeen tekemässä vielä ruokaostokset. Kiire helpottui siinä vaiheessa, kun reipas myymäläpoika laitteli tuoreita viljapossun kinkkuja kylmäaltaaseen ja tajusin niiden olevan sulia eli eivät olleet pakastinta nähneetkään! Koko päivän nimittäin mietin töissä, että ehtiihän kinkku varmasti sulaa perjantaiksi... Meillä mies meinaa kunnostautua tänä vuonna siivouksen lisäksi myös kinkunpaistajana! Mun tarttee nimittäin pyörähtää työmaalla myös aatonaattona, joka on meillä aina ollut perinteinen kinkunpaistopäivä. Valvojaisiin liittyy myös lahjapaketointi eli muksut talon kakkoskerrokseen, joululaulut soimaan, tilkka viiniä ja kinkun huumaavan tuoksun täyttäessä talon lasten lahjat peittyy kääröihin...



Kuusikin haettiin, kuten kollaasin reunasta hieman näkyy ;) Mutta enpäs paljasta sitä aivan vielä. Kyselyni joulukuusen syvimmästä olemuksesta sai monet rastimaan mieleisensä vaihtoehdon ja niinhän siinä kävi, että perinteinen suomalainen joulukuusi vei voiton, kuten arvelinkin! Hiphip hurraa. Vanhat arvot kunniaan! Meidän perheessämme vietetään allergioiden vuoksi tuoksuton joulu, niinpä kuusikin on hajuton ja mauton eli muovia. Täydellistä kuusta emme löytäneet. Tämä yksilö haettiin Halpa-Hallista hieman yli neljänkympin hintaan. Eipähän paljoa harmita laittaa se (joskus) seuraavan uuden kotimme ulkokuistille, siis sitten kun se täydellinen tontti + täydellinen muovikuusi joskus löytyvät.... Pullat ja piparit vielä leivotaan lasten kanssa. Meillä on ollut tapana leipoa jokaiselle omat pullaukot ja sitten muuta joulupullaa, jotka koristellaan rusinoilla ja kirsikoilla. Eli ihan hyvä joulu tästä tulee, vaikka fiiliksen ollessa vielä pari viikkoa sitten totaalisesti kadoksissa ajattelin lähes skipata koko joulun, kun näissä väliaikaisissa neliöissäkin kerta ollaan. Mutta joulu on lasten juhla. Ja siksi sen valmistelu on tärkeää ja ihanaa. Aattoaamun sauna, Lumiukko elokuva, joulurauhan julistus, joulupäivällinen, lahjojen rapistelu... Charles Dickensiä lainatakseni "I will honour Christmas in my heart, and try to keep it all the year". Tee sinäkin samoin ;)


Blogi hiljentyy Joulun ajaksi.

Toivon Jouluusi lämpöä ja rauhaa!

-Sally-




11

Adventin sankarit


Meidän Isosisko täytti eilen 11v. Synttäreitä juhlittiin osin tilan ahtaudenkin vuoksi vain perhepiirissä. Suurin syy oli kuitenkin se, että tänään sunnuntaina vietettiin minun isäni 70-vuotis syntymäpäiviä. Vanhempani ovat muuttaneet eläkepäivikseen takaisin nuoruutensa opiskelukaupunkiin Tampereelle. Sankarin toiveena oli syödä kunnon pihvit jossain ravintolassa, joka oli olemassa jo tuolloin heidän opiskeluvuosinaan 60-luvun alussa. Päivänsankarin sanoja lainatakseni opiskelijoiden rahat menivät jo tuolloin aivan muuhun kuin ruokaan (kirjat kun olivat jo tuolloin turkasen kalliita.. ja ne "lasikantiset laulukirjat" varsinkin ;) Vaihtoehdot pihvipaikaksi vähenivätkin siis oitis ja tänään 4. Adventtina vietimmekin hienon iltapäivän Teatteriravintola Tillikassa, Hämeenkadun sydämessä. 1960-luvulla paikka oli tunnettu pyttipannustaan - ja on varmaan vieläkin - mutta maanmainiot härän pihvit nautittuamme voin mainiosti suositella paikkaa vaativammallekin nautiskelijalle. Juuri sellaiselle joka kaipaa ravintolaelämykseensä upeita Jugend -tyylisiä puitteita ja annoksiinsa makua ja silmänruokaa. Maa oli musta, säätila +3 ja tihkusadetta. Ja vain vajaa viikko jouluaattoon. Aivan uskomatonta! 

Hei kertokaa, mistä mä taion joulufiiliksen esiin?

-Sally-
5

Dear Santa,


Olen yrittänyt olla tänä vuonna erityisen kiltti,
olla läsnä lasteni arjessa, hellinyt ja hoivannut, muistanut miestänikin pienillä teoilla.
Vuosi on ollut vilkas ja tapahtumien täyteinen.
Myimme keväällä kotimme ja muutimme pois tutuilta seuduilta
tavoittelemaan unelmiamme, perheemme yhteisiä.
Syksyn tultua päätin toteuttaa vihdoin yhden omankin unelman
ja olla ansaitusti hieman itsekäs: aloitin sisustusalan opinnot.
Se toi aivan uudenlaista sykettä elämään!
Nyt käyn lisäksi töissäkin ja rentoudun kirjoittamalla tätä blogia ;)

Rakas Joulupukki,
tuothan kaikille lukijoilleni tänä vuonna joulufiiliksen,
jotta unohtaisimme kiireen ja hälinän.
Toivoisin myös, että pehmeänä kimmeltävä lumiharso pysyisi ilonamme
ja kääntäisi arkiset ajatukset kauniiseen.

Itselleni riittää yksi paketti. Yksi seuraavista lämmittäisi sydäntäni eritoten:
(plus ihkaoma konvehtirasia, sellainen kaksikerroksinen ;)




Toivoo:

-Sally-

se tuittuileva lettipää, jolla on nyt oma perhe..




* * *

Entäpä sinä, rakas lukijani,
mitä sinä toivot Pukilta tänä vuonna?


7

Aito vai ei?


Pitääkö joulukuusen olla aito vai
onko muovikuusi mielestäsi parempi vaihtoehto?

Löysin hauskan tutkimuksen Tiede -lehdestä parin vuoden takaa. Sen mukaan Kiinasta tuotu muovikuusi kuluttaa uusiutumattomia luonnonvaroja 27 kiloa, mikä vastaa noin 13 kilometrin automatkaa. Aito kuusi taas pitää yleensä hakea kauempaa kuin 13 km päästä ja vieläpä joka vuosi. On tietenkin luonnollista hakea kuusi "omasta metsästä", jos sellainen on, tai vaihtoehtoisesti ostaa kotimainen joulukuusi kuusikauppiaalta. Joka vuosi meillä Suomessa myydään hirvittävät määrät esim. hollantilaisia kuusia pilkkahihtaan eli huomattavasti halvemmalla kuin suomalaisia kauniita joulukuusia (tosin tuodaanhan joulukukkiakin varmaan ympäri maailmaa tänne Pohjolaan...) Mutta eikö siis enää pädekään sanonta että "Suomi elää metsästä"? Arvostaako kukaan enää vihreää kultaamme? Blogin oikeassa yläreunassa on pieni kysely eli aito kuusi vai ei? Olisi kiva, jos rastisit sieltä oman vaihtoehdon ;)
 
EDIT: Kysely on päättynyt. Kiitos osallistumisestasi ;)



Meidän perheessämme on hajusteallergiaa ynnä muuta allergiaa, joten en sen vuoksi taida uskaltaa kallistua aitoon kuuseen, vaikka siitä joka vuosi haaveilen. Meille kyllä tulee ensi viikonloppuna pihaan pikkukuorma koivuklapia sydäntalveksi, joten samalta metsänomistajalta saisi myös aidon kuusen. Mutta muovinen viritys olisi ehkä kuitenkin meillä hakusessa tai on ollut jo jonkin aikaa... Mutta mistä ihmeestä löytäisin 210-250 cm pituisen, alareunastaan tosi leveän, "amerikkalaistyylisen" muovikuusen? Vinkkaa, jos tiedät ;)

-Sally-

14

Kolmas


Kaunista kolmatta Adventtia!

-Sally-

0

Työpiste yläkerrassa


Muistatteko vielä, mikä sotku meillä oli olkkarissa, kun yritin alkusyksystä vääntää sisustusalan opintoja niin sanotusti "polven päällä"? Yksi kaunis päivä se sitten vaan kaatui omaan mahdottomuuteensa ja päätin siirtää "toimistoni" yläkertaan... minkä jälkeen asiat etenivätkin aika vauhdikkaasti, sillä aloitin samassa rytäkässä työt monen vuoden tauon jälkeen ja sain ihan oikeankin työpisteen modernissa maisemakonttorissa ;) Kuukauden verran opiskelupaprut ja matskut lojuivatkin sitten vaan yläkerran aulan kirjoituspöydällä, kunnes sain vihdoin viikonloppuna järjesteltyä esitteet ja muut jutskat siististi laatikoihin.


Kirjoituspöytä on pieni ja kompakti, ja peräisin minun lapsuudenkodistani (isäni hankkima omina opiskeluvuosinaan 60-luvulla, sittemmin pöytä on ollut minulla ja meidän lapsillamme). Eihän tuossa nyt työskentelytilaa varsin ole, mutta onpahan yksi selkeä paikka, missä säilyttää kaikkea aiheeseen liittyvää. Tumma puu tuo kivaa kontrastia meidän valkoiseen kotiin ja kello + magneettitaulu olisi vielä toivelistalla. Pääosin lueskelen/ selailen lehtiä usein sängyllä tai sohvalla (edelleen!) ja leikkaa/liimaa jutskat tykkään tehdä lattialla (se vain on niiiiiin mukavaa levittää kaikki silppu lattialle). Mutta tykkään kyllä omasta pikku pöytätilastani -- ja eritoten siitä, että meidän olkkarissa vallitsee jälleen harmaan + valkoisen hillitty harmonia! Kohta siellä on joulukuusi koristeineen, joten vielä voi fiilistellä tällä värittömyydellä. Taitaa tosin meidän kuusikin pukeutua tänä vuonna valkoiseen ja hopeaan..

-Sally-



1

Joulupuu on lahja lapselle


"Lapsen maailmassa lahjat ovat tärkeä joulumieltä ja iloa tuova asia. Jokainen lapsi on joululahjansa ansainnut. Joulupuu -kampanjaan osallistumalla voimme levittää jouluiloa myös niille lapsille, joiden läheisillä ei ole mahdollisuutta toteuttaa heidän lahjatoiveitaan. Tammerkosken Nuorkauppakamari on jo useana jouluna pystyttänyt Joulupuun keskelle kaupunkia. Nyt on aika pystyttää tämänvuotinen Joulupuu. Viime vuonna Tammerkosken Nuorkauppakamari keräsi noin 1600 lahjaa, jotka jaettiin perheille nuorten toiminta- ja ohjauskeskus Messin kautta. Joulupuukampanja yhdistää vuodesta toiseen yksityisiä ihmisiä ja yrityksiä, joilla on tahto auttaa. Kampanjan tavoitteena on myös herättää keskustelua yhteisvastuusta ja erityisesti lasten asemasta." [Lähde: Tammerkosken Nuorkauppakamari Ry]


Joulupuu -keräyksen lahjoja kerätään Tampereen keskustan Joulutorilla 10.-11.12.2011 klo 10-18.


Kenelle lahjat annetaan?

Lahjat on tarkoitettu 0–17 –vuotiaille lapsille ja nuorille. Lahjojen ikäjakauma menee seuraavasti: 0-1, 2–4, 5–7, 8–10, 11–12, 13–15 ja 16–17. Tammerkosken Nuorkauppakamarin keräämät lahjat jaetaan perheille nuorten toiminta- ja ohjauskeskus Messin kautta (http://www.messi.in/).


Miten toimitaan?

Lahjojen pitää olla uusia tai itse tehtyjä. Lahjat tuodaan keräykseen joko lahjapussiin tai lahjakääreeseen paketoituna. Erityistoiveena on, että konsoli- ja tietokonepelit, CD-levyt ja DVD-elokuvat tuotaisiin keräykseen ilman lahjakäärettä. Lahjakorttikuoriin olisi hyvä merkitä selvästi, mihin lahjakortti on tarkoitettu. Lahjoihin pitää merkitä joko etukäteen tai keräyspisteessä saatavaan pakettikorttiin: lahjan sisältö, onko lahja tytölle vai pojalle sekä lahjansaajan ikä.


Lahjoja tähän hyvään tarkoitukseen kerätään myös yrityksissä ympäri Tamperetta. Ja myös Sallyn työpaikka on mukana. Tänään lähdinkin töihin erityisen hyvällä mielellä, sillä mukanani oli kassillinen jouluiloa ;)   Tule sinäkin mukaan! MLL on valtakunnallinen järjestö, joka toimii ympäri Suomen. Lisätietoja Tampereen alueen kampanjasta saat täältä. Kannattaa seurata ilmoittelua myös oman paikkakuntasi lehdissä ym, jotta löydät Sinua lähellä olevat keinot auttaa tuomaan joulumieltä pienille ja isoille avuntarvitsijoille. Vinkkejä keräyksistä ja keräyspaikoista voit jättää esim. tähän juttuun kommentoimalla. Annetaan hyvän kiertää!

-Sally-
 
 

1

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

6

Piparkakkusunnuntai


Hyvää 2. Adventtia!

Me ollaan leivottu jo kaksi satsia pipareita tälle Joululle. Varsinainen kuorrutusmestari meillä on Isosisko, pian 11v. Hänellä on ihmeellinen taito hyppysissä saada piirrokset, kuvat ja jopa piparkakut "elämään". Vai mitä sanotte näistä kaveruksista? Mörkö ainakin on kuin hiippaillut suoraan Muumilaaksosta.. Vielä yksi piparkakku-"souvi" on pidettävä ennen Joulua, ellei kaksikin, että saadaan nämä herkut riittämään aattoon asti. Kun puolet taikinasta meinaa mennä sellaisenaan parempiin suihin ;)



 
-Sally-


1

Hot stuff


Perjantaina työviikon päätyttyä kiiruhdin bussipysäkille ja kuin varkain näin sivusilmällä, kuinka tämä lempeä katse tuijotti kioskin lehtihyllystä. Lankesin heti! Toiset ostavat karkkipussin tai suklaata viikonlopuksi, minä aion ahmia Brad Pittin - tai ainakin maailman suurimmaksi elokuvatähdeksi tituleeratun hurmurin erikoishaastattelun lehdestä ;) Normaalisti en lue autossa, sillä se tuntuu ikävältä vatsanpohjassa. Brad kuitenkin kuumotti laukussa, joten pakko oli vähän vilkaista.. Kuorosodan finaalikin luvassa illalla. Kumpi voittaa: Lordi vai Jussi?

Mitäs teillä on viikonloppusuunnitelmissa?

-Sally-


5

Pilalle hemmotellut kakarat

Kai tiesitte, että tavaraa sisältävät joulukalenterit ovat haitallisia lapsille?  Näin paukautti norjalainen lastenpsykiatrian professori tänään ja perusteli, että lapsen mieli ohjautuu keskittymään tavaraan, jolloin lapsen vaatimukset kasvavat ja lapsista uhkaa tulla yhä hemmotellumpia. Tavaroiden sijaan lasten pitäisi saada elämyksiä (mikä onkin ihan hieno asia), mutta mikäli joulukalenteri pitää hankkia, voi proffan mielestä lohduttautua suklaakalenterilla! 


Hei haloo!
Minkäslaisia kansanterveydellisiä vaikutuksia jokapäiväisellä suklaan syönnillä sitten on,
kun siihen jo lapsena totutetaan?
Ja kuka niistä suklaakalentereiden suklaista oikeesti edes tykkää?
En minä ainakaan :/ 

Meidän perheessämme on yksi lapsi, joka on allerginen suklaalle ja yksi lapsi, joka ei siedä maitoproteiinia. Yhdelle lapsista suklaakalenterin voisi ruokavalion puolesta hankkia, mutta hän ei halua, kun on olemassa paljon kivempiakin vaihtoehtoja. Yleensä meillä on ollut partiolaisten joulukalenteri tai muu kuvakalenteri, jotta joulun odotus olisi luukkujen aukeamisen myötä lapselle konkreettisempaa. Lisäksi lapsilla on jokaisella ollut huoneensa ovenkahvassa joulusukka, johon tonttu on jättänyt yöllisillä reissuillaan pienen yllärin tai viestin, aarrekartan tms. Tänä vuonna luovuimme ensi kertaa tuosta perinteestä, kun olen nyt kiireinen työssäkäyvä perheenäiti (enkä ehdi öisin tonttuilemaan ;) ja hankimme lapsille nämä turmiolliset tavarakalenterit! Huomenna niistä sitten pursuilee legoja ja muumihahmoja ja jokainen päivä siitä jouluun. Kuinka nuo söötit pienet lelukapistukset voisivat olla mitään muuta kuin kehittäviä, sillä niillä saa kivat leikit pystyyn missä vaan ja kaiken lisäksi nuo pahikset kasvattavat lapsen kärsivällisyyttä, kun jouluun on kuitenkin 24 luukkua ja vain yhden saa avata kerrallaan. Pah, sanon minä. Taitaa olla professorilla itsellä ollut ankea lapsuus eli liian vähän leluja ja pipo kireällä, kun kiristää vieläkin.. Alkuperäisen uutisen voit lukaista halutessasi täältä.

Kaikesta meitä äitejä (ja isiä) nykyään syyllistetäänkin... Ou jee. Meidän perheessä lapset hemmotellaan tänä vuonna piloille Muumikalenterilla, Polly Pocket kalenterilla ja Lego City kalenterilla ;) Eli paluuta ei sitten vissiin enää ole..

Millaisia joulukalentereita teiltä löytyy?

-Sally-


9

Ensimmäinen



Joulun odotus on julistettu virallisesti aloitetuksi ;)

Ihanaa ensimmäistä Adventtia!

Photobucket

-Sally-


2

Palautumiskeinoja

Mä pääsin työviikon päätteeksi ihan itsekseni kaupoille tarkoituksena katsella Pukinpussiin täytettä perheen pienimmiille (ja ehkä jotain siinä sivussa itsellekin ;) Meillä oli myös Mammankammarin Virpin kanssa sovitut treffit ja pieni jännitys helmeili ihanasti vatsanpohjassa. Katseiden kohdatessa väkijoukossa molempien suupielet nousivat vienoon hymyyn ja hetki oli kuin taidokkaasti ohjatusta elokuvasta. Juttu luisti ja tapaamisesta jäi lämmin kiva olo.  On mielenkiintoista, millä tavoin elämä kuljettaa toisten samanhenkisten luo. Kun jonkin tapahtuman tai sattumusten kautta elämämme hipaisevat toisiaan ja jättävät jäljen, toiset suuremman, toiset pienemmän, mutta jäljen kuitenkin. Virpin kanssa olemme vaihtaneet ajatuksia huuto.netin ja blogin pidon lomassa muutaman vuoden verran ja nyt sitten tavattiin livenä ekaa kertaa. Suosittelen muillekin. Hakeutukaa "samanmielisten" seuraan. Verkostoitukaa! Silloin oppii paljon myös omasta itsestään.


Blogin kirjoittaminen ei ole mullekaan enää pelkkää yksinpuhelua ja ajatusten virtaa vaan kokonainen elämäntapa. Olen sitä mitä kirjoitan eli tästä on muodostunut lifestyle. Bloggailun suola ei kuitenkaan ole yksin kirjoittamisessa vaan myös siinä, miten paljon saa teiltä lukijoilta: arvokkaita ajatuksia, kivoja kommentteja ja monenmoisia toivotuksia, myös kutsuja kahville, glögille, saunasiiderille, jopa vierailulle koko perheen kera. Olen saanut vinkkejä vapaana olevista tonteista, kun kerroin etsivämme uuden kotimme paikkaa, osan kanssa on jaettu murkkumurheita, vaihdettu ruokaohjeita, parannettu maailmaa. Ja jokunen on tunnistanut mut kaupassa/ kaupungilla (mikä on musta hassua, kun olen omasta mielestäni kuitenkin ihan tavallinen tyyppi ja blogissa on vain peukalonpään kokoinen naamakuva ;) Eli vaikka on työ, opiskelu, perhe-elämä ja harrastukset, niin jostain aina löytyy aikaa ja kipinää kirjoittaa. Muutamat teistä kysyivät, kun kerroin aloittavani työt, että miten opiskelujen nyt käy? Samanlaisia kysymyksiä olen saanut myös koskien tätä blogia, että miten tämän nyt käy? Mutta eihän näiden mitenkään käy, tai ihan hyvinhän näiden käy, sillä nämä ovat mun stressinhallintakeinojani ;) Muistan lukeneeni jostain, että haasteisiin virittävä positiivinen stressi ja aktiivisuus ovat tärkeitä mielenkiinnon ja kehittymisen kannalta. Mä olen varmaan aina tiennyt sen ja tykännyt sen vuoksi asettaa itselleni haasteita (kääntöpuolena sitten tietty, että olen usein aivan liian ankara itselleni).  Mutta jatkuvan kiireen ja aikataulutetun elämän suorituspaineissa ei sovi unohtaa, että ilman riittävää palautumista myös se kiva kiire kuormittaa ja stressaa. Mutta ainakin mun luonteelle sopii, että on monta rautaa tulessa, sillä jämähtäminen ja totaalinen pysähtyminen olisivat suoranainen kauhistus. Rohkenisinko kysyä, millaisia stressinhallintakeinoja teillä on?

Ovatko lenkki+liikunta sun juttusi vai mieluummin suklaa+sohvannurkka? 

Vai voiko saada molemmat eli ensin lenkki ja sitten soffa
(ja sitten vaikka Johnny Depp töllöttimestä ;)

-Sally-
9

Cottage style by Lexington



Taitaa olla pikkujouluviikonloppu monella luvassa pe-la eli mekko on "must" tänä viikonloppuna. Tosi harmillista, että vettä vaan sataa, saisi sadella jo luntakin. Mä ainakin kaipaan jo valkoisuutta ympärilleni. Jokos olette virittäytyneet adventtiaikaan? Tasan kuukauden päästähän on jouluaatto jo hyvällä mallilla ;)




Lexingtonilla on vielä viikonlopun ajan voimassa Free Shipping tarjous eli ei lainkaan postimaksuja 28.11.2011 mennessä tehtyihin tilauksiin täällä. Tavarat tulevat Ruotsista muutamassa päivässä. Nämä ihanat tunnelmakuvat on napattu samaisesta paikasta ;) Voispa sukeltaa sisään noihin kuviin pakoon viimaa ja vesisadetta...

Myöhäisillan terkuin,

-Sally-



Kuvat lainattu lexington.com
4

Lazy lauantai


Iiihanaa, mulla on tänään vapaa lauantai. Ei töitä, ei koulua, ei mitään mitään sovittua menoa ;) Mä olen aina pitänyt itseäni mestariorganisoijana, mutta nyt täytyy ehkä katsoa peiliin, sillä tämän aamupäivän aloitin kahdella mukillisella kahvia + kahlaamalla läpi parin viime viikon sanomalehdet (joo, ei paljoa klo 06.00 herätyksellä ehdi/jaksa lukea aamuisin lehteä). Järjestelin tehokkaana tyttönä samalla toiseen kasaan sisustus- ja naistenlehdet, sillä niihinhän pitää saada tutustua kaikessa rauhassa ja napostella samalla hyvää suklaata (esim. sinistä Royalia ;). Iltapäivällä hemmottelin itseäni, sillä pääsin yksin kaupoille ja nappasin kärryyn kaksi Golden Capin Winter Apple Cideriä.. Halvat on huvit. Samalla reissulla vierähti kaksituntinen KodinYkkösessä. Katselin joulutavaroita ja leluja "sillä silmällä" ja kotiutin meille ihanan Long Island -tyylisen pallolyhdyn, joka sopii mielestäni hyvin käyttöön ympäri vuoden, myös sisätiloissa.


Työssäkäynnissä on monia hyvä puolia, mutta yksi parhaista taitaa on se, että siitä saa palkkaa ;) Kuukauden asiaa veivattuani hankin nyt uuden pokkarikameran: Canon IXUS 220 HS. Vannomatta paras -- sillä niinhän mä olen viimeiset vuodet toitottanut, ettei yhtäkään Canonia tähän talouteen enää hankita, kun kaksi ensimmäistä olivat melkoisia pettymyksiä ja hajosivat molemmat takuuajan umpeuduttua. Mutta onneksi tekniikka on harpponut aimoaskelin eteenpäin eli toivoa sopii, että kolmas kerta toden sanoo! Laitoinkin uuden kameran heti vaativuustestiin ja kuvasin nämä lyhtykuvat ilman salamaa. Ja huojentunein mielin huokaisen nyt, että saan tämän blogin viimein pois hunningolta, kun on taas toimiva kamera!


Tunnelmallista lauantai-iltaa teille ihanaiset!
 
-Sally-

PS. Nyt kun kamera-asiakin on vihdoin poissa päiväjärjestyksestä, niin ajattelin avata ensi viikolla blogikirppiksen. Saako kannatusta?
 
4

"Kaapin takana on nainen"


Viime päivinä olen noussut aamuisin reippaana tyttönä klo 6, tehnyt toimistossa töitä 8-16 ja "leikkinyt" illat sitten vielä sisustussuunnittelijaa. Olen nimittäin ollut työpäivän päälle auttamassa vanhempiani suunnittelemaan/ valitsemaan uusia säilytysjärjestelmiä eteiseen ja makuuhuoneisiin ja saanut siinä samalla hyvää käytännön kokemusta tulevaisuuden varalle. Tarjouskierroksen jälkeen tämä niin kutsuttu "asiakkaani" päätyi Ikean Pax-säilytysjärjestelmään, jonka sisuskalut (hyllyt, tangot, korit, telineet) ovat muuten vielä ensi viikon alessa Ikean Family -kortilla (kurkkaa tarjous tästä). Ikealla on ihan toimiva suunnitteluohjelma netissä ja lopuksi kone sylkäisee ulos artikkelinumerot, jotka tulostamalla voi marssia myymälään. Anyway, vanhat komerot on nyt purettu, sirkkelöity hissiin sopiviksi paloiksi ja viety jäteasemalle. Uudet hienot valkotammen väriset komerorungot (kts. kuvat) + niihin sopivat liukuovet on haettu Ikeasta, kannettu portaita pitkin kerrostalon 5. kerrokseen, sillä 2,5 metriä pitkät paketit eivät tietenkään sopineet hissiin. Ja nyt ne on koottu paikoilleen vanhojen tilalle ja projekti saatu siten päätökseen. Ai vitsit, että on hienot! Kaikki sujui hienosti, mutta yllätyksiäkin on tullut esiin matkan varrella, niinkuin tällaisissa projekteissa aina. Liukuovien kanssa oli hieman valinnan vaikeutta, mutta suurin probleema paljastui, kun vanhat komerot purettiin: joku huoneiston edellisistä asukkaista ei nimittäin ollut nuukuuksissaan raaskinut laittaa parkettia lainkaan komeroiden alle, vaan lattia oli pelkällä sementillä ja sillä kohtaa 1,5 cm alempana kuin muu lattia :/ Homma ratkaistiin hankkimalla hieman edellisiä leveämmät uudet liukuovikaapit ja korottamalla lattiaa uusien liukuovikomeroiden kohdalta samalle tasolle kuin parketti. Eli tosi hyvä harjoitustyö meikäläiselle, sillä olenpa melkein satavarma, että 80-luvulla näin oli tapana toimia ja sama saattaa siis tulla esiin muissakin komeroprojekteissa tulevaisuudessa. Mutta nykyjärjellä ajatellen, kun aika on rahaa, niin eikö materiaalisäästö ole kuitenkin melko pieni, kun ajattelee, mitkä työkustannukset siinä tulee, kun lattia pitää pilkkoa ja pätkiä komeroiden tieltä, kun olisi paljon yksinkertaisempaa vain tehdä lattia valmiiksi seinästä seinään ilman ylimääräisiä mittauksia ja sahauksia ;) Ainakin naisen logiikalla asia on näin.


Mä olen ihan rakastunut näihin. Ai että, jos saiskin tällaiset systeemit itselle! Aivan ihania laatikoita/ lokeroita ja kaikki kengät, korut, krakat ja sukat pedantisti järjestyksessä. Tällaisen millimetri-ihmisen mieltä ihan lämmittää... Mä olen aina ollut vaatehuoneen kannattaja, mutta kyllä tällaiset olisi hienot -- varsinkin kun olisi oikea walk-in closet! Uusimmassa Meidän Talo -lehdessä (9.11.2011) on muuten mun sisustusalan opintojen luennoitsijan Tuuli Pastakin omaan kotiinsa toteuttama pukeutumishuoneen luksusseinä. Jos sulla ei ole lehteä, niin voit kurkata jutun täältä.

Kumpikos on sun oma suosikkisi: vaatehuone vai kaapit?

-Sally-



Kuvat: IKEA
9

11.11.11



Tämä pikajuttu tulee ajastettuna, sillä istun parhaillaan sisustusluennolla hankkimassa vinkkejä ja ideoita kodin säilytystilaongelmiin. Muutama teistä jo kyselikin, miten työt sujuvat ym. Kiitos kysymästä, kivasti menee, työpaikan pukeutumiskoodi on varsin vapaa ja työkaverit mukavia -- mutta illat ovat yllättävän lyhyitä, kun työmatkat nielaisevat aikaa. Vapaa-ajasta onkin muodostunut arkipäivän ylellisyyttä ;)

Tämä päivämäärä juuri tänään 11.11.2011 on niin vekkuli kaikkinensa, että tahdoin jättää oman puumerkkini internettiin ;)

Aiotko sinä tehdä jotain erityistä juuri tänään 11.11.2011?

-Sally-

8

Eteisessä

Loppuviikko hurahtaa taas sisustussuunnittelun parissa, sillä perjantaina ja lauantaina on lähiopetuspäivät. Aiheena meillä on kodinhoitohuone + eteinen + säilytystilat. Ennakkotehtävänä piti laatia A4 kokoinen tiivistelmä jostakin edellä mainitusta tilasta omassa kodissa. Kodariahan meillä ei ole, joten eikun eteiseen. Työn ulkoasu oli muuten vapaa, mutta yhdelle "aaneloselle" piti saada mahtumaan kaikki olennainen.


Nämä kuvat on napattu jo alkusyksystä. Sittemmin eteiseen on tullut vielä peili, sillä sen puuttuminen oli tosi ärsyttävää, kun piti lähteä jonnekin. Nyt eteistila pursuaa lisäksi koulureppuja, pipoja, lapasia ja monenlaista ulkovaatetta. Jännityksellä odotan, miten meidän tässä talvella käy, kun ei ole tuulikaappia lainkaan vaan ulkoa tullaan suoraan sisään..

Mitenkäs teillä? 
Onko joku tietty juttu, jota kaipaisit omaan eteiseen?

-Sally-
5

Hurmaava harmaa

Stockmann verkkokaupassa on vielä ke 9.11.2011 saakka voimassa kampanja, jossa koodilla FBFANI saa

- 20% alen

vaatteista + kodin tuotteista. Oiva tilaisuus siis hankkia vaikka uusi pikkujoulumekko tai  laittaa astiasto kuntoon ennen Joulua. Mä olen haaveillut aidoista Gant tähtityynyistä jo ainakin viisi vuotta, ja jokunen gant -tyylinen tähtityyny mulla on ollutkin, mutta pitkäaikainen haaveeni on siis ollut, että kun joskus taas aloitan työt, hankin nuo mokomat tyynyt ekasta palkastani ;) Siispä näppäilin nyt viikonloppuna tilauksen verkkokauppaan ja ainoa, mikä jäi harmittamaan oli, että tähtitorkkupeite harmaana oli päässyt loppumaan. Oli ajatuksena nimittäin sujauttaa se itselle Pukinkonttiin.. Mutta siis, jos joku ei vielä tiennyt, niin harmaa on hurmannut mut totaalisesti tänä syksynä:




Näitä siis odottelen saapuvaksi ensi viikolla. On kuulkaas mukava tunne, kun voi useamman vuoden tauon jälkeen ottaa omat haaveet ja unelmat "hyllyltä" ja tarkastella niitä, että vieläkö ne ovat toteuttamisen arvoisia ;) Tietyt asiat on ja pysyy, vaikka aika muuttaakin ihmistä. Mulla höpsöllä se on tää tähti!

Sunnuntaiterkuin

-Sally-

6

I needed this!

Kello 06.00 herätyskello soi. Tuntia myöhemmin harpon kohti bussipysäkkiä. Työpaikalle päästessäni päivä on jo saamassa voiton pimeästä, mutta toimistoajan päätyttyä illan musta verho laskeutuu jälleen ja kotimatkan alkaessa bussin ikkunasta näkyy vain ohikiitäviä valoja. Minä, joka en ole koskaan aiemmin elämässäni kulkenut bussilla, omistan nyt kaupunkiliikenteen kuukausilipun ja bussimatkan ajan harrastan tauotonta tarkkailua, minkämoisia matkaajia aamulla on ryöminyt esiin koloistaan. Se kaikki on uutta ja jännittävää ja joudun liki skarppaamaan, etten ajaisi oman pysäkkini ohi.

Yhtä lailla yllätän itseni sillä, kuinka rakastankaan aikaisia aamuheräämisiä, kun talo vielä nukkuu ja saan silittää pientä unenlämmintä poskea, juoda aamukahvini rauhassa ja pukeutua ilman, että täytyisi huolehtia muista. Kotiäitivuodet ovat olleet hektisiä näihin rauhallisiin aamuihin verrattuna. Päivällä nautin monimutkaisista työtehtävistäni toiminnanohjausjärjestelmän parissa, lounaasta catering-ravintolassa ja iltapäivän cappuccinosta nykyaikaisessa toimistoympäristössä. Kotiin palatessani ruoan tuoksu tulee vastaan kilpaa lasten kanssa, kaikkien läksyt on tehty ja pienin juoksee halaamaan ennenkuin saan syysillan kostuttamaa takkia riisuttua. Illalla mies sanoo sohvalla, että hehkun. Että aurani voi melkein nähdä paljaalla silmällä (hupsu mieheni taitaa vain nähdä minut uudessa valossa ;) On kyllä kiva huomata, etteivät pyykki- ja vaippavuoret, keräämättömät lelut tai viikosta toiseen toistuvat rutiinit ole onnistuneet pehmentämään päänuppia, vaan jo ekana päivänä "business english" taipuu ja  kymmensormijärjestelmä työntyy esiin takaraivosta ;) Eivät kotivuodet huononna ketään. Hyvin omaksutut tiedot ja taidot kyllä säilyvät kuin tallelokerossa ikään. Turha vaatimattomuus pois vaan ja rohkeasti menoon mukaan. Tää mun töihinpaluu sattui kyllä hyvään saumaan. Kaipasin jo kovasti uusia haasteita ;) Eli hengissä ollaan ja hyvissä voimissa. Kiitos kaikille, jotka jännäsitte näitä ekoja päiviä mun puolesta!

-Sally-
9

Working [Super] Mom


verokortti
bussikortti
työhöntulotarkastus
kutrit kuntoon
juniorin hammaslääkäri
koululaisten vaatteet
mitä itselle päälle?
silitystä
millaista säätä?
onhan kellot talviajassa?
omat koulutehtävät valmiiksi!


Kiirettä pukkaa näin viimeisenä vapaapäivänä ennen töiden alkua. Muutama teistä olikin huolissaan, että miten mun sisustusalan opintojen nyt käy, kun aloitan työt. Ootte te ihania ;) Mutta ei hätää, opiskelu jatkuu ihan niinkuin ennenkin, mutta vain sillä erolla, että jatkossa kaikki tapahtuu työn ohessa. Työnantajani onkin aivan ihana, kun sallii moiset "kotkotukset", sillä sisustusalahan ei liippaa lähellekään omia työtehtäviäni ;). Tunnustan, että tulevat kuukaudet ovat taatusti haasteellisia ajankäytöllisesti ja muutenkin, mutta kotiäitivuosinani suoritin MBA opinnot samalla tavoin, erona, että koulun ja kodin välimatka oli 140 km ja perheessä oli vauva + 3 muuta lasta. Tuolloinkin osan opinnoista pystyi suorittamaan verkko-opiskeluna eli joustavaa monimuoto-opiskeluahan tämä aikuisopiskelu useimmiten on. Näin aikuisena olen lisäksi huomannut, että sujuvuuden kannalta tärkeintä on eri asioiden tasapaino. Nuorempanahan sitä lähinnä biletti opiskelun vastapainona, muusta viis. Onnellisuus ja jaksaminen ovat kuitenkin monien asioiden summa. Eli vaikka kestänkin mielestäni hyvin kiirettä, on oma jaksaminen hyvin pitkälti kiinni siitä, että työn vastapainona on perhe ja mikä tärkeintä: perheen tuki. Työ/ opiskelu ovat minun henkireikäni kodille ja kun kotiasiat ovat kunnossa, työkin sujuu. Moni varmasti allekirjoittaa saman, että tuntee olevansa parempi äiti/ jaksavansa paremmin äitiyttä, kun pääsee välillä töihin/ opiskelemaan/ harrastamaan ;)


"With the right shoes I can do anything!"

Hieman on kyllä perhosia vatsassa. Huomenna meidän perheen elämä muuttuu kertaheitolla, kun tämä äiti menee 5 vuoden tauon jälkeen töihin! (En sentää kuvan korkkareissa.. ;) Mies on vielä Pikkusiskon 4v. kanssa kotona/ vastassa perheen koululaisia, mutta pian se alkaa tarhataival pikkuisellakin.

Wish me luck, Girls!

-Sally-





Kollaasin kuvat löytyivät netistä.
9

Halloween kemut

Mun kamera on vieläkin "telakalla" joten tarjoan teille arkistomme kätköistä meidän perheen Halloween kemut kahden vuoden takaa...

Saanko esitellä:


Lokakuun viimeisen päivän hämärtyessä iltaan naamiaisasut kaivettiin naftaliinista ja kaunis kotimme muuttui kauhukartanoksi. Halloween kurpitsahahmot kiinnitettiin irvistelemään seinille, lyhdyt sytytettiin. Liinavaatekaapista  löytyi musta satiinilakana pöytäliinaksi. Hämähäkit, madot, luurangot ja hiiret kiipesivät kilvan pöydille. Lapset olivat näistä valmisteluista tietenkin kauhean innoissaan ;)

Ja entäs illan menú?

Lapsille: "mädäntyneessä rottaliemessä keitettyjä nakkeja, joissa kiemurteli matoja"
(spagetit oli työnnetty nakkeihin kovina ennen keittämistä ;).

Aikuisille "veriset häränpihvit + Transsilvaniasta asti matkannutta salaattia".

Lisukkeena "kärpässieniä" (kananmuna+koverrettu tomaatti+majoneesia)
"naapurin roskiksesta löytyneitä sipsejä" + 
"varpaanvälille haisevia juustosnacksejä".

Jälkkäriksi kummitusleivokset ja vadillinen
sokerihuurrettuja kirpeitä karkkeja + pääkalloja + vaahtohampaita.

Karmivimman vaikutuksen lapsiin teki
kupliva booli, josta kohosi
"irti sahattu jäinen käsi"!
(vadelmalimua + kumihanskassa jäädytetty masikkamehu"käsi")




Suuri kurpitsajuhla huipentui jännittävään leikkiin, jossa ei vessapaperia säästelty -- lapset saivat nimittäin kääriä iskän muumioksi! Onneksi tuli varattua kunnon säkki veskipaperia, sillä kaikki tahtoivat vuoonperään tulla muumioiduksi. Ja mitä sitten tapahtui? No lapsethan ovat lapsia ja keksivät aloittaa hirwittävän vessapaperisodan paperimytyillä! Voi sitä riemua ja metakkaa, kun sai sotkea ihan luvan kanssa! Hämähäkin seitit nurkissa saivat kyytiä ja hauskaa oli, kuten meidän perheen bileissä aina! Kun vapaaehtoisia siivoojia kyseltiin, niin kaikki pötkivät piiloon eikä talosta yhtäkkiä löytynyt ristinsieluakaan.....




Näitä kemuja onkin sitten muisteltu ahkerasti ;)

-Sally-

4

Halloween

 
Halloween on anglosaksisissa maissa pyhäinpäivän aattona lokakuun viimeisenä päivänä 31.10. vietettävä juhlapäivä, alkuaan muinaisten kelttien talven alkamisen päivä, jolloin vainajahenkien uskottiin liikkuvan. Nimi on lyhenne englannin sanoista ”All Hallows' Eve” eli pyhäinpäivän aatto. Halloweeniä on vietetty Euroopassa vanhastaan kelttiläisen perinteen vaikuttamissa anglosaksisissa maissa, kuten Englannissa, Skotlannissa ja Irlannissa. Esimerkiksi Suomessa juhla tunnetaan kuitenkin ennen muuta amerikkalaisessa muodossaan. Yhdysvaltoihin juhlan toivat irlantilaiset ja skotlantilaiset siirtolaiset, ja se on nykyisin Yhdysvalloissa Joulun jälkeen suosituin juhla. [Suora lainaus Wikipedia]







Yksi mieleenpainuvimpia oman vaihto-oppilasvuoteni 1988 juttuja oli ehdottomasti Halloween ja sen olen "tuonut" mukanani myös Suomeen. Itselleni teema oli siihen mennessä korkeintaan Aku Ankka sarjiksesta tuttu "Karkki vai kepponen" naamiaisasuhulluttelu. Olikin jännittävää osallistua siihen itse ja pukeutua kaveriporukassa karmiviin asuihin (minulla oli naispaholaisen vaatteet ja musta tupeerattu peruukki sarvineen) ja lähteä kiertelemään illan pimeydessä esikaupunkialueen taloja. Ajattelin tuolloin sen olevan vähän niinkuin virpomisperinne meillä Suomessa, että kierrellään ovelta ovelle ja kerjätään karkkia. Hyvin nopeasti tuli kuitenkin ilmi, että puolet hauskuudesta syntyy siitä, että koskaan ei tiedä ovelle mennessään, että mitä karmaisewaa tulee vastaan. Kepposten omainen pelottelu on nimittäin jutun juju ja monessa talossa piha ja kuisti oli jo laitettu suurella vaivalla niin pelottavaksi, että hyvä kun uskalsi ensikertalainen hiippailla niiden läpi etuovelle asti. Parissa paikassa talon väki oli järjestänyt näytelmän omaisen vastaanoton, jotka jäivät taatusti mieleen. Vai mitä sanotte, kun verinen mies raahautui puukko rinnassa avaamaan oven ja hänen vaimonsa syöksyi kirkuen ja kirves kädessä talon sivupihalta kuistille meitä kohti... Liki löysät housussa sain kurkustani hiljaa kakistettua, että Trick or Treat eli karkki vai kepponen;) Ja oli meinaan kavereilla hauskaa. Ketäänhän ei siis ollut oikeasti vahingoitettu, mutta Oscarin arvoinen kepponen talon asukkailta ja suomalaistytön adrenaliinitaso hipoi puunlatvoja. En tiedä, miten meno on muuttunut parissakymmenessä vuodessa, mutta sen ekan Halloweenini muistan kuin eilisen.


 


Kurpitsalyhdystä on aikojen saatossa muodostunut tärkein Halloween tunnus. Irvistävä kurpitsa tunnetaan myös nimellä Jack O’Lantern. Irlantilaisen tarinan mukaan lyhty on saanut nimensä Jack -nimiseltä juopolta. Hän kiristi pirulta lupauksen, ettei hänen sielunsa joutuisi helvettiin. Jackia ei kuitenkaan hyväksytty taivaaseenkaan. Piru heitti Jackille helvetistä hiilen, jonka mies säilöi lyhdyksi evääksi ottamansa nauriin sisään. Siitä lähtien Jackin sielu on etsinyt itselleen sopivaa lepopaikkaa pienen lyhdyn valossa. Yhdysvalloissa nauris on vaihtunut kurpitsaan. Lyhtyjen lisäksi halloweenin kuvastoa ovat vainajat, aaveet, vampyyrit, noidat ja mustat kissat. Yhdysvalloissa halloweenia vietettäessä ovelle saattaa ilmestyä joukko kummitus- tai muihin naamiaisasuihin pukeutuneita lapsia, jotka huutavat: Trick or treat! eli ”Karkki vai kepponen”. [Wikipedia]


Mutta milloin Halloweeniä sitten vietetään?

Useimmissa maissa Pyhäinpäivä on 1.11. ja siten sen aatto eli "halloween" on 31.10. Suomen ev.lut. kirkko on kuitenkin 1950-luvulta alkaen viettänyt Pyhäinpäivää liikkuvasti lauantaina 31.10.- 6.11. Suomessa Halloween ei ole kaupallisena juhlana vielä vakiintunut mihinkään tiettyyn päivään eikä sitä ole määritelty virallisissa almanakoissakaan. Suositeltavaa taitaa olla viettää Halloweenia kuten muissakin maissa eli 31.10. Tänä vuonna se sattuu olemaan maanantai, joten koska mitään oikeaa/ väärää tapaa ei ole, niin parasta taitaa olla keppostella koko viikko! Mitenkäs on, vietetäänkö teillä Halloweeniä?


-Sally-





PS. Karmivia reseptejä löydät esim. täältä ;)



Jutun kuvat lainattu marthastewart.com
6