INSTAGRAM

2017 MEMORIES - ONNISTUMISET & PETTYMYKSET



Ihana Marjukka Fab Forty Something blogista summasi vuoden 2017 kivalla postauksella ja minä aion tehdä nyt samoin. Toivottavasti sulla on hetki aikaa, sillä kysymyksiä oli sangen monta.


1. Mitä sellaista teit kuluneen vuoden aikana, jota et ole koskaan tehnyt?

Vuonna 2017 rakennettiin taloa koko pitkä talvi ja kevät (ja osin vielä kesälläkin) eli raksalla on tullut tehtyä paljon kaikenlaisia hommia ja välillä tuli ylitettyä itsensä niin jaksamisessa, kekseliäisyydessä kuin onnistumisissakin. Stailasin ja kuvasin myös vanhempieni omakotitalon myyntiin, Ava oli meillä ekaa kertaa yksin yöhoidossa, perehdyin gluteenittoman ruuanlaiton saloihin, käytin kansalaisvelvollisuuteni ja ilmoitin poliisille edelläni ajavasta humalaisesta autoilijasta, sekä vietettiin ihana kylpyläviikonloppu miehen kanssa ilman lapsia.


2. Oletko kyennyt pitämään uuten vuotena tekemäsi lupaukset?

Meillä ei yleensä ole tapana tehdä Uuden Vuoden lupauksia. Toki toivomme aina uudelle vuodelle mieluisia asioita ja yritämme jatkuvasti olla parempia versioita itsestämme. ⭑ Tänä vuonna 2017 tavoitteena taisi olla saada talo valmiiksi ja sen suhteen onnistuttiin. 


Keittiön corian taso

3. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä kuluneen vuoden aikana?

Blogin kautta olen saanut tavata vuonna 2017 aivan ihania ihmisiä. Kiitos kaikista niistä kohtaamisista! Olemme saaneet tutustua myös pariin uuteen kivaan perheeseen, jotka aloittelevat rakentamista meidän naapurustoomme. Myös työjuttujen ja lasten harrastusten kautta on tullut solmittua uusia suhteita ja tänä vuonna LinkedIn verkostokin on laajentunut mukavasti.


4. Menetitkö ketään läheistäsi?

Tähän voin onnekseni vastata, että en. Meillä on aika pieni suku ja muutamia sairastumisia lukuunottamatta kaikki on onneksi hyvin.


5. Missä maissa vierailit?

Ollaan oltu kyllä ihan kotihiiriä, mutta Ruotsin risteilyllä sentään käytiin muksujen kanssa (kai sekin lasketaan)! Tanskan matkasta haaveilen kyllä jälleen, viimeksi oltiin kesällä 2013 siellä automatkalla lasten kanssa, samoin olisi ihanaa, jos pääsisi käymään jossain lämpimässä.



6. Mitä sellaista toivoit itsellesi, mitä et kuluneen vuoden aikana saanut?

Pettymyksiä tulee matkan varrella jokaiselle eikä kaikkea voi millään saada, vaikka kuinka yrittää, mutta päällimmäisenä harmittaa varmaan se, ettei sopivaa työtä löytynyt. Tosin nyt on taas verkot viritetty eli never say never..


7. Mikä päivämäärä tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta vuodesta?

Kyllä se on tuo maaginen 30.6.2017 jolloin rakennustarkastaja myönsi meille muuttoluvan uuteen kotiin! Ihan uskomaton fiilis! Talo Tähtikallio oli monta vuotta vain paperilla, mutta kun taivaankappaleiden asennot ja työjutut ja muut olivat vihdoin oikeassa järjestyksessä, niin päästiin toteuttamaan meidän vuosien haave!


8. Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneena vuonna?

Lyhyestä virsi kaunis, mutta se on juurikin se, että päästiin muuttamaan omaan kotiin. ♥ 



9. Mikä oli suurin pettymyksesi?

Varmaankin se, kun mun työt loppui keväällä. Mutta se oli aika lailla hetken harmitus ja jäi pian uuden talon valmistumisen jalkoihin. Tässä iässä työhön liittyvät toiveet ovat myös aika lailla erilaisia kuin parikymppisenä ja työn sisällöllä on vaakakupissa iso merkitys. En ole koskaan ollut ronkeli töiden suhteen eli olen aina ottanut vastaan työtä, kun sitä on tarjottu. Mutta kyllä jos oikein rupeaa miettimään, mitä työltään haluaa, niin ei musta ainakaan ole kiva tehdä vuodesta toiseen määräaikaisia työtehtäviä ja olla joka paikassa vaan jonkun sijainen + suunnitella oma elämänsä puoleksi vuodeksi kerrallaan. Tässä iässä toivoo jo mieluummin jonkinlaista pysyvyyttä ja on valmis tekemään myös paljon sen eteen. 


10. Sairastitko tai loukkaannuitko?

*kop kop* koputtaa puuta. Paria flunssaa lukuunottamatta olen saanut olla terve. Toki rakkoja, hiertymiä ja mustelmia tuli raksalla, mutta ne olivat kaikki onneksi vaan pintanaarmuja. Vanhuus ei kuitenkaan tule yksin eli kaikesta ei palaudu enää niinkuin ennen ja poskihampaan juurihoitokin on tullut tänä vuonna tutuksi (pelkäsin sitä etukäteen ja ihan turhaan).


11. Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?

Menemättä sen tarkemmin yksityiskohtiin vastaan, että henkilökohtaisessa elämässä nämä tyypit tietävät kyllä itse, keitä tarkoitan. 


12. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Suurin osa on tietenkin säästössä, mutta kulutetut rahat on pääasiassa menneet kodin sisustamiseen, laskuihin ja lasten harrastuksiin. Aika maltillisesti ollaan hankittu tavaraa uuteen kotiin, kun tuntuu, että meillä on jo kaikkea ihan riittävästi ennestään, mutta tottakai joitakin huonekaluja ja valaisimia on täytynyt ostaa. Täydellinen eteisen matto on vielä etsinnässä, muuten alkaa hankinnat olla siltä osin tehty. On ihanaa, kun on vihdoin koti, jonka ulkonäkö ja meidän sisustus mätsää.


13. Mikä oli paras ostoksesi?

Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että se on tuo 10 vuotta haaveilemani kirjahylly uuteen olkkariin. Iloitsen siitä kovin! ♥



14. Mistä ihan todella, todella innostuit?

Kyllä talon rakentaminen ja uuden kodin sisustaminen ovat vieneet minut tyystin mennessään eli elän ja hengitän tämän talon tahtiin. Rakastan suunnittelua, käsillä tekemistä ja valmiin työn näkemistä.  Monenlaiset timpurin vehkeet on tulleet myös raksavuoden aikana tutuiksi enkä pelkää tarttua haasteisiin. Ihminen oppii yllättäviä asioita, kun vain haluaa. Meidän kaikkien asumisunelmat ovat erilaisia ja on jännä huomata, miten sitä huomaa välillä haaveilevansa jo kolmannesta talosta...


15. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta vuodesta?

Raksalla ja autossa tykkäsin kuunnella Play-radiota (jota mies kutsui kauniisti jumputukseksi), mutta kanava lopetettiin harmittavasti nyt loppuvuodesta. Jos yksi yksittäinen biisi pitää valita, niin olkoon se sitten JVG Hehkuu. Se on vaan niin paras!


16. Viime vuoteen verrattuna, oletko...

Onnellisempi vai onnettomampi? No tottakai onnellisempi, kun päästiin vihdoin muuttamaan uuteen kotiin ja palaset loksahtivat siltä osin paikoilleen. Oma koti on sellainen turvasatama, jonne on mukava palata perheen kanssa maailmalta.

Laihempi vai lihavampi? Olen laiska käymään puntarilla, sillä farkut kyllä kertoo, jos jostain puristaa. Toki raksa-aikana tuli vedettyä keskivertoa enemmän lihapiirakkaa ja nakkeja, mutta ryhtiliike on suht helppo ottaa. Tervetuloa uusi vuosi ja uusi elämä!

Rikkaampi vai köyhempi? Rahapussi on kevyempi kuin vuosi sitten tähän aikaan, mutta kokemuksilla mitattuna olen moninkertaisesti rikkaampi!




17. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?

No rakentajalla ei tunnetusti ole vapaa-ajan ongelmia (kun ei ole sitä vapaa-aikaa)! Toivon kuitenkin, että oltaisiin ehkä maltettu ottaa hieman enemmän omaa aikaa, nukkua enemmän, syödä terveellisemmin (lähiruokaa ja luomua) ja käydä useammin vaikka kävelyllä. Liikunta on tänä vuonna ollut pääasiassa hyötyliikuntaa eli kiipeilyä, roikkumista, kantamista, maalaamista,  tapetointia, sahaamista ja naulaamista. Mutta monipuolisesti kaikkea ja voimien loppuessa on raksalla joutunut ottamaan kekseliäisyyden sekä sen kuuluisan suomalaisen sisun käyttöön.


18. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?

Haaskannut aikaani turhanpäiväisten pa**anjauhajien kanssa. Jotkut ihmiset ei vaan koskaan opi! Toinen, mikä mua ärsyttää, on ihmiset, joita joutuu aina odottamaan. Minusta on kohteliasta saapua sovittuun tapaamiseen silloin, kun sen aika on, ja sen merkitystä olen yrittänyt tänä vuonna opettaa myös lapsille.


19. Miten vietit joulua? Entä juhannusta?

Juhannusviikonloppuna vietiin pakettiautolla jo ekoja muuttotavaroita uuteen kotiin, grillattiin hodareita ja paistettiin grillitikuissa vaahtokarkkeja omassa pihassa. Joulua vietettiin uudessa kodissa kiireettömästi perheen kesken ja aika ihana Joulu se olikin.


20. Rakastuitko vuoden aikana?

Jo vain! Mulla on ihana mies ja perhe, joka pitää yhtä, no matter what. ♥ Ne saa mut nauramaan, kun maailma murjoo ja auttaa aina, kun sitä tarvitsen. Pitäisi varmaan vaan pyytää useammin apua eikä yrittää selviytyä kaikesta itse, mutta minkäs sitä luonteelleen mahtaa.

Kuva: Toni Kilpinen


21. Mikä oli lempitelkkariohjelmasi?

Keväällä ei paljoa ehditty telkkarin edessä istuskella, mutta Pikkusiskon kanssa katsottiin Voice of Finlandia, Idolsia ja Unelmien Poikamiestyttöä. Tykättiin myös TLC kanavan uutuussarjasta 1+5 tytärtä, jossa seurataan amerikkalaista perhettä, johon syntyi viitoset!


22. Vihaatko mitään tai ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?

Olen aina vihannut tyhmyyttä. "Stupid is that stupid does" sanoi jo Forrest Gump. Viha on aika vahva sana ja se muuttuu helposti katkeruudeksi. Mä mieluummin ignooraan sellaiset ihmiset mun elämästä enkä tuhlaa niihin aikaa. 


23. Mikä oli paras lukemasi kirja?

Sattuneesta syystä ehdin lukea tänä vuonna vain muutaman kirjan, jos ihania sisustuskirjoja ei siis lasketa (niitä muuten ilmestyi tänä vuonna monta kivaa!). Vastaukseni olkoon siis Minna Rytisalon uutuusromaanin Lempi, joka oli ihan pakko ahmia yhden kesäpäivän aikana. Ootteko lukenu?


24. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?

Varmaankin kotimaisen musiikin ja artistien löytäminen Vain elämää ja Tähdet tähdet -ohjelmien kautta (Elias Kaskinen oli niiiiiiiiin hyvä esityksissään, että oksat pois). Muksut kuuntelee meillä aika sujuvasti suomipoppia, joten Robin, Antti Tuisku, Mikael Gabriel ja JVG soivat meillä aika usein autoradiossa. 

Jotenkin mulla on ollut vähän myötähäpeää monen kotimaisen vanhemman artistin osalta, kun niitä oli yleensäkin aika vähän silloin 80-luvulla, kun olin teini (siis oikeesti, radiossa soi vaan joku hitsin Meiju Suvas, Anita Hirvonen, Kake Randelin ja Matti & Teppo). Silloin Juice oli sentään vielä elossa ja Popeda + Eput olivat voimissaan, mutta tuolloin diggasin bändejä kuten Boycott, Hanoi Rocks ja Tarot. Michael Monroe on edelleen ihana ja lahjakas, samoin Tommi Läntinen, mutta esim. Dingon paluuyritykset ovat olleet mielestäni lähinnä säälittäviä.



25. Mitä halusit ja sait?

Katso kohta 8 eli kyllä muutto omaan kotiin oli tämän vuoden huippuhetki! ♥


26. Mitä halusit, mutta et saanut?

Paljonkin. Ainahan sitä näkee kaupoissa ja mainoksissa kaikkea ihanaa, johon ei ole varaa, mutta olen aika harkitseva kuluttaja. Mun mies sanoo aina, ettei tiedä ketään toista naista, jolla olisi yhtä vähän kenkiä ja käsilaukkuja kuin mulla, mutta tänä vuonna tein poikkeuksen ja raaskin ostaa itselleni 2 uutta laukkua (ne löytyivätkin laivan taxfreestä ja oikein hyvästä alesta).

Olishan se tietty ihanaa, kun voisi ostella itselle juttuja eikä aina vaan lapsille + maksella laskuja, mutta kyllä tarkka taloudenpito ja penninvenyttäminen ovat tulleet tänä vuonna entistä tutummaksi. Toisaalta, ei sitä kauheesti mitään tavaraa oikeastaan tarttekaan vaan haluaisin ennemminkin antaa perheelle kokemuksia ja elämyksiä. Isosisko oli kesälukiossa Ranskassa, mikä on hyvä esimerkki tällaisesta eli mielelläni tuuppaan lapsosia rohkeasti kokeilemaan omia siipiään.


27. Mikä oli vuoden paras elokuva?

Tosi vähän on kyllä ollut aikaa katsoa telkkaria ja elokuvissakin ehdimme käydä tänä vuonna 2017 vain kahdesti. Vuoden paras elokuva oli varmaankin Louhimiehen uusi Tuntematon sotilas, jonka kävimme miehen kanssa katsomassa heti ensi-iltaviikonloppuna. Tykkäsin, vaikka ennakkoon ajattelin roolihahmojen aiempien roolisuoritusten varjostavan uskottavuutta (siis miettikää nyt tämä "mie romahan" tytteliä näytellyt Putoushahmo Jussi Vatanen tai apuva-mies Pirkka Pekka Petelius, mutta onneksi elokuvan vahva tulkinta ei jättänyt sijaa moisille ajatuksille).


28. Mikä yksittäinen asia olisi selvästi tehnyt vuodestasi paremman ja onnellisemman?

No onpas nämä kysymykset nyt sangen visaisia ;D Hmm, siis joku yksittäinen asia.. No jos yksi pitää valita, niin oisko se sitten vaikka säännöllinen tilipussi. Kyllähän työ tuo mielekkyyttä elämään, ja raha turvallisuutta ja tasapainoa, ja ovat siten monessakin mielessä lisäämässä ihmisen onnellisuutta. Työ ei saa kuitenkaan olla itseisarvo eli elämään pitää mahtua muutakin, jotta voi olla onnellinen.


29. Mikä piti sinut järjissäsi?

Perhe. Yksiselitteisesti. Kyllä tämän vuoden tärkein tavoite oli päästä muuttamaan uuteen kotiin ja pitää perhe & parisuhde koossa, vaikka eteen tulisi mitä. Esteet on kuitenkin lopulta vaan asioita, joilla on tapana järjestyä, vaikka ne sillä hetkellä tuntuisivatkin vuoren korkuisilta.



30. Ketä julkkista himoitsit eniten?

Tää on helppo! Brad Pitt forever ♥ Kenenkään muun miehen takia en harkitsisi, että pakkaan matkalaukkuni, mutta jos Brad laskeutuisi helikopterilla tuohon meidän talon eteen ja pyytäisi mukaan, niin joutuisin kyllä vaikean valinnan eteen.


31. Mikä poliittinen tilanne tai tapahtuma liikutti sinua eniten?

Nämä ikävät terroriteot, joiden luulin olevan vaan muun maailman ongelma, ovat koskettaneet tänä vuonna läheltä myös meitä suomalaisia. Voi kunpa ihmiset ymmärtäisivät, ettei uskonnon, ihon värin tai poliittisten mielipide-erojen takia kannata ryhtyä hirmutekoihin vaan kunnioitetaan mieluummin toisten erilaisuutta.


32. Ketä tai mitä kaipasit?

Kaipasin montaakin edesmennyttä ihmistä, jotka olisi ollut ihana pyytää meille uuteen kotiin kylään.  ♥ Olisin halunnut halata heitä pitkään, jutella mukavia ja kestitä hyvin. Nämä ihmiset ovat onneksi aina sydämessäni ja vaikka en voi enää soittaa ja kertoa, kuinka heitä kaipaan ja poismeno saa vielä vuosien jälkeenkin kyyneleet kirpoamaan silmiin, niin tiedän, että he kaikki olisivat olleet hyvin ylpeitä siitä, missä olemme nyt.


33. Kuka oli paras tapaamasi ihminen?

Paras tapaamani ihminen? Okei.. Siis milläköhän tavalla paras..? Tänä vuonna olen tavannut hirmuisen paljon ihania ihmisiä, mutta kyllä parhaimpia kohtaamisia ovat olleet ne vahvat naiset, jotka jaksavat aina uskoa minuun, osaamiseeni ja kykyihini + auttaa sopivilla tavoin eteenpäin. Selkäänpuukottajia ja pahanpuhujia riittää, siitä ei pääse mihinkään, mutta on tosi hyvä samalla myös tietää, että samanmielisiä ja hyvällä asialla olevia ihania naisia on kuitenkin olemassa. Kiitos ihanat!


34. Mikä tai kuka yllätti sinut kuluneena vuonna?

Olen koettanut elää viime vuodet "sydän kämmenellä", mutta pitää kuitenkin tiukasti puoleni asioissa, joissa uskon oikeuden lopulta toteutuvan. Haluan seistä sanojeni takana ja kaivaa esiin asioiden todellisen laidan, vaikka se veisikin aikaa. Because the truth never hurt nobody. Jotkut ihmiset kun jostain syystä luulevat, että heillä on oikeus tehdä asioita muista välittämättä, vaikka se olisi vastoin yleistä hyväksyntää tai jopa vastoin lakia ja asetusta.

Varoen ylpistymästä liikaa täytyy tässä kohtaa ihan pikkuisen taputtaa itseään olalle, kun olen pystynyt pitämään paketin hienosti kasassa koko raksavuoden. Helppoa ei ole ollut, enkä sitä koskaan erehtynyt sellaisena pitämäänkään, mutta kyllä rakentajaperhe kohtaa monia sellaisia haasteita ihan perus lapsiperhearjen lisäksi, jotka saavat haukkomaan henkeä. Mutta ei elämää lasketa muutenkaan hengenvetojen määrällä, vaan niiden hetkien määrällä, jotka saavat henkemme salpautumaan, eiks vaan?



35. Mitkä viisi asiaa asetat tavoitteiksi vuodelle 2018?


  • Saada tehdä työtä, jota rakastan
  • Liikkua enemmän
  • Murehtia vähemmän
  • Ottaa välillä aikaa myös itselleni
  • Löytää aikaa myös perheelle & ihanille ystäville


Summa summarum

Kiitos teille lukijoille tästä kuluneesta vuodesta 2017! ⭑ Kirjoittaminen on mukava harrastus, kun sitä voi tehdä ilman aikataulupaineita, mutta ei tämä bloggaaminen olisi mitään ilman teitä! Iso kiitos siis, kun olette olleet matkassa mukana ja seuranneet meidän perheen rakennusurakkaa + elämää uudessa kodissa! Matka tähän pisteeseen ei ole ollut ollenkaan helppo, vaikka blogijuttuja lukiessa sellainen kuva voi helposti syntyä. Nyt jälkikäteen olen iloinen, että onneksi kaiken keskellä löytyi aina aikaa ja voimia tallettaa fiilikset tuoreeltaan tänne blogiin. Niitä kun on itsekin jälkikäteen mukava lukea.

Talon rakentaminen on iso voimainkoetus, jossa tietämys, huolellinen suunnittelu ja kokemus ovat avainasemassa. Siltikin kaikesta huolimatta eteen voi tulla yllättäviä ja itsestä riippumattomia asioita, jotka hankaloittavat matkaa. Mutta niinkuin kaikessa muussakin, se että on ollut valmis laittamaan itsensä likoon, palkitsee sitten loppupeleissä. Usko siis unelmiisi, punnitse asiat huolella ja yritä tehdä kaikki niin, että huomisen sinä voi olla ylpeä niistä valinnoista, joita teit tänään. 


Hyvää Uutta Vuotta 2018 ⭑ Olisi kiva kuulla, millaisia olivat sinun 2017 tähtihetket? 

10

JOULUKUUSSA


- Mulla oli toiveissa vain valkoinen Joulu ja niin ihanaa, kun saimme sen!

Kun Suomi juhli 100-vuotiasta itsenäisyyttään maa peittyi valkoiseen lumivaippaan ja jännityksellä seurasimme, mahtaisiko se pysyä Jouluun saakka. Miten ihanaa, että näin kävi! Ensimmäistä Joulua uudessa kodissa valmisteltiin pitkään ja hartaasti ja se olikin joulujen joulu, yksi kauneimmista. Saatiin olla näiden seinien sisällä, omassa kodissa, yhdessä, ilman kiirettä, rakkaitten kanssa. ♥ 

Tästä joulusta haaveiltiin pitkään ja nyt se oli siinä, käsinkosketeltavan todellisena, kauniina ja täydellisenä. Sellainen herkistää pienen ihmisen ja kietoo Joulun taikaan, siihen lämpimään tunteeseen, joka lämmittää sisältäpäin. Joulu on mielentila, sen voi tuntea paikasta riippumatta, niinkuin mekin monta joulua ennen tätä. Joulun voi löytää yhtä lailla tunturista, etelän lämmöstä, kaupungin sykkeestä, metsämökistä.  Joulu on rauhaa. Joulu on rakkautta. Joulu on toivoa. 
0

MERRY & BRIGHT


- Ihanaa Tapaninpäivän iltaa! 

Meillä on takana ihka ensimmäinen Joulu uudessa kodissa. ♥ Lämmin suositus kotijoululle. Ei aikatauluja, ei kiirettä, vain rentoa yhdessäoloa. Ainoa asia, josta pidin kiinni, oli juhlapukeutuminen eli joulupöytään ei ollut asiaa verkkareissa ;DD


- Lahjat avattiin lasten toivomuksesta jo iltapäivällä. Ja olihan näiden riemu ihan paras lahja meille vanhemmille! 


- Joulupäivänä vanhempani + mun veli ajelivat meille päivälliselle ja syötiin kiireettömästi pitkän kaavan mukaan. 

Tämä Joulu oli meille monellakin tapaa joulujen joulu, ensimmäinen uudessa kodissa. Se eteen on tehty paljon työtä ja nähty vaivaa, mutta talo on silti vaan raamit. Tärkeintä ei voi ostaa rahalla. ♥ 


0

HYVÄÄ JOULUA!



"At Christmas all roads lead home."

Talo Tähtikallion väki toivottaa Rauhallista Joulua!

3

BABY IT'S COLD OUTSIDE



Vauhti kiihtyy, kun jouluaattoon on enää viisi yötä aikaa! 

Pitää tehdä joulusiivoukset, hakea kuusi, koristella, paketoida lahjat, käydä ruokakaupassa, muistaa ottaa kinkku sulamaan, leipoa (ainakin glögijuustokakku ja ehkä porkkanakakku), paistaa laatikot ym. Paljon on hommaa, vaikka ei hössöttäisi ollenkaan!

Monena jouluna on huomattu vasta aattoiltana, että aika moni muksujen lahja tarvitsee paristoja, niinpä vaikka meillä onkin vaan isoja lapsia enää, niin paristot on aina mun joulun kauppalistalla! Kauppaankin ajattelin mennä jo torstaina, jotta en jäisi muiden jalkoihin.


Mies on ahkeroinut ja laittanut talossa viimeisiä listoja paikoilleen. Oisittepa nähneet sen ilmeen, kun pyysin roudaamaan parit vanhat puusukset olkkariin, että pääsen ottamaan nämä kuvat. Mutta onneksi se tietää vuosien kokemuksella, että kun mulle iskee inspis, niin silloin jos milloin kannattaa toimia.

Mustat Karhut on mun vanhempien vanhat puusukset ja noilla pienillä punaisilla olen itse hiihtänyt 70-luvulla. Mun mielestä nää on aivan ihanat! ♥ Pelastin sukset reilut viisi vuotta sitten joutumasta roskakuormaan ja muistan, kun iskä kysyi silloin, että mitä ihmettä mä aion niillä tehdä. Vastasin, että laitan tietty olkkariin. No siinä ne nyt on!


- Kamiinamme on Jotul F 373 ja ollaan tykätty siitä ihan hirmuisesti! Se on kaunis, käytännöllinen ja todella energiatehokas!

Kun Jøtul F 370 -sarja tuli markkinoille, se mullisti kamiinoiden koko muotokielen ja voitti Red Dot Best of the best -palkinnon ensimmäisenä kamiinana ja ensimmäisenä norjalaisena tuotteena. Kun talo lämpiää edullisesti maalämmöllä, ei takan mielestäni tarvitse olla varaava. Kamiinan paras ominaisuus onkin juuri se, että se luovuttaa lämmön välittömästi huonetilaan ja jo muutama koivuklapi riittää.
2

MUISTOJA BLOGIVUOSILTA (JA ARVONNAN VOITTAJA)

Tämä blogi syntyi syyskuussa 2009, siis yli 8 vuotta sitten, kun olin hoitovapaalla nuorimmaisestamme. Neljän muksun kanssa kotona häärätessä alter-egoni Sally rupesi yhä usemmin nostamaan päätään esiin (Sally-nimen sain muuten ala-asteen englannin tunnilla). Sally siivosi kodin, kun lapset olivat päiväunilla, laittoi kakun uuniin ja luki sillä aikaa ihanien naisten blogeja. Blogit olivat tuolloin 2009 vielä aika harvinaista herkkua! Sitten tuli yksi kaunis päivä, jolloin hän päätti olla tavattoman rohkea ja perusti itsekin blogin. Sen nimeksi tuli CountrySally's Living & Loving, nykyisin tuttavallisemmin vaan Sally's.

Ennen kuin meistä tuli talo Tähtikallion onnelliset asukkaat, tarvitsi siis kulkea ihan hirmuisen pitkä matka. Se matka alkoi oikeastaan keväällä 2011, kun myimme rakentamamme kodin Kokkolassa ja muutimme tänne mun synnyinseuduille Hämeen sydämeen. 

Meidän koti Kokkolassa
2009-2010 bloggaaja oli vielä aika kasvoton tyyppi

Maalaisromanttinen olkkari

- Nämä kuvat siis Kokkolan ajoilta. Sisustustyyli oli silloin huomattavasti maalaisromanttisempi ja Pikkusiskokin vain peltitähden kokoinen (myrtsi ilme johtuu siitä, että takapenkillä oli vähän ahdasta, kun äiti osti tämän tähden, joka ei mahtunut edes takapaksiin)!

5 pitkää vuotta asuimmekin sitten talon myynnin jälkeen väliaikaisesti vuokralla ennenkuin rakentaminen tuli mahdolliseksi. Siinä paloi säästöt ja meni melkein hermotkin, kun kaikki yritykset tuntuivat valuvan hukkaan. Mutta onneksi elämä on niin ihmeellinen, ettei se paljasta korttejaan etukäteen, joten sitkeästi vaan roikuttiin kiinni unelmamme reunassa! Mä menin nelikymppisenä vielä koulun penkille ja opiskelin itselleni sisustusalan ammattitutkinnon. Tontin etsintä vei aikaa, samoin töiden löytyminen Tampereen seudulta. Lapset toki löysivät helposti uusia kavereita, viihtyivät koulussa ja ekat talosuunnitelmatkin ehdittiin tehdä, kunnes molempien työpaikoilla alkoi yt:t, ensin miehellä ja sitten mulla. Keväällä 2015 jouduin lisäksi kilpirauhasleikkaukseen, läheinen ystäväni menehtyi syöpään ja uitiin aika syvissä vesissä. Kirjoitin tuolloin blogissa rohkeasti työn menettämisestä, kiusaamisesta ja sairastumisestani, sillä olen aina ollut sitä mieltä, että  jos voin omalla tarinallani auttaa edes yhtä muuta, on sen kertominen ollut kaiken vaivan arvoista. Oikeasti, en edes tiedä ketään, joka olisi kasvanut ihmisenä, kun kaikki on annettu tarjottimella valmiina, sillä kyllä totuus on, että vastoinkäymiset opettavat pientä ihmistä eniten. Nöyrtyä piti siis monta kertaa ja aloittaa alusta. Ja vaikka se tuntuikin silloin ylitsepääsemättömältä, epäreilulta ja hitsin vaikealta, niin noiden asioiden merkitys on kirkastunut myöhemmin. Olen oppinut kärsivällisyyttä ja osannut poimia omista unelmistani ne, joita oikeasti haluan. Kaikkea ei voi saada, eikä ole tarviskaan! Onnellinen voi olla muutenkin. 

Muutoksen alkaessa kilpailutettiin ensiksi pankit, koska sillä on oikeasti iso merkitys, minkä pankin kanssa meinaa olla naimisissa seuraavat kymmenet vuodet. Sitten vuoroon tulivat talotehtaat, realistisen kustannusarvion laatiminen ja tekijöiden etsiminen. Meidän "suhteet" olivat keski-Pohjanmaalla, joten jouduttiin kyselemään aika paljon suosituksia, ja niistäkin huolimatta meillä on ollut varsin vaihtelevaa tuuria tekijöiden suhteen. Näytillä kävi esim. meille suositeltu kirvesmies, jolla ei ollutkaan omia työkaluja ollenkaan ja sitten eräskin sankari, joka päätti vaan yhtenä päivänä ruveta ilman alan koulutusta timpuriksi. Voi elämä! Usko siinä sitten elämäsi kallein projekti tällaisten ihmisten käsiin.

Tähden paikkaa kokeillaan

- Talo Tähtikallio on alkujaan lähtöisin mun kynästä ja Kannustalo räätälöi sen meidän tarpeisiin sopivaksi.

Kun molemmilla oli uudet työpaikat, päätettiin olla rohkeita ja aloittaa rakentaminen. Pantiin nimet papereihin, käytiin päivät töissä, oltiin kaikki illat ja viikonloput raksalla ja lisäksi koitin kirjoitella blogiin raksakuulumisia ja opiskella työn ohessa. Kaikki sujuikin alkuun hyvin ja oltiin ahkeria ja reippaita ja Kannustalo hoiti hommansa hienosti siihen valmiusasteeseen, mihin olimme sen heiltä tilanneet (päältä täysin valmis, sisältä levyvalmis). Talvella vastoinkäymiset rupesivat kuitenkin pikkuhiljaa seuraamaan toisiaan. Ja niillähän on sitten taipumus kasaantua ja kertaantua eli pienistä jutuista voi aiheutua lopulta todella iso murhe, kun joutuu siirtämään aikatauluja, perumaan juttuja ja järjestelmään ne moneen kertaan uudelleen. Ja tämä tapahtui, ei yhden tai kahden asian kanssa, vaan todella monen. Menemättä niihin sen enempää, koitettiin pysytellä reklamaatioviidakossa kutakuinkin järjissämme ja pitää kiinni omista oikeuksistamme saada ehjää ja oikeaa tavaraa ja silloin kuin on sovittu. Miten ihmeessä se voikin joskus olla niin vaikeaa? Täytyy kyllä sanoa, että muuton jälkeen molemmille iski kyllä melkoinen raksaväsymys ja vasta nyt rupeaa tuntumaan, että me taidettiin sittenkin selvitä tästä!


Kaikille vaikeiden asioiden kanssa kamppaileville sanoisinkin, että älä ikinä luovuta, vaan usko itseesi ja koita löytää voimat ja keinot taistella sen puolesta, mitä pidät tärkeänä! Olipa se sitten työasia, ystävyyssuhde, parisuhde tai vaikka vaan täydellisen maton etsiminen, niin yhtenä kauniina päivänä ratkaisu vaan on edessäsi. En tiedä, johtuuko onnistuminen lopulta siitä, että uskaltaa ensin päästää irti vanhasta, luopua turhasta painolastista ja ottaa se ensimmäinen rohkea askel kohti uutta. Väitän silti, että se auttaa. 

Mun omat unelmat ovat myös muuttuneet matkan varrella eli ne asiat, joita pidin tärkeinä omassa kodissa esim. 5 vuotta sitten, eivät enää olekaan niin merkityksellisiä (meillä ei esim. oo pihasaunaa, ulkoporeallasta tai manttelitakkaa). Budjetti tietenkin vaikuttaa aika paljon asiaan, mutta sisustusmaku muuttuu/ kehittyy ja myös me ihmiset muutumme. Se on luonnollista. Musta tärkeintä on, että ollaan terveitä ja saadaan olla yhdessä. ♥  


- Teidän arvontakommenttinne olivat kyllä paras lahja, mitä bloggaaja voi saada! Niin kauniita sanoja, että liikutuksen kyyneliä oli vaikea pidätellä, enkä pidätellytkään.

8 vuotta on tavattoman pitkä aika pitää blogia. Mutta kuinka tätä nyt voisi lopettaakaan, kun on kerta vauhtiin päässyt? Yli 1200 postausta täynnä meidän elämää + arjen pieniä onnen hetkiä. Ei meillä ole varaa ostella hienoja juttuja, käydä ulkomaan matkoilla ja syödä kovinkaan usein ulkona. Mutta koti ja asumisviihtyvyys ovat asioita, joista emme tingi. Mulla on oma sallymäinen sisustustyyli ja olen aika harkitseva kuluttaja. Esim. uuteen kotiin olemme ostaneet vain olkkarin valkoisen tikashyllyn, muutaman valaisimen, yläkertaan pienen lasivitriinin ja yöpöydät. Ostan aika usein tarjouksesta (ruokaa varsinkin) enkä tee juurikaan heräteostoksia, ja toisinaan pitkästytän jopa itseni sillä, että saatan pohtia esim. jotakin tapettivalintaa puolikin vuotta, niinkuin nyt meidän makkarinkin raitatapettia. Lexingtonia kuitenkin rakastan, olen aina rakastanut, ja tähtiä ja Joulua samoin. Siksi oli tavattoman ihanaa saada arpoa yhdelle teistä tämä ihana Lexingtonin Holiday Collection setti! Arvontaan saapui määräaikaan mennessä huikea määrä osallistumisia niin täällä blogissa kuin instagramin puolellakin. Wau! Olen iloinen niistä jokaisesta!


- Pidemmittä puheitta voittaja on HeliAO. Onnea ihanainen! 

Voittajalle on ilmoitettu myös henkilökohtaisesti voitosta. Kiitos kaikille teille ihanille, jotka olitte mukana blogin synttäriarvonnassa! Ootte ihan parhaita, eikä tätä blogia olisi ilman teitä! Yritän ehtiä vielä vastaamaan jokaiseen kommenttiin henkilökohtaisesti viikonlopun aikana. ♥ Happy Friday!

4

WINTER WONDERLAND


- Niin ihania viestejä ja kommentteja olette jättäneet edelliseen arvontapostaukseen, että tässähän aivan liikuttuu. ♥ Kiitos jokaiselle!

Vielä ehdit mukaan blogin synttäriarvontaan! Ihana Lexington Holiday-tuotepaketti arvotaan perjantaina 15.12.2017 klo 12.00 mennessä osallistuneiden kesken. Klikkaile itsesi tänne siis!


Vaikka eilinen lumimyräkkä aiheutti melkoisen liikennekaaoksen ainakin täällä Pirkanmaalla, ja allekirjoittanutkin juuttui autollaan mahasta kiinni kotipihassa, niin onhan tuo lumi nyt aivan ihana asia! Katsokaa vaikka näitä kuvia (joo tiedän, mun pitäis varmaan sulatella nuo pystyyn jäätyneet hortensiat ruukuistaan ja vaihtaa tilalle jotain vuodenaikaan paremmin sopivaa).

Ihanahan se olisi lötkötellä vaikka palmun alla, kun mennyt kesä ja syksy oli mitä oli. Mutta lasten riemu tupruttaneesta lumesta on niin mukavaa katseltavaa! Meillä ne ainakin puhjaavat koko illan ulkona, käyvät vaan syömässä ja vaihtamassa kuivia kenkiä ja lapasia välillä. Mutta miten voisi säilöä tämän lumen ja valoisuuden aattoon asti? 

- Mitä luulet, saadaankohan Suomeen tänä vuonna valkoinen Joulu?
1