MUISTOJA BLOGIVUOSILTA (JA ARVONNAN VOITTAJA)

Tämä blogi syntyi syyskuussa 2009, siis yli 8 vuotta sitten, kun olin hoitovapaalla nuorimmaisestamme. Neljän muksun kanssa kotona häärätessä alter-egoni Sally rupesi yhä usemmin nostamaan päätään esiin (Sally-nimen sain muuten ala-asteen englannin tunnilla). Sally siivosi kodin, kun lapset olivat päiväunilla, laittoi kakun uuniin ja luki sillä aikaa ihanien naisten blogeja. Blogit olivat tuolloin 2009 vielä aika harvinaista herkkua! Sitten tuli yksi kaunis päivä, jolloin hän päätti olla tavattoman rohkea ja perusti itsekin blogin. Sen nimeksi tuli CountrySally's Living & Loving, nykyisin tuttavallisemmin vaan Sally's.

Ennen kuin meistä tuli talo Tähtikallion onnelliset asukkaat, tarvitsi siis kulkea ihan hirmuisen pitkä matka. Se matka alkoi oikeastaan keväällä 2011, kun myimme rakentamamme kodin Kokkolassa ja muutimme tänne mun synnyinseuduille Hämeen sydämeen. 

Meidän koti Kokkolassa

2009-2010 bloggaaja oli vielä aika kasvoton tyyppi

Maalaisromanttinen olkkari

- Nämä kuvat siis Kokkolan ajoilta. Sisustustyyli oli silloin huomattavasti maalaisromanttisempi ja Pikkusiskokin vain peltitähden kokoinen (myrtsi ilme johtuu siitä, että takapenkillä oli vähän ahdasta, kun äiti osti tämän tähden, joka ei mahtunut edes takapaksiin)!

5 pitkää vuotta asuimmekin sitten talon myynnin jälkeen väliaikaisesti vuokralla ennenkuin rakentaminen tuli mahdolliseksi. Siinä paloi säästöt ja meni melkein hermotkin, kun kaikki yritykset tuntuivat valuvan hukkaan. Mutta onneksi elämä on niin ihmeellinen, ettei se paljasta korttejaan etukäteen, joten sitkeästi vaan roikuttiin kiinni unelmamme reunassa! Mä menin nelikymppisenä vielä koulun penkille ja opiskelin itselleni sisustusalan ammattitutkinnon. Tontin etsintä vei aikaa, samoin töiden löytyminen Tampereen seudulta. Lapset toki löysivät helposti uusia kavereita, viihtyivät koulussa ja ekat talosuunnitelmatkin ehdittiin tehdä, kunnes molempien työpaikoilla alkoi yt:t, ensin miehellä ja sitten mulla. Keväällä 2015 jouduin lisäksi kilpirauhasleikkaukseen, läheinen ystäväni menehtyi syöpään ja uitiin aika syvissä vesissä. Kirjoitin tuolloin blogissa rohkeasti työn menettämisestä, kiusaamisesta ja sairastumisestani, sillä olen aina ollut sitä mieltä, että  jos voin omalla tarinallani auttaa edes yhtä muuta, on sen kertominen ollut kaiken vaivan arvoista. Oikeasti, en edes tiedä ketään, joka olisi kasvanut ihmisenä, kun kaikki on annettu tarjottimella valmiina, sillä kyllä totuus on, että vastoinkäymiset opettavat pientä ihmistä eniten. Nöyrtyä piti siis monta kertaa ja aloittaa alusta. Ja vaikka se tuntuikin silloin ylitsepääsemättömältä, epäreilulta ja hitsin vaikealta, niin noiden asioiden merkitys on kirkastunut myöhemmin. Olen oppinut kärsivällisyyttä ja osannut poimia omista unelmistani ne, joita oikeasti haluan. Kaikkea ei voi saada, eikä ole tarviskaan! Onnellinen voi olla muutenkin. 

Muutoksen alkaessa kilpailutettiin ensiksi pankit, koska sillä on oikeasti iso merkitys, minkä pankin kanssa meinaa olla naimisissa seuraavat kymmenet vuodet. Sitten vuoroon tulivat talotehtaat, realistisen kustannusarvion laatiminen ja tekijöiden etsiminen. Meidän "suhteet" olivat keski-Pohjanmaalla, joten jouduttiin kyselemään aika paljon suosituksia, ja niistäkin huolimatta meillä on ollut varsin vaihtelevaa tuuria tekijöiden suhteen. Näytillä kävi esim. meille suositeltu kirvesmies, jolla ei ollutkaan omia työkaluja ollenkaan ja sitten eräskin sankari, joka päätti vaan yhtenä päivänä ruveta ilman alan koulutusta timpuriksi. Voi elämä! Usko siinä sitten elämäsi kallein projekti tällaisten ihmisten käsiin.

Tähden paikkaa kokeillaan

- Talo Tähtikallio on alkujaan lähtöisin mun kynästä ja Kannustalo räätälöi sen meidän tarpeisiin sopivaksi.

Kun molemmilla oli uudet työpaikat, päätettiin olla rohkeita ja aloittaa rakentaminen. Pantiin nimet papereihin, käytiin päivät töissä, oltiin kaikki illat ja viikonloput raksalla ja lisäksi koitin kirjoitella blogiin raksakuulumisia ja opiskella työn ohessa. Kaikki sujuikin alkuun hyvin ja oltiin ahkeria ja reippaita ja Kannustalo hoiti hommansa hienosti siihen valmiusasteeseen, mihin olimme sen heiltä tilanneet (päältä täysin valmis, sisältä levyvalmis). Talvella vastoinkäymiset rupesivat kuitenkin pikkuhiljaa seuraamaan toisiaan. Ja niillähän on sitten taipumus kasaantua ja kertaantua eli pienistä jutuista voi aiheutua lopulta todella iso murhe, kun joutuu siirtämään aikatauluja, perumaan juttuja ja järjestelmään ne moneen kertaan uudelleen. Ja tämä tapahtui, ei yhden tai kahden asian kanssa, vaan todella monen. Menemättä niihin sen enempää, koitettiin pysytellä reklamaatioviidakossa kutakuinkin järjissämme ja pitää kiinni omista oikeuksistamme saada ehjää ja oikeaa tavaraa ja silloin kuin on sovittu. Miten ihmeessä se voikin joskus olla niin vaikeaa? Täytyy kyllä sanoa, että muuton jälkeen molemmille iski kyllä melkoinen raksaväsymys ja vasta nyt rupeaa tuntumaan, että me taidettiin sittenkin selvitä tästä!

Kaikille vaikeiden asioiden kanssa kamppaileville sanoisinkin, että älä ikinä luovuta, vaan usko itseesi ja koita löytää voimat ja keinot taistella sen puolesta, mitä pidät tärkeänä! Olipa se sitten työasia, ystävyyssuhde, parisuhde tai vaikka vaan täydellisen maton etsiminen, niin yhtenä kauniina päivänä ratkaisu vaan on edessäsi. En tiedä, johtuuko onnistuminen lopulta siitä, että uskaltaa ensin päästää irti vanhasta, luopua turhasta painolastista ja ottaa se ensimmäinen rohkea askel kohti uutta. Väitän silti, että se auttaa. 

Mun omat unelmat ovat myös muuttuneet matkan varrella eli ne asiat, joita pidin tärkeinä omassa kodissa esim. 5 vuotta sitten, eivät enää olekaan niin merkityksellisiä (meillä ei esim. oo pihasaunaa, ulkoporeallasta tai manttelitakkaa). Budjetti tietenkin vaikuttaa aika paljon asiaan, mutta sisustusmaku muuttuu/ kehittyy ja myös me ihmiset muutumme. Se on luonnollista. Musta tärkeintä on, että ollaan terveitä ja saadaan olla yhdessä. ♥  

- Teidän arvontakommenttinne olivat kyllä paras lahja, mitä bloggaaja voi saada! Niin kauniita sanoja, että liikutuksen kyyneliä oli vaikea pidätellä, enkä pidätellytkään.

8 vuotta on tavattoman pitkä aika pitää blogia. Mutta kuinka tätä nyt voisi lopettaakaan, kun on kerta vauhtiin päässyt? Yli 1200 postausta täynnä meidän elämää + arjen pieniä onnen hetkiä. Ei meillä ole varaa ostella hienoja juttuja, käydä ulkomaan matkoilla ja syödä kovinkaan usein ulkona. Mutta koti ja asumisviihtyvyys ovat asioita, joista emme tingi. Mulla on oma sallymäinen sisustustyyli ja olen aika harkitseva kuluttaja. Esim. uuteen kotiin olemme ostaneet vain olkkarin valkoisen tikashyllyn, muutaman valaisimen, yläkertaan pienen lasivitriinin ja yöpöydät. Ostan aika usein tarjouksesta (ruokaa varsinkin) enkä tee juurikaan heräteostoksia, ja toisinaan pitkästytän jopa itseni sillä, että saatan pohtia esim. jotakin tapettivalintaa puolikin vuotta, niinkuin nyt meidän makkarinkin raitatapettia. Lexingtonia kuitenkin rakastan, olen aina rakastanut, ja tähtiä ja Joulua samoin. Siksi oli tavattoman ihanaa saada arpoa yhdelle teistä tämä ihana Lexingtonin Holiday Collection setti! Arvontaan saapui määräaikaan mennessä huikea määrä osallistumisia niin täällä blogissa kuin instagramin puolellakin. Wau! Olen iloinen niistä jokaisesta!

- Pidemmittä puheitta voittaja on HeliAO. Onnea ihanainen! 

Voittajalle on ilmoitettu myös henkilökohtaisesti voitosta. Kiitos kaikille teille ihanille, jotka olitte mukana blogin synttäriarvonnassa! Ootte ihan parhaita, eikä tätä blogia olisi ilman teitä! Yritän ehtiä vielä vastaamaan jokaiseen kommenttiin henkilökohtaisesti viikonlopun aikana. ♥ Happy Friday!