INSTAGRAM

MITÄ SAISI OLLA?


Elokuu pyörähti heti turbovaihteella käyntiin! Koulut alkoivat, samoin lasten harrastukset, on sairastettu jo ekat nuhakuumeetkin, oltu pois koulusta, on monena iltana viikossa jääkiekkotouhut, kyyditykset, ensi viikolla alkaa tanssitunnit ym. Ollaan parhaamme mukaan koitettu yhteensovittaa kalenterit ja lukkarit toisiinsa, mutta ennenkuin kaikki rullaa painollaan, menee siihen vielä tovi jos toinenkin. Elämä siirtyy pikkuhiljaa sisätiloihin ja pyykkikori täyttyy, muksut kyselee, mitä vois tehdä, onko mitään syötävää, koska mennään, pääseekö mukaan, voitko tarkistaa läksyt, missä mun pyöränavain on, koska tuut, saanko rahaa, voinko mennä kaverille.


- Elokuu tarkoittaa myös monella tapaa uusia alkuja.

Alkaa uusi kouluvuosi ja moni aloittaa uuden harrastuksen, joku rohkea vaihtaa kesäloman jälkeen työpaikkaakin. Myös kiusaaminen on jälleen alkanut ja likapyykki on välillä todella kurjaa. Siitä saavat osansa monet koululaiset, mutta myös me bloggaajat, minkä vuoksi ainakin mulla on kommenttien moderointi päällä = pidän itselläni oikeuden tarkastaa blogiin tulevat kommentit ennen niiden julkaisua. En yleensä julkaise ala-arvoisia ja/tai asiattomia kommentteja ollenkaan, mutta joku aika sitten julkaisin pitkästä aikaa yhden tällaisen raukkamaisen kommentin ihan vaan esimerkkinä muille. Kommentti kun ei mitenkään liittynyt siihen kyseiseen blogitekstiin, jonka kommenttilaatikkoon tämä "anonyymi" päätti käydä vääntämässä tortut. Ja myönnän (pardon me), vastasin kyseiselle anolle tällä kertaa sangen tylysti, mutta olen vaan niiiiiiiiin kyllästynyt näihin! Vastaavanlaisia viestejä on tullut näiden blogivuosien aikana mulle useita kymmeniä, en edes jaksa muistaa kaikkia, sillä yleensä vaan ignooraan ne, mutta niissä on aina yhteisenä piirteenä halu lytätä toinen ihminen, suunnaton halu arvostella bloggaajaa ja kerjätä itselle huomiota. Tällä kertaa siis tein poikkeuksen ja vastasin kyseiselle kirjoittajalle, sillä hän oikein kerjäsi huomiotani tällä + aiemmin jättämillään viesteillä. En siis vaan jättänyt kommenttia julkaisematta ja klikannut sitä roskakoriin, niinkuin yleensä toimin. Jos nyt välttämättä haluatte tietää, niin tutuiksi ovat näinä vuosina tulleet mm. "Älyä jo lopettaa bloggaaminen, ei sun jutut kiinnosta ketään" "Oot ihan surkee" "Oot aivan pa**a" "Oot vanha ja ruma" "Harmaat hiukset ei sovi sulle yhtään" "Menisit kampaajalle ja leikkauttaisit ikäisellesi sopivan mallin" "Teillä on ruma talo" "Sä et osaa sisustaa" "Sulla on tosi rumat lapset" "Luuleksä osaavas kirjoittaa" "Painu vi**uun vanha lehmä" "Ei ton ikänen voi tehdä sitä eikä ton ikäinen tätä" "Mikä säkin luulet olevas" "Yksi mätä omena pilaa koko korin" jne. 

En jaksa ymmärtää ihmisiä, joiden elämäntehtävä tuntuu olevan mollata toisia, syrjiä, lytätä, nimitellä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen seurata ja stalkkia sekä käydä säännöllisesti jättämässä haisevia kommentteja blogeihin, puhua peetä selän takana, purkaa omaa huonoa itsetuntoa ja pahaa oloaan muihin, luulla olevansa jotenkin parempia ja kokea voivansa arvostella muita. Yksi piirre näillä kaikilla on kuitenkin sama: kaikki nämä muita haukkuvat ovat niin raukkoja, etteivät uskalla seistä sanojensa takana omalla nimellään vaan vääntävät torttunsa anonyyminä.


Kiusaaminen on aina raukkamainen teko. Se on kiusaajan oma avunhuuto! 


Taivas oli yhtenä elokuun iltana kuin karkkia!

Mitä kävijälukuihin tulee, niin ainakin mun blogia luetaan yhtä innokkaasti kuin ennenkin, mutta kommentteja tulee aiempaa vähemmän. Se on selkeästi ajan kuva, sillä nykyään katsotaan kännykällä nopeasti kuvat ja pikaluetaan ehkä otsikot, ja myönnän itsekin tekeväni niin, sillä aika ei vaan yksinkertaisesti riitä. Bloggaaminen on myös muuttunut, sillä se on ainakin itselläni siirtynyt yhä enemmän instastoryyn ja muun liven puolelle, ja siellä näkyy monesti ne oikean elämän pikkujutut ja tarinat, jotka eivät koskaan edes päädy tänne. Mutta sitä en oikein ymmärrä, että miksi ihmeessä moni viitsii lukea blogia, jos ei pidä sen kirjoittajasta? Eihän kaikista tietenkään tarvitse tykätä, mutta miksi ihmeessä sitten roikkuu täällä? Bloggaaminen on mulle harrastus ja teen tätä mun persoonalla, kirjoitan ja kerron asiat niinkuin mä ne näen. Kukaan ei määrää, mistä pitää kirjoittaa ja kuinka monta kertaa kuukaudessa, vaan voin vapaasti valita itse aiheet ja saatan joskus jopa kertoa mielipiteeni täällä. Mutta blogi ei ole paikka haukkua ja mollata ketään. Korjattakoon vielä se yleinen harhaluulo blogeihin liittyen, että kertoisin täällä kaiken mun elämästä, niin metsään menee ja lujaa! Ainakin tämä bloggaaja kertoo ainoastaan minimaalisen pienen osan, mutta on aina valmis seisomaan sanojensa takana, omalla nimellään.


Kommentoi ja kerro!

Sally's blogi täyttää pian 9 vuotta ja sinä aikana olen julkaissut täällä yli 1300 blogitekstiä. Ja koska olen sheriffi täällä, niin en jatkossakaan julkaise blogiin tulleita negatiivisia kommentteja. Mutta tokihan bloggaajan kanssa saa olla eri mieltä, sillä meillä jokaisella on ihan oma sisustusmaku, miesmaku, musiikkimaku jne. eikä tämän blogin tarvitse miellyttää kaikkia. Asialliset kommentit ovat siis oikein tervetulleita ja totuushan on, ettei blogia olisi ilman teitä lukijoita siellä ruudun toisella puolella!

Nyt sulla on mainio tilaisuus kertoa, mistä aiheista haluaisit lukea blogissani? Tai nähdä enemmän instastoryssä? Onko ne esim. meidän arkiruokia, kuvia kotoa, sisustusjuttuja, lifestyleä, elämää ilman kilpirauhasta, mun lempparipaikka kotona, kerro! Parhaat toiveet toteutan syksyn aikana TOIVEPOSTAUS juttusarjassa! ♥

- Ai niin, muistinko jo sanoa, että on hei oikeesti tosi kiva, kun olet olemassa, vaikka et aina kommentoisikaan!



Sally's blogi löytyy myös Facebookista ja Instagramista
18