Iso kiitos jokaiselle edelliseen postaukseen kommentoineelle, facebookiin ja sähköpostiin tsemppiviestejä lähettäneille, sekä myös teille, jotka vaan luitte tarinani ja lähetitte matkaan hiljaisen huokauksen. Kommenttitulva edelliseen postaukseen yllätti totaalisesti! Mä olen häkeltyneenä lukenut kommenttejanne, uudelleen ja uudelleen. Häkeltyneenä hyvällä tavalla, koska niin moni teistä lähetti hyvää energiaa ja tsemppiä. Viisi vuotta bloggaajana on tuonut mukanaan paljon ja eniten iloitsen juuri teistä ihanista lukijoista siellä ruudun toisella puolella! Olen saanut tosi kannustavia viestejä ja joku suloinen lähetti suklaatakin. ♥ Tuntuu hyvältä huomata, että en ole kiusaamisen enkä ahdistavien YT-neuvotteluajatusten kanssa yksin, ja se on lohduttavaa, sillä kyllä me kaikki pohjimmiltamme haluamme tuntea yhteenkuuluvaisuutta johonkin. Olla jonkun ystävä, puoliso, perheenjäsen, työkaveri, harrastuskaveri, blogiystävä, naapuri, lähimmäinen.
Kommentteihin vastaaminen on nyt ajan tasalla vielä vähän kesken, sillä haluan vastata jokaiselle. Jos olet kokenut kiusaamista, tai joutunut voimattomana seuraamaan sitä sivusta, haluan omalla tarinallani antaa uskoa huomiseen ja kertoa, että kaikki kääntyy vielä hyväksi. Koskaan ei pidä luovuttaa. Jos haluat kertoa oman tarinasi, mutta et halua jakaa sitä julkisesti täällä blogin kommenttiosiossa, voit lähettää minulle myös emailia countrysally(at)wippies.com tai laittaa facebookin kautta yksityisviestiä. Ketään ei jätetä yksin ja lupaan vastata sinulle.
- Ikävät tapahtumat ovat tosia, mutta haluan yrittää pitää tämän blogin hyvän mielen blogina jatkossakin.
- Ikävät tapahtumat ovat tosia, mutta haluan yrittää pitää tämän blogin hyvän mielen blogina jatkossakin.
Syksyllä instagramissa kiersi #kutsumua kampanja. Siinä otettiin kuva kahdesta sanasta, joista toinen kuvaa sitä
lokeroa, johon sinut itsesi on yritetty tunkea ja toinen sellaista
ominaisuutta, jonka tahtoisit muiden itsessäsi näkevän ja muistavan. Sitten vedettiin viiva ensimmäisen sanan yli – sillä sitä käyttävät jatkossa vain
hölmöt. Halutessaan kuvatekstissä sai kertoa pidemmänkin tarinan. Jaa
kuva tunnisteella #kutsumua ja haasta mukaan ne tyypit, joiden tarinan
tahtoisit kuulla.
Myös Duudsonit ovat antaneet kasvonsa kiusaamisen vastaiselle kampanjalle ja muutama muukin julkkis on pyytänyt anteeksi nuoruuden kiusaamisiaan. On hyvä, että asioista puhutaan, sillä silloin ollaan jo otettu askel oikeaan suuntaan.
Mun viestini on, että kiusaaminen on aina raukkamainen teko.
Minuakin vastaan tarvittiin kokonainen armeija pahantekijöitä ja kaikki tietävät, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Jotkut ovat joskus kysyneet, miksen lyönyt takaisin? Oikeesti hei,
tosi fiksuahan olis ollut ruveta kamppailemaan isoa tyttölaumaa vastaan.
Not. Todennäköisesti ne voimat, joita tarvitsin paetakseni, olisivat niissä alkukahinoissa menneet.
Nopeasti arvioiden sillä kertaa oli parempi vaan yrittää suojata itseään. Sillä kertaa. Sittemmin olen kyllä puolustanut itseäni ja minulle rakkaita, mutta väkivalta ei onneksi ole ainoa ratkaisu. Voi myös puhua, neuvotella ja ratkoa asiat kevyemmin. Yrittää ainakin. Kynä voi joskus olla miekkaa terävämpi.
- Monet teistä sanoivat mun olevan rohkea. Yhteen kommenttin vastasinkin, että rohkeus määritellään nykyään onneksi eri tavalla kuin ennen. Joskus ammoin se nimittäin tarkoitti sitä, että oli valmis uhraamaan elämänsä toisen puolesta taistellen. Nykyään rohkeutta on myös tunnustaa oma haavoittuvuutensa ja pyytää apua, silloin kun sitä tarvitsee. Siinä ei ole mitään häpeällistä.
- Monet teistä sanoivat mun olevan rohkea. Yhteen kommenttin vastasinkin, että rohkeus määritellään nykyään onneksi eri tavalla kuin ennen. Joskus ammoin se nimittäin tarkoitti sitä, että oli valmis uhraamaan elämänsä toisen puolesta taistellen. Nykyään rohkeutta on myös tunnustaa oma haavoittuvuutensa ja pyytää apua, silloin kun sitä tarvitsee. Siinä ei ole mitään häpeällistä.
Kiusaaminen sattuu
Kuinka selittää lapsille ja lapsenlapsille, miten väärin kiusaaminen on?
Eräs opettaja New Yorkissa pyysi luokkaansa tekemään harjoituksen,
jossa lapset saivat kukin oman paperiarkin, sitten heitä pyydettiin
rypistämään se mytyksi, polkemaan ja lyömään sitä, mutta paperia ei
saanut repiä paloiksi. Sen jälkeen lapsia pyydettiin oikaisemaan paperi
ja katsomaan, kuinka likainen ja ruttuinen se oli - ja lopuksi pyytämään
paperilta anteeksi. Sillä jäljet eivät koskaan häviä, vaikka kuinka
yrittäisi silottaa niitä. Niin käy aina myös kun kiusaa toista. Vaikka
tekoa pyytää anteeksi, jäljet eivät silloinkaan katoa. Lasten ilmeet
kertoivat, että sanomalla oli toivottu teho."
Vanhempien opas koululaisten kiusaamisjuttuihin löytyy tästä linkistä.
Eli tukea ja apua on kyllä saatavilla! Sivusto sisältää mm. perustietoa
kiusaamisen tunnistamiseen, nettiosoitteita ja hyödyllisiä
kirjallisuusvinkkejä. Kannattaa kurkata.
Osa jutun kuvista lainattu.
Osa jutun kuvista lainattu.
Tämä on niin tärkeä aihe ja hienoa, että puhut siitä. Toivottavasti tästä saa moni tsemppiä ja samalla myös moni kiusaaja miettisi toisen kerran, ennen kuin edes aloittaa koko homman. Ihanaa viikonloppua <3
VastaaPoista