Elämässä on tärkeää löytää tasapaino, niin herkuttelulle kuin ystävillekin. Muistan, kuinka 10 vuotta sitten frendit nauroivat ja osa jopa sanoi säälivänsä mua, kun kerroin, että olen naimisissa mun parhaan ystävän kanssa. Mutta mieti hei, miten kätevää! Sehän on ihan loistava kombo, kun on ystävä ja rakastettu samassa paketissa. Ystävyys on muutenkin katoava luonnonvara ja sitä on nykyään niin monenlaista. Osa luulee, että ystävyys säilyy vaikkei koskaan tee mitään sen eteen. Toki on ystäviä, joiden kanssa jutut jatkuu siitä, mihin ne viimeksi jäivät, mutta sitten on myös niitä, jotka ei jostain syystä halua tavata, vaikka käyvät vuosia säännöllisesti sun hoodeilla ja yhteydenpito on muuttunut väkinäiseksi tyyliin "hyvinkö pyyhkii aina vaan?" Onhan se tietty kätevää stalkkia toisen elämää facebookista ja blogista, ja kerran vuodessa onnitella synttäreinä, vain koska fb muistuttaa, mutta onko se aitoa ystävyyttä? Ei, en kutsuisi sitä niin hienolla nimellä. Vuodet kuluu ja yhteydenpito muuttuu väkinäiseksi, rupeaa jurppimaan, kun toisella menee hyvin, ottaa pattiin uudet huonekalut, reissukuvat, uralla eteneminen, lasten kasvu, huomaat nauttivasi toisen vastoinkäymisistä, odotat että toinenkin lihoisi 10 kg, naama rupsahtaisi, parisuhde alkaisi rakoilla, terveys reistailla ym. ja tämä kaikki vain, jotta oma elämäsi tuntuisi edes vähän siedettävämmältä. Mutta tiedätkö, ei itselleen kannata kaivaa kuoppaa, vaan olla lempeämpi ja armollisempi.
- Mitäpä jos tänä Ystävänpäivänä alkaisitkin olla itsesi paras ystävä?
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Kommenttien valvonta on otettu käyttöön, joten kirjoittamasi teksti ei välttämättä tule heti näkyviin. ★