Huokaus

Takki on ollut melkoisen tyhjä viime päivinä. Tukholman tuliaisina saatu flunssa vei sekin mehut, mutta suurimpana on tällä hetkellä huoli isästäni, joka joutui tiistaina yllättäen sairaalaan. 300 kilometrin välimatka lisää huolta entisestään, vaikka kyseessä ei olekaan mitään huippuvakavaa ja yliopistollisen sairaalan hoito pitäisi ainakin periaatteessa olla hyvää. Silti. Olen aina ollut "isän tyttö" ja iskä on pelastanut neuvoillaan ja auttamistaidoillaan minut monesti pulasta. Siksi tuntuu kurjalta tiedostaa, että hän onkin vain ihan tavallinen kuolevainen. Kun elämäni varhaisvuosien auktoriteettina olen tottunut pitämään häntä ehkä toisinaan hieman jalustallakin.. Mutta omat vanhemmatkin ikääntyvät ihan siinä missä omat lapsetkin kasvavat. Päivittäin. Vanhenemista/ ikääntymistä vaan ei tietyn iän saavutettua suuremmin hurraten juhlisteta tai nosteta kannat kattoon kerran vuodessa, niinkuin nuorempana. Pysähdyin oikein miettimään, että isä onkin oikeasti jo vanha mies.

Ollaan tehty normaaleja syyshommeleita pihassa ja puutarhassa. Mies ajoi vielä nurmikonkin tänään ja sai keräävällä leikkurilla nurmikolle pudonneet lehdet samalla kätevästi kerättyä. Kaikki alkaa olla valmiina pakkasia varten. Yhdet ruukussa olevat timanttituijat nostamme vielä talvehtimaan autotalliin. Sitten kaikki on valmista. Koululaisten syyslomakin on tuota pikaa. Suuntaamme auton nokan tietysti kohti mummulaa + pappalaa. Mutta siihen on vielä reilu viikko. Ja odottavan aika on tunnetusti pitkä.

Käsintehtyjä "country lifestyle" tikkaustauluja myy Matilda. Lämminhenkinen puoti sijaitsee Larsmossa, Pohjanmaalla. Kurkkaa http://www.matildanmaailma.fi/