Koti etsii perhettä

Myyntisopimuksemme kiinteistönvälittäjän kanssa päättyy nyt kuun lopussa. Sitten talviaika vedetään henkeä eli ollaan "hiljaisesti myynnissä" ja kevätauringon kurkistellessa yritetään jälleen uudella innolla. Summa summarum: 2 kirjallista tarjousta + yksi suullinen, mutta ne kaikki olivat kovin varovaisia (eli kokeilivat hieman kepillä jäätä), eivätkä siis johtaneet kauppoihin. Taloudellinen epävarmuus on monilla vielä tuoreena mielissä. Kaikenlaista tämä talon myynti on kuitenkin tuonut tullessaan. Hyvää ja pahaa. Osa suorastaan koomillistakin. Kirjoitinkin jo aiemmin talomyynnin varjopuolista - uteliaista ihmisistä, asiattomista kommenteista, suoranaisista juoruista - mikään ei tunnu olevan pyhää, jos perheellä on talo myynnissä. Lisäksi on raskasta elää normaalia arkea, kun pitää pystyä jopa parin tunnin varotusajalla näyttämään taloa. Sehän tarkoittaa, että paikkojen on oltava jokseenkin kunnossa kokoajan. Yeah, onnistuukin lapsiperheessä. Kun tiskivuori kaatuu päälle, pyykit on pesemättä, lelut keräämättä ja kesäaikaan pihakin pitää siivota joka päivä lasten leluista, laittaa fillarit siistiin riviin, ajaa nurtsi ja trimmata pensaat... Huoh. Tavaraakin on karsittu rankalla kädellä, mutta aina sitä vaan tuntuu olevan liikaa.... Kuka ihme sitä kantaa lisää koko ajan? Nyt kyllästyin lisäksi valkoisiin sohviin olkkarissa, jotka on pitänyt suojata istuinosiltaan lasten takia - ja asuntonäyttöä varten olen sitten vain nakannut istuimien suojana olleet torkkupeitteet pyykkikaappiin. Nappasimme heräteostoksena viime Ikean reissulla nimittäin uudet päälliset - mutta minkä väriset? Siitä lisää hieman tuonnempana. Toivottelen tsemppiä kaikille taloaan myyville, talon myyntiä suunnitteleville tai omaa kotia etsiville. Luotan siihen, että asiat loksahtavat lopulta paikoilleen ja tämä kaikki on ollut vaivan arvoista. Että meidänkin kotimme löytää lopulta uudet asukkaat. Nyt vedetään kevääseen asti henkeä ja eletään normaalia arkea. Saan iloa jo pelkästään sen ajattelemisesta, ettei joka sunnuntai tarvitse välttämättä pedata sänkyjä päiväpeittoihin ja asetella tyynyjä sievään riviin. Aion murustella ja syödä aamiaisen ensi sunnuntaina vuoteessa, lukea sanomalehden ja jättää sängyn tyystin petaamatta! Olen sen ansainnut.


7 kommenttia

  1. Toivottavasti saisitte kodin pian myytyä, niin loppuisi tuo "hullunmylly", ja saa lähteä kohti uusia tuulia! Tsemppiä!:)

    VastaaPoista
  2. Kiitos tsemppauksesta, Possumamma. Talokaupat ovat meidän ykköstoiveemme! Mutta sitä odotellessa ei pidä unohtaa elää. Ei siis vain olla elossa vaan elää jokainen päivä niin, että illan tullen voi sanoa sen olleen hyvä päivä!

    VastaaPoista
  3. Olen läheltä seurannut ystäväni lapsiperheen talon myyntiä. Ihan samat ovat olleet tuntemukset ja tuo, että kaiken pitäisi olla kunnossa kaiken aikaa on aika kova tehtävä lapsiperheessä!
    Tsemppiä! Teillä on kaunis koti ja se varmasti löytää vielä asukkaat!

    VastaaPoista
  4. Uskon ja haluan uskoa että vielä kauppa käy, kotinne on niin kaunis.
    Tsemppiä siis taas toivotan. :)

    VastaaPoista
  5. Vaikka teitä on nyt koeteltu talokaupan kanssa, niin aivan varmasti se oikea ostaja sieltä vielä putkahtaa paikalle! Pidä sunnuntaina kunnon pyjamapäivä, laiskottele ja sitten vähän lepää päälle - sellaisia päiviä me kaikki aina joskus tarvitsemme!

    VastaaPoista
  6. Kiitos kannustuksesta. Onneksi on tullut elämässä kierrettyä muutakin kuin tahkoa. Elämänkokemuksen myötä sitä on nimittäin huomannut, että asioilla on taipumus järjestyä ja että useimmiten voittajat ovat häviäjiä, jotka ovat päättäneet yrittää vielä kerran ;)

    Aurinkoa päivääsi!

    VastaaPoista
  7. Moikka Sally :)
    Ihana tuo uusi blogin header! Sopii tänne kuin nenä päähän :)
    Nyt keskitytte jouluun ja ihanaan kotiinne; kevätaurinko tuo taas uusia mahdollisuuksia ja toiveita uudesta kodista <3

    Ihanaa viikonloppua :)!

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta on otettu käyttöön, joten kirjoittamasi teksti ei välttämättä tule heti näkyviin.