Majakan lumoissa Tanskassa




Tanskassa on paljon hurmaavia majakoita! Skagenin komea harmaa majakka, "Grey Lighthouse" oli jo ehditty sulkea yleisöltä siltä päivältä, kun olimme ilta-ajelulla. Harmi. Mutta komea ilmestyshän se oli silti! Korkeutta 46 metriä, valmistumisvuosi 1858.

- Niinpä kun matkamme jatkui Tanskan rannikkoteitä pitkin kohti etelää, niin päätimme pysähtyä seuraavallekin majakalle! 


Hirtshals Fyr (tanskan kielellä "fyr" tarkoittaa majakkaa) näkyi jo kauas, yli kymmenen kilometrin päähän kiemuraisia teitä ajellessamme. Suunnistimme sinne siis. Yllätys oli melkoinen, kun pientä nimellistä maksua vastaan majakkaan pääsi myös kiipeämään sisälle. Noin 140 rappusta ylös - ja samat alas. Sisäseinät oli kalkittu valkoisiksi ja majakassa tuoksui hyvältä ja niin raikkaalta (jostain syystä olin nimittäin etukäteen ajatellut, että siellä haisisi majakanvartijan sukkahiki sadalta vuodelta ;) 

Hirtshalsin majakka oli rakennettu 1862. Korkeutta sillä oli 35 metriä. Merituuli tuona päivänä oli melkoinen, joten emme menneet lasten kanssa yläovesta lainkaan majakan yläparvekkeelle, vaikka hurjimmat kävivät sielläkin. Skagerrak ja Atlantin aallot pauhasivat kohisten ja ilmassa oli paikoin vesipisaroitakin. Pieni Hirtshals Fyr jääkaappimagneetti muistuttaa nyt kotona tästä kivasta retkestä!




Muksut autoon ja matkaan. Eväät nautimme vasta seuraavalla majakalla - Rubjerg Knude Fyr, joka sijaitsee Jammerbugten lahden länsirannalla, (hieman Hirtshalsin majakasta etelään) ja on rakennettu vuonna 1900. Se seisoo ylväänä keskellä mahtavia hiekkadyynejä ja luo hauskan illuusion maantielle, että eihän tuonne ole kävelymatka eikä mikään.. 

Parkkipaikalta olisi saanut kolikkopantilla polkupyörän, jolle tietenkin hekottelimme, mutta tanskalaisethan ovat melkoisia pyöräilijöitä ja Kööpenhaminassa pyöräilijöille on ihan omat ajokaistansakin! Mutta kuka nyt hiekkadyyneillä ajaisi - paitsi tietty tanskalainen!

Niinpä noin reippaan puolen tunnin kävelyn jälkeen saavuimme dyyneille ja aloitimme kiipeämisen! Lapset jaksoivat yllättävän hyvin, mutta itselläni parin tunnin takainen kiipeäminen Hirtshalsin majakkaan tuntui vielä mukavasti pohkeissa. Tuuli tuiversi ja Atlantti pauhasi, hienojakoinen hiekka piiskasi silmiä ja suuta.

(Ja tietty kameran linssiin tukkien sen mekanismin. Auts, tuleekohan tuosta kalua enää.)



5 kommenttia

  1. Majakat on aina niin ihania <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano! Niissä aistii miltei entisaikojen majakanvartijoiden askeleet..

      Poista
  2. Ihania kuvia Tanskanmaalta...tykkään myös uudesta blogisi ulkoasusta!!
    XX

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana! Tanskasta palaa aina uudestisyntyneenä.. Entinen banneri olikin jo vaihdon tarpeessa ;)

      Poista
  3. Aivan ihana postaus ihanista majakoista!!! Noihin kaunokaisiin olisi ihana päästä joskus tutustumaan :)

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksistasi! Kommenttien valvonta on otettu käyttöön, joten kirjoittamasi teksti ei välttämättä tule heti näkyviin.