VAATTEET ON MUN AATTEET


- Työt kutsuu ensi viikolla! Pitäisi siis laittaa itsensä siltä osin kuosiin. 

Kurkistus mun vaatehuoneeseen on aika karu: pelkkää mustaa, tummansinistä ja harmaata! Kaverina korkeintaan farkkua ja vaakaraitaa. Olenko mä oikeasti niin tylsä pukeutuja? Puseroiden ja housujen lukumääräkään ei päätä huimaa, sillä olen tehokkaasti onnistunut parin viime vuoden aikana karsimaan pois kaikki epäkelvot, liian harvoin käytetyt ym. virheostokset pois ja haluan panostaa pukeutumisessakin mieluummin laatuun ja omaan tyyliin (less is more, eiks se niin mene - miesten mielestä ainakin).

Pääasia, että vaatekaapissa on mieluisia vaatteita, joita on helppo yhdistellä keskenään. Viimekesäisiä neonvärejä multa ei siis löydy ollenkaan, mutta yksi sitruunankeltainen MarcO'Polo teeppari kirkuu henkarissa, samoin yhdet aikas punaiset Espritin housut! Mutta ne on sellaisia kesäkledjuja.

- No Sallyhän se siinä, kuvien oton välissä on vaan vierähtänyt 25 vuotta... ja 1988 kuvassa mulla oli olkatoppaukset!

- Kesällä aurinko sekoittaa pään ja tekee mieli pukeutua väreihin! Nämä kuvat 2013.


Nuorena rokkityttönä mä hiippailin nahkahousuissa ja pääosin omatekemissä vaatteissa. Farkkuja vaalennettiin kylpyammeessa kloridilla, kavennettiin pilleiksi ja ommeltiin lahkeisiin nyörejä, neppareita ym. Trikoosta surruuttelin teeppareita ja muita virityksiä tai sitten kuljin bändipaidoissa. Se vaan oli niin, että 80-luvun puolivälissä muodikkaita vaatteita löytyi ainoastaan rock-henkisistä putiikeista kuten Dekadenz tms, joskus jotain siedettävää Seppälästä (merkki oli Impazzivo tai jotain sinne suuntaan) ja loput tuotiin Etelän matkoilta. Tykkäsin sukkahousuhevibändien lisäksi myös Madonnan pukeutumistyylistä, mutta niitä matkittiin lähinnä Suosikin julisteista tai Levyraadista. Musiikkivideot kun vasta teki tuloaan tänne Pohjolan perukoille.

Nuorekkuudestani mä saan kuulla jatkuvasti, mutta musta on oikeesti aika lohduttavaa olla jo yli neljänkymmenen, sillä alan vihdoin näyttää ikäiseltäni. Totuus on, että tukka harmaantuu ja mulla on jo aikuisia lapsiakin. Sen, että olen 40+ ja nyt myös mummikin, ei silti tartte tarkoittaa, että pitäis luovuttaa ja ruveta ostamaan vaatteita ja kenkiä pelkästään mukavuussyihin vedoten tai koska tämän ikäisenä kuuluu tehdä niin: joustavia ja venyviä trikoita, neuleita ja stretchejä, matalakantaisia (ja samalla rumia) kenkiä ja hyvästellä  samalla sirous ja naisellisuus. Eiiiih! Mä en vaan voi!

Vanhin tyttäreni kysyi kerran, että koska mä oikein leikkaan sellaisen aikuisten naisten polkkatukan? Herranjestas, mähän en mun leijonanharjasta luovu! Sitä paitsi tää nykyinen tukka mahtuu sentään jo valokuvaankin!!


28 kommenttia

  1. Sally, sinusta näkyy joka kuvassa, että olet todellakin löytänyt oman tyylisi ja nautit olostasi. :) Kunpa itsekin pystyisi saavuttamaan nelikymppisenä edes murto-osan tuosta sinun näpsäkkyydestä ja tyylikkyydestä! Ja ai niin, tyrskähtelin noiden joustavien ja venyvien vaatteiden kohdalla - itse kun meinaan jo nyt sortua noihin mukavuustekijöihin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanainen Kristiina! Mulla on aina ollut vähän sellainen oma tyyli niin pukeutumisessa kuin hiuksissakin.. Mutta kotiäitivuodet teki sen, että 10 vuotta sitten pukeuduin paljon tätimäisemmin kuin nykyään + mulla oli pitkään ihan liikaa joustavia ja mukavia kotivaatteita! Nyt on taas löytynyt sellainen sopiva leikkisyys niin pukeutumiseen kuin muuhunkin eloon ja oloon. Kannattaa kuunnella sydäntään! ♥

      Poista
  2. Ihana baby face, sulta varmaan kyseltiin papereita pitkään... Mua asia harmitti nuorempana, muttei sit enää 20 v. + ;)

    VastaaPoista
  3. Tarkennan siis, että itselläni saman tyypiset lapsenkasvot ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärsin :) Kun meidän esikoinen syntyi ja menin näyttämään prinsessaa työkavereille, niin ne sanoi, että "ihan äidin posket" - ja on vieläkin!

      Poista
  4. Hihih! Niin tutun kuuloista ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiks vaan.. Oi ihana 80-luku! ♥ Olkatoppaukset, pillifarkut, jättiteepaidat!

      Poista
  5. Voi toi sun tukkakuva on ihan mahtava, vaikkei ihan kuvaan mahdukkaan :) Et sä ole pukeutumisessa tylsä laisinkaan, vaan tyylikäs. Musta, sininen ja harmaa toimii aina. Piristystä voi hakea juurikin noilla kuvan ihanilla huiveilla. Kovin on ajankohtainen aihe mullekin. Tuntuu että kaappi on niin empty just nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veit jalat suustani: pari uutta huivia ja vanhat mustat ja harmaat on taas kuin uudet nekin! Kiitti.

      Uskomattoman lämmin päivä +7 oli tänään! Hiki juoksi selkärankaa pitkin, kun käytiin Pikkusiskon kanssa vaatekaupoilla ;)

      Poista
  6. Wohoouuu mitkä hiukset v.-88! Omani tosin olivat aika samanlaiset noihin aikoihin, permisten kulta-aikaan...

    Tylsä=tyylikäs, varma oma tyyli! Huiveilla ja t-paidoilla saa jo paljon vaihtelua aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiks vaan ollutkin hurja mimmi -88. Toi oli sitä aikaa, kun mä lähdin vaihto-oppilaaks ;) Saa nähdä, tuleeko noi pörröpermikset joskus uudestaan muotiin.....

      Poista
  7. Ihana tuo nuoruudenkuva! Olkatoppaukset oli omissanikin puseroissa ja isot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annik. Nykyisin topataan rintaliivejä ym, 80-luvulla naisetkin oli maskuliinisesti leveäharteisia! Mäkin käytin meidän iskän kauluspaitaa ja mustaa kapeaa nahkakrakaa ;)

      Poista
  8. Ihana kasaripermis :D Tuollaisessa on tullut itsekin tönötettyä..
    Ihastuttavat huivit tuossa ekassa kuvassa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti. Pörrössä löytyy juu! Tähtihuivit on BeckSöndergaardin kevätuutta!

      Poista
  9. Ihan huippu postaus ja niin totta että, ei naisten tarvitse alkaa pukeutua vain mukaviin ja käytännöllisiin jne vaatteisiin. Tulee niin hyvä fiilis, kun taas äitiyslomalta töihin palattua saa vähän pukeutuakkin ja laittautua aamuisin :)

    Tsemppiä uuden työnaloitukseen ja toivottavasti teet löytöjä. Löytyikö noin ihania tähtihuiveja Putiikki rannalla- liikkeestä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti ihanainen. Mukava muutos luvassa ;)

      Huivit on Pannuhuoneelta juu! Oli just tulleet ja hintakin vaan 30,- Poikkesin ihan uteliaisuuttani katsomassa, kun tunnelintekijät on myllänneet kaivureilla sen Näsijärven rannan ihan vieraan näköiseksi, että vieläkö siitä pääsee autolla! Mutta pääsi onneksi ;)

      Poista
    2. Ihan huikea postaus! Nauroin vedet silmissä vanhoille kuville ja muistelin omia samanlaisia 😂. Tsemppiä uuteen työhön!

      Poista
    3. Kiitti Maarit! Oli noi kyllä aikoja.. ;)

      Poista
  10. Tsemppiä työkuvioihin ja uuden arjen askareisiin. Täällä myös heitetään vaatekaappia uuteen uskoon ja multa löytyy kyllä keltaista housua ja värikästäkin mutta olenkin ikinuori ;) Noh ehkä niihin sitten vain vapaa-ajalla. Nauroin myös viime viikolla vanhoja koulukuvia, voi luoja :D. Muistan kivipestyt farkut sullottuna urheilusukan alle ja etutukka roikkui toisen silmän päällä että kuljettiin pää kenossa. Nuorena tuli käytyä reiveissä ja ompelin itselleni mitä kummallisempia vaatteita kuten vihreitä karvahousuja yhdistettynä vaaleansinisiin kiilakorkoisiin kenkiin ja näillä mentiin myös ihmisten ilmoilla. Oli siinä isällä ja äidillä ihmeteltävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti tsemppiksestä! Hurja tyttö säkin olet ollut nuorempana -ja kait me ollaan vähän vieläkin! Mähän en tiettykään voinut käyttää pipoa ton hiuspehkoni kanssa, niinpä isäni kysyy vieläkin, kun tullaan avopäin käymään, että "missä pippo?" Myös yo-lakki on pari kokoa liian suuri samasta syystä :D :D

      Poista
    2. :DD yo-lakki pari kokoa liian iso.
      Oli mulla 8-luokalla tyypillinen punkrok-vaihekin ja koulu ei maistunut ja mutta sitten se meni ohi aikas nopeasti.18-v ei voinut pipoa käyttää ja -30°pakkasella jäädytin korvani pahasti kun lähdettiin vähän baariin ja hävetti kun sisätiloissa korvani turposivat kuin elefantin korvat niin ei kyllä tietookaan ois ollut että flaksi ois käynyt :D

      Poista
  11. Ihana postaus! Tuttuja fiiliksiä ja ajatuksia, täällä vaan ollaan paaljon vanhempia! Silti haluan minäkin pysytellä vähän edes tyttömäisenä. Oikeastaan kaikki on kiinni myös persoonasta, joku voi olla jo kolmikymppisenä vanhan oloinen. Iloinen hymy ja pilke silmäkulmassa + yleinen innostuneisuus elämää kohtaan tekee naisesta viehättävän ja nuorekkaan. Mutta myöntää pitää, että näin yli viisikymppisenä pitää olla tarkkana ettei ammu yli. Ihan kaikkea ei voi laittaa päälle näyttämättä epätoivoiselta tädiltä, joka leikkii teinityttöä. Tsemppiä työhön!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Ansku. Jännittävää aloittaa työt! Mutta eiköhän se siitä nopsaan ala sujumaan..

      Olet ihan oikeassa siinä, että iloinen hymy ja pilke silmäkulmassa saavat näyttämään viehättävältä ja nuorekkaalta. Tässä iässä myös oma tyyli on useimmilla jo löytynyt. Ajattele, että mä täytin 40 ennenkuin ostin ensimmäisen trenssini! Siihen asti kuljin rotseissa ja bleisereissä vaan :)

      Poista
  12. Hih toi kasaripermis on niin paras! Mun kaverin hiuksetkin näytti lähes samanlaisilta just vuonna -88, kun silloin 12-veenä tein hänelle permiksen niillä viime keväänä siivouksen yhteydessä löytämilläni permisrullilla, jotka blogissanikin viime keväänä esittelin;)
    Ja ilman muuta pidät vielä pitkät hiukset, koska kasvojesi muoto on juuri sellainen, ettei pitkä hiusmalli vanhenna pätkääkään. Moni "tätiyttää" itsensä ihan turhaan leikkaamalla hiukset lyhyiksi nelikymppisenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi permis oli niin hieno! Oikeesti. Mä olin silloin sitä mieltä! Tukkaa piti olla paljon ja sen piti olla pörrössä ;) Oi niitä aikoja..

      Elämässäni olen kahdesti leikannut hiukset lyhyeksi. Molemmat on ajoittuneet sellaiseen kohtaan, kun on ollut elämässä muitakin myllerryksiä mm. parisuhderintamalla. Ekalla kerralla, kun leikkasin lyhyemmäksi, niin lapsi katsoi mua vakavana, kun hain häntä tarhasta, ja purskahti sitten itkuun ja huusi että "äiti, hae se vanha tukka takaisin". :DD

      Poista

Kiitos ajatuksistasi! Kommenttien valvonta on otettu käyttöön, joten kirjoittamasi teksti ei välttämättä tule heti näkyviin.