MY HEART IS WITH YOU PARIS


- Pariisin tapahtumat vetävät hiljaiseksi.. Kuinka puhua tästä lasten kanssa? Miten vastata, kun lapsi kysyy "Tuleeko nyt sota? Voiko tällaista tapahtua Suomessa?"

Pieniä lapsia kannattaa suojella mediatulvalta, mutta kuinka tehdä se näiden hieman isompien kanssa, joille älypuhelin on kasvanut kiinni kämmeneen, whatsapp ja twitter ovat jokapäiväisessä käytössä? Yhtä ainoaa oikeaa konstia ei ole olemassa, sillä kaikki me olemme erilaisia ja suhtaudumme asioihin eri tavoin, mutta sanoisin, että kannattaa olla läsnä ja puhua tapahtuneesta lasten kanssa. Ja muistaa tehdä asioita, joita normaalistikin tekisi sekä kannustaa lasta ja nuorta kertomaan omia ajatuksia tapahtuneesta. Huonot uutiset eivät lakkaa olemasta, vaikka niistä vaiettaisiin eikä terrorismin kylvämää pelkoa voi vaan 'painaa villasella'.

Ihaillen katsoin iltauutisista rohkeita pariisilaisia, jotka menivät lauantainakin lempikahvilaansa, kuten muinakin päivinä. He ymmärsivät tragedian äärelläkin, ettei pelolle pidä antaa valtaa. Mielestäni se on erinomainen neuvo eli tällaisissa tilanteissa on hyvä itsekin yritttää pysyä rauhallisena, sillä lapset tarkkailevat meidän aikuisten reaktioita ja vaistoavat jo pienenä yllättävän paljon asioita.  Roolimalleja me tarvitsemme vielä isonakin! 

Sytytän tänään kynttilän rakkauden kaupungille Pariisille. Elämä jatkuu. Ikäviä uutisia kuultuaan lapsilta tulee usein ihan itsestään esiin auttamisen halu ja silloin on hyvä pohtia yhdessä omia mahdollisuuksia auttaa. On tosi kurjaa, että tällaisia kamaluuksia pitää ensin tapahtua ennenkuin ihmiset heräävät maailman hätään, mutta onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa omia asenteita ja ojentaa käsi apua tarvitseville. Vihaan ei pidä vastata vihalla, vaan rakkaudella. ♥ 




2 kommenttia

  1. Samaa olen minäkin miettinyt, sillä meilläkin osa lapsista jo sen ikäisiä, että lukevat kännyiltään mitä uutisissa sanotaan. Kuitenkin ovat vielä niin pieniä, että sodanpelko voi hyvin lyödä yli pikkuisen pään rankasti.
    Olen yrittänyt kertoa, että ne ihmiset, ketä tänne meillekin jatkuvasti tulee, joita näemme katukuvassa ja kaupassa kassajonossa, ovat ihan samanarvoisia kuin mekin- he ovat paossa sotaa ja juuri noita terroristeja jotka Pariisin iskun tekivät.

    Kerron heille, että olemme kaukana kaikesta, ja että Pariisin hyökättiin, koska Ranska on ollut sotimassa tuolla mistä terrosristit tulevat. Suomeen ei kukaan hyökkää. Toivon samalla puhuessani sydäm,estäni, että oisin oikeassa.

    Mitkä ovat Suomen valmiudet tämänkaltaisten iskujen estämiseksi? Mistä minä tiedän. Toivon vain että rakkaus ja rauha veisivät voiton <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi Anne. Mäkin haluan uskoa hyvään ja hyvän tekemiseen. ♥ Suomi on monessa mielessä onneksi vielä 'lintukoto' ja tällaiset iskut tuntuvat kaukaisilta. Seuraamme maailman tilannetta läheltä, mutta olemme onneksi vielä välttyneet tämänkaltaisilta iskuilta. Monenlaiset ääri-ilmiöthän ovat koetelleet valtioita jo satojen vuosien ajan, ja niitä tulee koko ajan lisää. Se on huolestuttavaa. On totta, että ihmiset jotka hakevat turvapaikkaa Suomesta, pakenevat juuri tämän kaltaisia tekoja, jotka tapahtuvat heidän kotikonnuillaan. On hyvä muistaa, etteivät kaikki ole 'elintasopakolaisia' mutta itse pidän hieman outona, että naisia ja lapsia on turvapaikanhakijoitten joukossa varsin vähän. Heikoimmat joutuvat aina kärsimään eniten.

      Peace & love, Anne!

      Poista

Kiitos ajatuksistasi! Kommenttien valvonta on otettu käyttöön, joten kirjoittamasi teksti ei välttämättä tule heti näkyviin.