METSÄN POIKA TAHDON OLLA, SANKAR JYLHÄN KUUSISTON



- Moikka murut! Vietimme to-pe työporukan kanssa Kouvolan Repovedellä kansallispuistomaisemissa. En ollut koskaan aiemmin paikassa käynyt ja en voi kyllä muuta sanoa kuin että wautsi wau! 

Aamu valkeni sateisena, mutta pian sää selkeni ja sadetakit sai pakata reppuun.

Tässä harjoitetaan Metsämieli -ohjelmaa

Kallioperä, maiseman perusta - Se on moro

Lokkiherra tarkkaili puuhiamme 


- Tämän Lapinsalmen 50 metriä pitkän riippusillan ylittäminen vaati myös huiman itsensä ylittämisen! 

En nimittäin kehdannut olla vellihousu ja jäädä pois retkeltä vaan keräsin rohkeuteni ja kohtasin pelkoni. Korkeanpaikankammoni on vaikuttanut myös ammatinvalintaan enkä ole muutenkaan mikään huvipuistolaitteissa kieppuja. Sydän hakkasi, kun riippusilta heilui ja hytkyi askelten alla, mutta aika pian oivalsin, ettei kannata tuijottaa kengänkärkiä vaan ottaa kiintopiste vastarannalta ja hengittää omien askelten tahtiin, niin pääsee sinuiksi oman pelkonsa kanssa ja samalla askel askeleelta lähemmäs määränpäätä.




- Pääsimme myös melomaan jättikanooteilla, jossa hyvästä tiimihengestä oli iso apu!

Mikä ihme siinä onkin, että ruoka ja kahvi maistuvat luonnonhelmassa taivaallisilta ja metsä vaikuttaa mieleen niin rauhoittavasti? Kuulemma jo 5 tuntia luonnossa vietettyä aikaa yhteensä kuukaudessa aiheuttaa vakavia terveyttä edistäviä vaikutuksia! Siitäköhän se johtui, että päivän metsässä vietettyään riippusillan ylittäminen tuntui paluumatkalla jo hivenen helpommalta... Kyllä vaan, se piti nimittäin ylittää myös toistamiseen, jos tahtoi päästä kotiin. Nyt on aika voittajaolo!

Nokipannukahvit



Lapinsalmen riippusilta


1 kommentti

  1. Kerran ollaan tuolla lasten kanssa patikoitu. Upea paikka ja niin totta tuo, että luonnossa eväshetkeä ei voita mikään!

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksistasi! Kommenttien valvonta on otettu käyttöön, joten kirjoittamasi teksti ei välttämättä tule heti näkyviin. Huom. Anonyyminä ei valitettavasti voi kommentoida ollenkaan.