42. RAKSAVIIKON KUULUMISET


- Viikot vierii vauhdilla ja tuntuu, että kevät kiiruhtaa nopeammin kuin me!

Kaikki liikenevä aika aherretaan raksalla ja tehtävälista on loputon: siivotaan, lajitellaan, viedään roskia, tehdään viimeisiä tarjouspyyntöjä, hankitaan tavaraa, otetaan vastaan tavarantoimituksia, sahataan, maalataan, ruuvataan ja naulataan. Tuntuu, että mikään ei valmistu - tai valmistuu kyllä, mutta kaikki valmis pitää heti suojata ja peittää, joten itsestä tuntuu, että kaikki on kesken. 

Ollaan jaettu raksahommat pääasiassa omien taitojen ja kiinnostuksen kohteiden mukaan esim. mies tekee tasoitetyöt ja minä maalaan. Yleensä minä teen myös kaikki tarjouspyynnöt ja kiertelen vertailemassa tarvikkeet ja materiaalit (just tilattiin Mondexin Pipe kiuas). Pääsääntöisesti pyritään keskittämään ostokset 1-2 ostopaikkaan, mutta olen välillä myös melkoinen tarjoushaukka! Yhdessä roudataan ja kannetaan kaikki painavat jutut, tapetoidaan, tehdään pihahommat jne. Minä lasken materiaalimenekit, teen laatoituskaaviot, aineisiin sopivat sekoitussuhteet, mittaan ja lasken. Mies sahaa ja katkoo sitten annettujen mittojen mukaan. Aina pitää myös muistaa, missä järjestyksessä mikäkin homma pitää tehdä, ettei tee turhaa työtä. Niinkin on käynyt. Joskus jälkiviisaana tulee myös todettua, että kannattiko iltamyöhällä ja väsyneenä säätää, kun seuraavana päivänä saman ois voinut tehdä päivänvalossa ja puolta nopeammin ;) Ulkopuolisten urakoitsijoitten aikataulut on yleisesti ottaen aika hyvä pakote, jos ei meinaa saada hommia tehtyä - edellisenä iltana painetaan vaikka pikkutunneille, mutta meidän osuudesta ei mikään jää kiinni. Hullun hommaa, mutta toimii!


- Riviera Maison Oceans tapetti tulee meille yläkerran aulaan ja Tapwellin suihkut molempiin kylppäreihin. Ekan kuvan laattoja veivaan vielä, että oisko yläkylppärin lattia herringbone vai hexagon (kumman sä laittaisit..?)

Turnausväsymystä alkaa vähän jo olla ilmassa, kun on tuhat rautaa koko ajan tulessa, mutta oon varmaan masokisti, sillä nautin tästä! Onneksi pääsee välillä tuulettumaan, esim. viime viikonlopun Helsingin reissu tuli oikein hyvään saumaan. Arki kun ei muuten juurikaan eroa viikonlopuista, kun pitää muistaa/ ehtiä käydä kaupassa, pestä pyykit, maksaa laskut, ostaa muksujen kevätvaatteet ja lenkkarit, tehdä ruokaa, leipoa, auttaa läksyissä, kuskata harrastuksiin, kaverisynttäreille, muistaa tankata auto, tankata jotain itsekin ja olla koko ajan tarkka aikatauluista ja yksityiskohdista, että pysyy perillä asioista. Onneksi uni tulee iltaisin helposti, kun kroppa ja mieli ovat saaneet paljon haasteita. Ei tarvii käydä kuntosalilla taikka lenkillä (eikä kyllä ehtiskään), lihakset on jatkuvasti kipeinä ja maitohapoilla kun roudaa tavaraa, nostaa, kyykyttää, kurkottaa ja tekee kymmeniä ellei satoja toistoja päivittäin. Pitää muistaa säästää selkää, nostaa oikein, hengittää ja olla varovainen ettei loukkaa. Työasennot ei aina oo kovin ergonomisia, mutta kyllähän sitä hetken seisoo vaikka seipään nokassa, jos se yhtään auttaa eteenpäin ja sisulla puskee läpi vaikka harmaan kiven.

Jälkikäteen me monesti nauretaan väsyneinä, että miten ihmeessä joku asia saatiin paikoilleen (esim. moppi ja sen jatkovarsi on yllättävän hyvä apuväline kannattelemaan kattopaneeleita avuksi toisesta päästä, jos käytössä on vaan yhdet kunnon A-tikkaat). Näin naisihmisenä huomaan myös jatkuvasti kehittäväni metodeja, joissa tarvitaan välillä miltei mestarillista insinööritaitoa, jottei tarvitsisi kuluttaa omia voimia loppuun. Kaikki vipuvarret ja innovaatiot nostamiseen, siirtämiseen ja kuljettamiseen on tulleet tutuiksi, samoin järjestelmällinen logistiikka kuten varastointi, kun kyseessä on painavaa tavaraa esim. laattoja tai laastisäkkejä, joita ei viitsi montaa kertaa turhaan nostella tai kaivella kasan alimmaista. 


- Iso peltitähti odottelee jo malttamattomana pääsyä talon seinään!

Tähän mennessä raksalla on kulunut varmaan kaksisataa pulloa kivennäisvettä (joo, ja myös jokunen siideri), sataviiskymmentä lakupötköä, säkillinen suolapähkinöitä, kymmenkunta muoviämpäriä, monta rullaa jätesäkkejä, maaliteloja ja pensseleitä, ainakin kaksisataa paria kertakäyttöisiä kumihanskoja, muutamat lenkkarit ja crocsit, pino housuja ja kaikki taloudesta liikenevät reikäiset + kulahtaneet paidat on käytetty ensin päällä ja lopuksi vielä lattianpesurätteinä (mustan saumauslaastin kanssa sotkua syntyy kuten näkyy!).

Kotona kuusi vuotta palvellut imuri sanoi sopimuksensa irti helmikuussa eikä kyllä enää viitsisi ostaa uutta, kun uuteen taloon on asennettu keskuspölynimuri. Meillä on raksalla onneksi Kärcherin märkä/kuivaimuri, joten siihen vaan aina uusi pölypussi ja kurvaillaan se takapaksissa kämpille imuroimaan. Kaikkia raksavaatteita ei myöskään kannata pestä kotona pesukoneessa, jottei se mene tukkoon saumausaineista, hiontapölystä ja kaikenmaailman tahroista (esim. vedeneristysmassa ei lähde vaatteista vedellä, vaan tekee niistä tavallaan vedenkestävät ;) joten käytetään kuteet sitten ihan loppuun ja lajitellaan loppuviimeksi sekajätteeseen. 


- Nämä ilta-auringon kultaamat hetket saavat kaiken tuntumaan vaivan arvoiselta!

Kuun vaihteen lähestyessä on nyt ensimmäistä kertaa vakavan pohdinnan paikka, että uskalletaanko irtisanoa vuokra-asunto. Pessimisti mussa sanoo, että EI. Yhtälössä on tällä hetkellä vähän liian monta muuttujaa, mutta never say never...


10 kommenttia

  1. En tiedä miten ikinä selviäisin rakentamista ja tuosta kaikesta päätösten tekemisestä. Minulle riittää pieni remontointi silloin tällöin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on oikeesti monelle tosi vaikeaa! Itse selviydyn helposti päätöksissä "isoista linjoista" mutta huomaan juuttuvani juurikin näiden viimeisten laattavalintojen kanssa siihen, että otetaanko kalanruotokuviota vai mehiläiskennoa ;DD Crazy woman! *nauraa*

      Poista
  2. Kyllä tulee kaunista. Mitä laminaattia/parkettia on kuvassa, jossa iso valkoinen tähteni on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, olitpa tarkkasilmäinen ;D Paketeissa on Paradorin valkokalkittua tammilankkua, jota tulee meillä alakertaan.

      Poista
  3. Suomalainen talonrakennus on kyllä niin ihme. Kun mietin, niin täällä ei kukaan osaisi moista. Seuraan vierestä, kun se vihon viimeinen tontti tässä lähiympäristössä saa talonsa. Se, joka on tien vierellä, epäedullisessa paikassa. Ihan muutamassa viikossa talo on jo sisäkaluja vailla. Ja olen sata varma, että kohteen omistajlla ei ole harmainta hajuakaan mitiä kaikkea on tehty. Kunhan sijainti, koko ja hinta ovat sopivia. Ja koulupiiri.

    VastaaPoista
  4. Sitkeitä ja taitavia sissejä olette! Vaikka me raksaillaan vain pikkuruista mökkiä, olen jo tämän jälkeen niin puhki, etten varmasti suostu enää ikinä rakentamaan mitään itse! :') Valmista kiitos jatkossa!

    VastaaPoista
  5. No nyt olisi voinut olla mun kynästäni! :D Koko viime vuosi kului noissa merkeissä ja kun jouluna muutettiin, on kevät mennyt raksan osalta palautuessa. Hommia riittäisi sisällä vieläkin, ulkotiloista puhumattakaan. Tsemppiä hurjasti, tuo on tiukka vaihe, mutta olette ihan loppusuoralla jo!<3

    VastaaPoista
  6. Ai vitsit miten näyttää jo hyvältä! Tsemppiä loppusuoralle!!

    VastaaPoista
  7. Mä niin ihailen teitä kaikkia remontoijia/rakentajia, jotka haluatte ja jaksatte ahertaa itse kotinne remontit tai lähes koko talon! Se alkaa olla nykypäivänä Suomessa harvinaista. Ihmisillä selvästi rahaa enemmän käytössä ja lainoja otetaan/saadaan, isojakin. Tsemppiä vaan sinne kovasti!! Sori, mutta hunajakenno laattaa tuo voimakkaasti minulle mieleen yleisen veskin lattian; koulussa esim. oli sellainen. Tämä vain minun mielipide ja vanha fiilis, muoto taitaa olla nykyään taas muotia. Onnea valintoihin ja ihana nähdä sitten uusi kotinne, koska siitä tulee varmasti upea, hyvälle näyttää jo nyt, peukku!

    VastaaPoista
  8. Jaksaa jaksaa! 🙂 Katselen loppukiriänne kateellisena. Meillä o. Vasta perustukset tekeillä ja kaikki vielä edessä.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksistasi! Kommenttien valvonta on otettu käyttöön, joten kirjoittamasi teksti ei välttämättä tule heti näkyviin. Huom. Anonyyminä ei valitettavasti voi kommentoida ollenkaan.