SAANKO ESITELLÄ MISS ELIZABETH SCHUYLER


- Kyllä lasten harrastukset ovat mukava juttu! Tämä puku ommeltiin tällä viikolla yhdessä Isosiskon kanssa.

Meidän Isosisko 16v harrastaa cosplaytä eli tuttavallisemmin cossausta. Siinä pukeudutaan joksikin lempihahmoksi ja kokoonnutaan muiden samanmielisten kanssa pitämään hauskaa alan tapahtumiin. Tänä viikonloppuna sellainen järjestettiin Tampereella: Tracon 2017.


-Isosisko näytti pari viikkoa sitten googlesta kuvan ihailemastaan Hamilton musikaalista ja hahmosta nimeltä Elizabeth Schuyler, jolla oli päällään upea vedenvihreä luomus. 

Sellaisen hänkin haluaisi tänä vuonna hahmolleen. Niinpä hän jutteli asusta esnsin koulun kässäopen kanssa ja miettivät, paljonko kangasta tarvittaisiin. Sitten yhtenä päivänä koulun jälkeen hän kävi ostamassa 10 metriä tylliä + 6 metriä polyesterisatiinia, vähän nappeja ja vetskarin. Otimme kotona hänestä mitat (rinnanympärys, vyötärö, hiha ym), piirsimme asusta luonnoksen paperille ja mietimme sen jälkeen kuumeisesti, että mitä seuraavaksi... sillä eihän meillä mitään kaavoja tietenkään ollut!

Yläosan piti olla korsettimaisen tyköistuva ja alaosan runsas (10 metriä tylliä upposi sinne helposti, enemmänkin olisi mennyt!). Kaksi iltaa ompelimme asua ja kyllä meillä oli hauskaa! Yläosaan otettiin kaava t-paidasta eli jäljensin etu- ja takakappaleen suoraan kankaalle ja kiinnitin ohuesta superlonlevystä sinne alle samankokoisen palan, jotta syntyisi vaikutelma korsetista. Hihat leikattiin niin ikään t-paidan hihojen mallia apuna käyttäen, mutta pidennettiin kyynärtaipeeseen asti ulottuviksi ja valkoisesta lakanakankaasta rypytettiin vielä pitsiä kaula-aukkoon + hihansuihin. Kainalon alle sivusaumaan ommeltiin vetskari, jotta yläosan voi helposti pukea/ riisua ja etuosaan kiinnitettiin koristeeksi kankaalla päällystetyt napit. Helma ommeltiin erikseen. Käytimme siihen kaiken jäljelle jäävän kankaan eli noin 5 metriä, johon tehtiin runsaasti laskoksia ja kiinnitettiin helma vyötärökaistaleeseen. Taakse laitettiin nappi. Tyllialushame on myös erillinen eli asussa on kaikkiaan kolme osaa. 


- Aika hienohan siitä lopulta tuli, kun ottaa huomioon, ettei olla koskaan ommeltu mitään vastaavaa eikä meillä ollut edes kaavoja tai ohjeita, vain visio!

Ilta pimeni ja kellon viisarit juoksivat kilpaa ompelukoneen neulan kanssa, taisinpa istua viimeisenä iltana pari kertaa nuppineulan päällekin ja naurettiin rättiväsyneinä ihan hassuille jutuille. Mutta Isosiskon halaus yön pikkutunneilla, kun asu tuli valmiiksi, oli paras palkinto, mitä äiti voi koskaan saada. Jess, me tehtiin se! 


Ihan ummikkona ei tähän sentään ryhdytty, sillä jo ala-asteella ompelin nuken- ja barbinvaatteita ja yläasteella + lukioikäisenä ompelin itselleni mm. nahkahousut, paitoja ja pari villakangastakkia. Vaatesuunnittelija oli mun yksi iso haaveammatti tuossa iässä, mutta yläasteen opo oli tylsimys ja sitä mieltä, ettei näin allergisen ihmisen kannattaisi ajatella uraa, josta joutuisi todennäköisesti luopumaan melko pian terveydellisistä syistä. Niin tai näin, oli sangen mukava huomata, ettei tuo taito ollutkaan vielä pahasti ruostunut ;) 

1 kommentti

  1. No tulipa upea ! Meidänkin tyttö oli koko viikonlopun samassa tapahtumassa. Pääsin vähän helpommalla, postimyynnistä tilailtiin vaatteet.

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta on otettu käyttöön, joten kirjoittamasi teksti ei välttämättä tule heti näkyviin. Anonyyminä ei valitettavasti voi kommentoida ollenkaan.