I LOVE ME - TULE SELLAISEKSI KUIN OLET

Käytiin tyttöjen kanssa viikonloppuna I Love Me -messuilla Helsingissä. Messut tarjosivat täpötäyden hallin verran nähtävää ja täytyy myöntää, että itsellä oli olo välillä kuin Liisalla Ihmemaassa, sillä hämmästyksekseni todella moni jonotti hampaidenvalkaisuun, huulten täyttöön ja jopa botoxiin. Me tultiin onnellisiksi hiusten letityksestä, käsityönä valmistetuista koruista ja jätskimaistiaisista eli taidettiin olla vähän eri kaliiberia.

I love me kokoaa hyvän olon, itsestä huolehtimisen ja elämästä nauttimisen teemat kokonaisuudeksi, jossa on säihkettä ja vauhtia, mutta jossa pysähdytään myös itsensä hyväksymisen äärelle. Vastuullinen kuluttaminen nousee esiin ohjelmissa ja vastuullisuus korostuu myös Messukeskuksen toiminnassa.

Luonnollisuus on kaunista

Ollaan puhuttu kauneusihanteista ja itsensä hyväksymisestä meidän perheen tyttöjen kanssa paljon, mutta kotimatkalla riitti vielä lisää puhuttavaa. Youtube ja instagram eivät ainakaan helpota tyttöjen paineita tavoitella täydellisyyttä, mutta onko täydellisyyttä oikeasti olemassakaan? Kauneutta on niin monenlaista ja jokaisella on kauneudesta omat käsityksensä. Mun mielestä onnellinen ihminen on aina kaunis, juuri lapsen saanut nainen hehkuu äitiyden onnea ja rakastumista on todella vaikea salata. Toki jokainen tekee omalla kehollaan niinkuin haluaa, mutta ihmetyttää, mitä kaikkea toiset ovat valmiita tekemään kauneuden tavoittelussaan... 

Itse olen aina ollut tosi luomu, toki värjännyt tukkaa ja rei'ittänyt korvat, niin ja yläasteella mulla oli hammasraudat, mutta mm. hiustenpidennykset, ripset, kestopigmentoinnit ja rakennekynnet olen jättänyt ottamatta osin allergioitteni takia, mutta myös koska en ole kokenut tarvetta niihin. Siisti ja huoliteltu pitää tietenkin olla jo työnkin vuoksi, mutta myös oman hyvinvoinnin vuoksi, ja ikääntymisen myötä ulkonäköä tulee tietenkin mietittyä enemmän - kukapa sitä koko päivää haluaisi näyttää vanhalta ja väsyneeltä. Mutta fakta on, että olen 49v ja viihdyn kehossani. Ikääntyminen ei hirveesti pelota mua, ja on jotenkin lohdullista olla jo tämän ikäinen ja antaa omien harmaitten hiusten kasvaa esiin (teen niin, koska harmaa on chic ja haluan lopultakin eroon värjäyskierteestä). Olen myös huomannut, että "happiness looks good on you" ja terveellinen ruoka, riittävä uni sekä sopiva määrä liikuntaa antavat hyvän pohjan, jota on helppo täydentää meikkipussilla. Vielä kun muistaa juoda riittävästi raikasta vettä, ja hymyillä, niin mitään ihmeruiskeita ei todellakaan tarvii. Lasi viiniä ja rivi suklaata silloin tällöin riittää ;) 

Tärkeintä on löytää itsensä ja tulla sinuiksi itsensä kanssa, sillä siitä syntyy itsevarmuus ja kauneus, joka huokuu ulospäin. Koulukiusaaminen jätti aikanaan muhunkin syvät jäljet, mutta olen kasvanut vahvaksi ja oikeudenmukaiseksi enkä jäänyt kutomaaan katkeruuden seittiä. Omille tytöilleni sanon aina, että hyväksy itsesi, sillä olet ainutlaatuinen juuri tuollaisena ja muista, että hyvä olo ja kauneus lähtevät sisältä päin. Lapselle ja nuorelle (sekä myös meille aikuisille) on tärkeää muistuttaa, että kelpaat sellaisena kuin olet.

Otsikko sanoo, että "Tule sellaiseksi kuin olet". Siis millaiseksi? Ja kuka sen määrittää? Toki varmaan kaikki meistä haluavat olla hoikkia, nuoria ja nättejä, mutta mun kauneusihanne on saada olla terve, onnellinen ja oma itseni (mutta niillä ei sitten kasvatetakaan ihmehoitojen ja pumpattavien täyteaineiden myyntiä).

Messuliput saatu. Sally kiittää!