Ei mitään rajaa?!

Koululaiset ovat jo lähteneet kirpeään syysaamuun. Juon toista kupillista aamukahvia ja Pikkusisko katsoo levollisena heppapiirrettyä telkusta. Varjot ovat pidentyneet kesästä eikä syysaurinko nouse enää niin ylös taivaalle kuin kesällä. Säteissä on havaittavissa myös kirkasta kultaa ja lämmintä hohdetta. Syksy on täällä! Koulunkäynti on hyvässä vauhdissa, lasten harrastukset alkaneet kesätauon jälkeen ja syksyn eka flunssakin selätetty.


Kesän viimeinen asuntoesittelykin on pidetty, mutta lähtötilanteessa ollaan. Ei kauppoja. Aivan nolla ei tämänhetkinen tilanne kuitenkaan ole, sillä kesän saldo on kymmenkunta kiinnostunutta perhettä + kaksi alakanttiin tehtyä, varovaista kirjallista tarjousta + kaksi perhettä, jotka eivät suostuneet välittäjän kätellessä kertomaan sukunimeään. Tekisi mieli kysyä, mitä hiivattia he sitten tulivat esittelyyn? Uteliaita, tai mitä lie. Näitä kummallisia tapauksia on enemmänkin, sillä valitettavasti "the Perhe" eli ne tosiostajat eivät ole vielä löytäneet meille. Kerrankin yksi mies tuli esittelyyn ilman muuta perhettä, sillä vaimo oli näytön aikaan töissä, mutta olivat kuulemma koko kesän ihastelleet kotiamme netistä - ja vaikkei heidän rahansa tähän riitäkään, niin pääseepähän nyt kuitenkin brassailemaan vaimolle, että kävi meillä, ähäkutti. Tai toinen perhe, jossa vaimo arvosteli vaaleaa maalaisromanttista sisustustamme "aivan liian romanttiseksi hänelle" - luuli kait raukka joutuvansa ottamaan mööpelitkin talokaupassa. Tai sitten tämä perhe, jotka olivat tositosi varhaisessa vaiheessa liikkeellä, sillä asuvat kerrostalohuoneistossa, joka on vielä myymättä eli eivät voi ostaa mitään ennenkuin se on ensin myyty, mutta odottavat ensin taloyhtiön kylppäriremonttia alkavaksi ensi keväänä ennenkuin laittavat kämppänsä myyntiin. Siis haloo, voivat ostaa mitään aikaisintaan ensi kesänä!


Eikö mikään ole enää ihmiselle pyhää? Edes koti? Ei näköjään. Talonkatsoja avaa vessan peilikaapitkin, kurkistaa keittiön peltiseen BREAD-laatikkoon, käy vaatehuoneessa, istuu saunan lauteilla, painaa peppunsa valkoisille sohvillemme - ja onpa sängyllämmekin istuttu/makoiltu (?) päiväpeiton leveästä painaumasta päätellen. Mitä siis tästä opimme? Kun talosi on julkisesti myynnissä, olet perheinesi julkista riistaa. Et ole enää perhe, jolla on yksityisyys ja sen tuoma suoja, omat arvot ja unelmat, omat jutut ja ainutlaatuinen sidos perheenjäsenten välillä. Et, jos kotisi on myynnissä. Et saa edes tietää, keitä kodissasi on käynyt poissaollessasi. Ei, jos he eivät suostu kertomaan asunnonvälittäjälle näytössä edes nimeään. Mikään ei ole siis enää pyhää. Ei, jos kotisi on myynnissä. Röyhkeyden huipentuma on tilata välittäjältä yksityisesittely kotiimme. Innokkaina vain sattuivat tulemaan hieman etuajassa, jolloin sattumoisin tulimme kotikadulla vastakkain. Perhe Röyhkeä. Aiemmista harmittavista yhteyksistä meille puolituttu perhe, jolle emme siis missään nimessä myisi kotiamme. Sellaista rahaa ei ole olemassakaan. Ei. Tästä viisastuneena saamme välittäjältä jatkossa etukäteen nimilistan, keitä meille on tulossa. Yleisesittelyjä ei pidetä enää. Ei ainakaan vähään aikaan. Tai olenko muistanut kertoa aiemmasta välittäjästämme, joka oli niin retku, että ajoi Juniorin huoneessa autoradalla, kun kevättalven sunnuntaiesittelyyn ei tullut ketään? Hei haloo! Missä menee raja?? Miten paljon meidän pitää kestää? Ihan vain siksi, että talomme on myynnissä. Puhumattakaan juoruista ym. joiden ainoa tarkoitus on vain spekuloida julkisesti, miksi talomme on myynnissä? Miksi hiivatissa aina pitää epäillä jotain kurjaa, kuten avioeroa, työttömyyttä tai rahapulaa, jos laittaa uudehkon omakotitalon myyntiin? Miksei kukaan ajattele, että voisi kenties olla uusia talohaaveita, uusia unelmia ja halu päästä eteenpäin elämässä? Että joku olisi oikeasti niin rohkea, että uskaltaisi tavoitella unelmiaan.. Niin, mitä pahaa siinä on? Kuitenkin puhuvat meidän talostamme ja meidän elämästämme. Meidän kodistamme, joka on meille pyhä asia. Ja meidän asioistamme, joista heillä ei oikeasti ole hajuakaan.



Aurinko nousee, tulee uusi päivä. Se, mitä meillä on, on meidän omaamme - perhe, lapset, seinät ympärillämme = koti. Yhteiset muistot, perhearvot, kasvatusvastuu, vanhemmuus. Kateutta on ollut kautta aikojen. Ikävää huomata, millaisia mittasuhteita se pahimmillaan saa. Kuinka ihminen voi olla ihmiselle susi. Onneksi noiden pienten piiperoisten ei tarvitse vielä tietää aikuisten maailmasta.. Onneksi olen vahva. Onneksi pystyn säilyttämään aikuisuuteni enkä alennu moisiin lapsellisuuksiin. Sen verran kuitenkin hatuttaa nuo isot ahterinjäljet, että tekisi mieli vaihtaa Ektorppeihin uudet päälliset ja myydä tuo patjaraidallinen Pentikin päiväpeitto.. Tai ehkä kunnon tamppaus riittäisi? Mattopiiskaa pepuille, mokomat. Hävetkää!

Tämä viimeinen kuva on yläkerran tähtiolkkaristamme - ja heinäkuun helteillä hankkimani suuri peltinen barn star siis komeilee kakkosolkkarimme lautaseinällä! Kuva on otettu makkarin pariovelta. Tulen joka aamu yhtä iloiseksi avatessani silmät - ja nähdessäni tähtiä! Onneksi on aina uusi aamu ja uusi mahdollisuus. Uusi mahdollisuus löytää onni arjesta.

Kyllä koti on maailman paras paikka!


18 kommenttia

  1. Voi uskomatonta!!! :O toiset sitten kehtaa!!!:(


    Tuo peltinen tähti on upea!! <3

    VastaaPoista
  2. Voi apua! Ei ihmisten röyhkeydellä ole rajaa, valitettavasti.

    Me laitoimme kotimme juuri myyntiin ja nyt olen ihan kauhuissani siitä ketä tänne tulee... Välittäjä sanoi pitävänsä ensin vain yksityisnäyttöjä koska kun tulee julkinen näyttö niin keskustakohteissa on kuulemma aina hirveästi porukkaa. Siis myös niitä jotka ovat vain uteliaita.

    Hyvää syksyä sinulle ja kiitos blogistasi!! Odotan aina innolla uusia postauksia!! Tykkään!

    Susanna

    VastaaPoista
  3. Hei!

    Ensinnäkin pitää heti mainita, että aivan ihana koti teillä, käyn usein ihailemassa kauniita kuvia ja lukemassa ajatuksiasi, mutta olen niiiin laiska kirjoittamaan kommenteja, mutta nyt oli aivan pakko, sillä aivan kuin olisi tuo kirjoitus minun ajatuksiani. Meilläkin on talo myynnissä ja ensimmäisessä näytöksessä kävi monta perhettä ja yksinäistä mummoa, ja tottakai nämä olivat vain ja ainoastaan niitä uteliaita naapureita ja kylän mummoja, jotka sitten kylällä päivittelevät ja arvuuttelevat, että mitäköhän varten nuokin JOUTUVAT talon myymään! Nyt laitettiin uudelle välittäjälle myyntiin ja hän sanoi heti, että pidetään vain yksityisnäyttöjä koska yleisessä näytössä kiertävät vain nämä sokkeliin potkivat mummot! Siis tosiaankin minulla nousee karvat pystyyn, kun ajattelenkin kuinka uteliaat kiertelijät joka hemmetin kaapin ja laatikon vetelevät auki...hrmmm! Jaksamista sinulle ja perheellesi! Terv. -Simppu-

    VastaaPoista
  4. Huhhuh.. tuntuu ihan siltä, että koti on häväisty, jos tuolla lailla vieraat ihmiset sitä tutkii jopa sängyssä makailemalla!!! Toivottavasti saatte jonkun fiksun perheen ostamaan ihanan talonne ja saatte jatkossa uusia unelmia toteutettua. Hitto, ihmisellä pitää olla unelmia ja on ihan mahtavaa kun niitä myös uskaltaa alkaa toteuttaa!!!

    VastaaPoista
  5. Kirjoitit aivain kuin itse olisin asian omaan blogiini kirjoittanut,jos vain olisin sen noin hienosti osannut ilmaista!
    Meillä kanssa oma koti myynnissä ja ihan samanlaista koettu meilläkin.Sitä siunailun määrää kun tuijottelevat "epätavallisen" valkoista kotia.
    Mutta toivon sydämestäni että saatte vielä joku kaunis päivä unelmanne todeksi!

    VastaaPoista
  6. Joidenkin ihmisten röyhkeydellä ei ole rajoja. Inhottavia ihmisiä tuollaiset.

    VastaaPoista
  7. Voimia koettelemukseen. Kuulostaa niin kovin kurjalta. Meillä oli vain yksittäisnäyttöjä, emmekä koskaan tienneet ketkä taloa kävivät katsomassa. Jälkeäkään ei käynneistä jäänyt ja lopulta eräs perhe kerta käynnin jälkeen päätyi talon hankintaan. Toki tinkisimme huimat 20000€ myyntihinnasta, mutta pääsimme kuin pääsimmekin talosta eroon. Toivottavasti onni potkaisisi pian Teitäkin ja pääsisitte suuren unelmanne kimppuun.

    VastaaPoista
  8. Siis ei voi olla totta...
    voihan PaSkA!!!!! ;0
    Uskomatonta touhua, no... kyllä sitä on tässä elämässä jo opittu mitä kaikkea ihmeellistä ja kummaa sattuu ja tapahtuu.
    Tsemppiä, teillä on kaunis koti ja uskon todella että vielä ne tosiostajat löytävät tiensä teille.
    <3 tiina.

    VastaaPoista
  9. Just tuollaista se talokauppa on. Uteliaita ihmisiä on liikkeellä. On pakko kertoa oma kokemus, jossa tosin sain itse sitten lopulta sen makeimman naurun, ähäkutti :)

    Myimme vuonna 2001 valmistunutta taloamme 2007 keväällä. Oli yksi tosi kiinnostunut perhe. He kävivätkin katsomassa taloa ainakin kolme kertaa. Sitten näin kyseisen perheen äidin kirpparilla ja hän alkoi kysellä onko se meidän talo joka on myynissä. Juu, on se, sanoin. Hän alkoi kommentoida kovaan sävyyn, kuinka pieni tontti meillä on ja vieläpä vuokra tontti, eikä oma. Muuten kyllä kuulemma olisivat ostaneet talon, mutta edellisien epäkohtien vuoksi ei. No meni sitten hetki ja kiinteistövalittäjä sanoi että tarjous on heiltä tulossa ja ihan hyvä tarjous piti ollakin... kunnes hän soitti ja sanoi ettei kyseinen perhe saanut riittävästi lainaa. Hah hah sanoin minä! Liian pieni tontti ja vieläpä vuora sellainen... eihän heillä ollut varaa edes siihen. Että kannatti kauheasti arvostella toisen omaa... Taisi ottaa emännällä päähän ;)

    VastaaPoista
  10. Ihana tuo tähti :) Voin kuvitella kuinka mukava on aamuisin herätä ja nähdä tuo ensimmäisenä :)

    Uskomattomia ihmisiä! Että katsellaan laatikoihin ja makoillaan sängyssä! Itse olen käynyt muutamassa asuntoesittelyssä eikä ole tullut mieleenkään istuskella toisten sohvilla...

    VastaaPoista
  11. Kiitos ihanista kommenteistanne! Mietin, uskaltaako tällaisesta aiheesta edes kirjoittaa, mutta näköjään en ole asian kanssa yksin, sillä kirjoitus poiki niin paljon kommentteja. Kiitos jokaiselle kannustuksesta.

    Röyhkeydellä ei ole nykymaailmassa näköjään mitään rajaa. Oman edun tavoittelu on vienyt ihmisiltä viimeisetkin moraalin ja järjen rippeet mennessään. Lennetään paikalle haahkalinnun tavoin ja loukkaannutaan, jos hätistetään pois. On totta, että nopeat syövät hitaat, jos tilaisuus on ainutkertainen. Mutta pitää myös muistaa, että vaikka aikainen lintu madon nappaa, niin vasta toinen hiiri saa juuston. Kaikkihan tietävät, miten sille tarinan ensimmäiselle hiirelle käy.. RÄPS! Ja paha saa palkkansa.

    VastaaPoista
  12. Olen miettinyt, olisko sen sohvalla/sängyllä istumisen taustalla esim. sellaista, että halutaan samaistua toisen elämään? Että ajatellaan, että ostaessaan tämän talon, saa myös meidän elämän? Tai jos ei ole edes ostoaikeissa liikkeellä, niin voi ainakin aistia, miten ME elämme. Sillä kyllähän koti kertoo käyttäjästään. En halua edes ajatella niitä muita syitä.. Ihmiset kun ovat myös lieroja, kieroja, pervoja ja vaikka mitä -yäk.

    VastaaPoista
  13. Kauniita kuvia jälleen niin kauniista kodistanne.

    Kirjoiti tärkeästä asiasta oikein asiallisesti ja hyvin.
    Asuntonäytöt ovat KAMALIA myyjän kannalta.

    Edellisessä asunnossa asuessamme kuuluimme sen kaupunginosan asukasyhdistykseen.
    Kun sitten laitoimme asunnon myyntiin, niin välittäjän mukaan siellä kävi valtavasti vanhoja ihmisiä. Mukaanlukien asukasyhdistyksen porukka. Uteliaisuuttaan.
    Ihan niinkuin joku vanha ihminen olisi halunnut asumaan kaksikerroksiseen rivariin.

    Parin yleisnäytön jälkeen pidimme ainoastaan yksityisnäyttöjä.
    Lähdimme lomalle ulkomaille ja sovimme välittäjän kanssa, että poissaollessamme ei ole näyttöjä. Eikö tuo järjestänyt kolmet näytöt lomamme aikana. Otti päästä.

    Välittäjä oli niin innokas saamaan asunnon myytyä, koska siltä seudulta tuli ja tulee tosi harvoin sellaisia rivareita myyntiin. Tiesi saavansa hyvät rahat.
    Oikeastaan asunnostamme tappeli 2 välittäjää. Valitsimme sen, joka vaikutti inhimillisemmältä.

    Asunto, jonka ostimme, varattiin heti meille. Siellä ei ollut muuta näyttöä kuin mitä me siellä kävimme. Välittäjä tiesi, että asuntomme menee kuukaudessa parissa kaupaksi. Silti se oli täyttä tuskaa.


    Toivotaan edelleenkin, että kohdalle osuu sellainen perhe, joka heti talonne nähtyään tuntee sen kodikseen.

    Hyvää syyskuun alkua sinulle!!

    VastaaPoista
  14. Dearest Sally,
    What beautiful images from your home! The Google Translation left me with a rather distorted translation of your text, but I think you shared some frustrated thoughts about the difficult process in selling your house, and I really feel for you. I hope it soon works out for you so you can put these headaches behind you, and like I have said before, anyone should be delightfully happy to get such a nice home!

    Kind regards,
    Helena, The Swenglish Home

    VastaaPoista
  15. Hei Sally. No voi hyvänen sentään mitä porukkaa! Voin toisaalta hyvin kuvitella tuollaiset ilkeämieliset tyypit. Ostimme oman talomme aikanaan miehen vanhemmilta, jotka sanoivat, että jos me emme tätä osta, eivät kenelle muullekaan myy - eivät nimittäin kestä esitellä kotiaan vieraille juuri hyvin kuvailemistasi syistä. Kauhulla ajattelen jos joku tulisi meidän kaappeja penkomaan. Huh, apua.

    Aivan ihana kuva teidän pikkuneidistä istumassa sohvalla. Niin pieni, herkkä, ja suloinen. Ja kotinne on kaunis kuin karamelli.

    Voimia sinulle!

    VastaaPoista
  16. Hei pitkästä aikaa.Otin sinun neuvosi oikein kunnolla vaarin ja olen nyt tikannut Oulua varten monta päivää,valmistakin on tullut kiitettävästi. On ihan pakko kommentoida tuota talomyyntiä,kun se on yhdenlaista sirkusta,niinkuin kirjoituksestasi hyvin selviää.Siinähän ei läheskään aina "ostajalla " ole tarkoitustakaan ostaa mitään,vaan käydä katsomassa miten ne je ne ihmiset asuvat. Silloin kun myimme edellisen talomme,sanoin miehelleni, että minä myin sen itse, niin pystyy jo puhelimessa kontrolloida ketä päästää katsomaan ja ketä ei.Samalla tietää sanoa ostajalle asiat kunnosta yms,paikkansa pitävästi. Sikäli hyvä tuuri kävi,että myin sen samana iltana,kun lehdessä oli ilmoitus. Kerroin rehellisesti kaiken kunnostuksesta ja niistä jotka kaipaa kunnostusta.Ainoa minkä "unohdin" kertoa oli naapurustossa asuvat "ihanat" ihmiset. Ollaan Oulun jälkeen yhteyksissä.Hyvää pyhää teille.

    VastaaPoista
  17. Pakko kertoa oma näkemys asiaan. En ymmärrä, miten nuo ihmiset ovat muka röyhkeitä? Jos tuota oletettua sängyllä istumista ei lasketa. Itse ainakin nykyistä asuntoani ostaessa TODELLAKIN kävin vaatehuoneessa ja availinpa vielä keittiön kaappeja ja kiinteitä vaatekaappeja. Eihän kukaan halua ostaa sikaa säkissä? Itselleni asunnon osto oli ainakin sen verran suuri investointi, että valitsin juuri sen asunnon, jossa oli parhaat säilytysratkaisut jne. Ymmärrän kyllä, että asuntonäytöissä saattaa kiertää myös naapurit jne "ilkeyksissään", mut hei, se on pelin henki. Itsekin olen käynyt nyt muutamassa esittelyssä, ihan vaan uteliaisuuttani (en tiedä, kuka näissä taloissa asuu), että millaisia ratkaisuja tämän ja tämän ikäiseen ja kokoiseen taloon voi toteuttaa. Olen käynyt hakemassa ideoita, haaveissa on joskus rakentaa omia tarpeita vastaava ihan oikea koti :) t. Maaria

    VastaaPoista
  18. Maaria: Lämmin kiitos kommentistasi. Talomme löysi uuden asukkaan puoli vuotta tuon kirjoitukseni jälkeen (kuten varmaankin huomasit, teksti oli postattu syyskuussa 2010). Oltiin tuolloin melko väsyneitä jatkuvaan siivoamiseen, viikottaisiin taloesittelyihin, uteliaisiin kävijöihin, spekulaatioihin siitä, miksi talomme on myynnissä ym. joten myös ne saattoivat osaltaan vaikuttaa kirjoitukseni sävyyn.

    Toki ostettava asunto pitää saada syynätä tarkkaan. Itsekin olen hyvin tarkka monessa asiassa. Omasta mielestäni ostettavassa asuntokohteessa pitäisi vaikka saada asua viikonlopun verran ennen ostopäätöstä -- saahan autonkin koeajolle ennen ostamista! Heh. Ymmärrän siis pointtisi. Oma pointtini kirjoituksessa oli kuitenkin se, että ihmisen yksityisyyttä loukataan istumalla esiteltävän kodin sohvilla, sängyllä, kurkataan yöpöydän laatikoihin, jopa keittiön BREAD leipälaatikkoon. Pääosa asuntonäytöissä kävijöistä ovat tietenkin asiallisia, mutta meitä on moneksi. Tiedän ihan lähipiiristäni tapauksen, jossa myynnissä olevaa kerrostaloasuntoa tuli katsomaan pariskunta - aamutossut jalassa! Välittäjä kiinnitti tossuihin huomiota, jolloin iäkäs mies sanoi, että myös heillä on samassa rapussa asunto ja vaimon toivomuksesta he halusivat tulla katsomaan, miten tämä myynnissä oleva on sisustettu....

    Myynnissä oleva koti on oikeasti jonkun KOTI. Ei kaunis lavaste. Eivätkä huonekalut ja tavarat useimmiten kuulu asuntokauppaan. Siksi on mielestäni hyvän maun vastaista kurkkia esim. yöpöydän laatikoihin. (Mitähän ihminen odotti sieltä löytävänsä? Pettymys oli varmasti suuri, kun siellä oli vain nenäliinapaketti ja Ikean kuvasto ;)

    VastaaPoista

Kommenttien valvonta on otettu käyttöön, joten kirjoittamasi teksti ei välttämättä tule heti näkyviin. Anonyyminä ei valitettavasti voi kommentoida ollenkaan.