Lumimies

Lunta, lunta ja lisää lunta. Pyryä, sohjoa, kinoksiin pakkautunutta painavaa lunta silmänkantamattomiin, lunta lunta lunta..... Mittarin ollessa nollassa lapiollinen lunta tuntuu painavan huomattavasti enemmän kuin -10 asteen pakkasella. Hiki virtaa, kun on vetänyt ylleen samat vermeet kuin kympin pakkasilla. Siitä kait se todellisuudessa johtuu, kun on liikaa päällä ja lumi tarttuu lapioon ja lapiokin tuntuu siksi painavan sata kiloa. Lumimassat vyöryvät uniinkin, täyttävät painajaisissa suun ja sieraimet -- ja huomaan herääväni hiestä märkänä. Kaukana ovat lapsuuden iloiset lumileikit. Lumilinnat. Lumilyhdyt. Lumipallosodat. Lumienkelit. Lumenluonti on totista puurtamista. Tunti siinä menee ihan heittämällä, monesti kaksikin tuntia kahteen pekkaan. Eikä lumentulolle loppua näy. Valokuvissakin lumi näyttää jatkuvan loputtomiin -- oikeasti nämä kattolyhdyt nököttävät mustassa tiilikatossa, mutta lumi luo harhan ja on aivan mahdotonta sanoa, missä katto loppuu ja taivas alkaa.

Kahden tunnin lumen puskemisen jälkeen maistuu totisesti lämmin suihku -- ja kuuma kaakao. Meillä herkuteltiin kaakaon kanssa tämän talven ensimmäisillä laskiaispullilla. Monessa blogissa on leivottu tähtipullia piparimuoteilla - nämäkin syntyivät viikonloppuna kätevästi sydänmuotilla.

Iltaruuantekoa aloitellessa luulin jo menettäneeni viimeisetkin järjenrippeeni tämän ainaisen lumenluonnin uuvuttamana, sillä spagettikattilan kansi synnytti seinälle lumimiehen kasvot. Böööö. Tätä heppua kummasteltiin koko perheen voimin! Ja saatiin ehdottomasti päivän parhaat naurut :))