Feeling blue

 

Jokaisella meistä on oma "sielun väri". Minun sieluni on sininen. Jo lapsena halusin pukeutua siniseen, mutta minut puettiin tietenkin 70-luvulle tyypilliseen tapaan punaiseen, koska olen tyttö. Rakastan denimiä ja sitten varhaislapsuuden olenkin ollut farkkutyttö. Mieheni tykkää hellitellä minua ja kutsuu silloin minua mm. Miss-Farkku-Suomeksi.. 


Sininen väri rauhoittaa, mutta myös inspiroi, sillä sinistä on olemassa niin montaa eri sävyä. Tumma laivaston sininen on yksi suosikkiväreistäni pukeutumisessa, sille se sopii hiusteni ja ihoni väriin - ja sinisiin silmiini. Ja on tarvittaessa jopa uniformumaisen virallinen. Farkunsininen taas on ihana, niin eläväinen, ja helppo yhdistää valkoiseen, beigeen, punaiseen, mustaan. Sisustuksessa rakastan harmaaseen taittuvaa sinistä, antiikin sinistä. Vaaleansininen taas on ihanan lempeä ja baby blue suorastaan suloinen. Sininen kynsilakka kuuluu kesään ja haaveilen myös vaaleansinisestä timantista sormessani.. 

Ei varmaan yllätä ketään, jos kerron asuvani siniharmaassa talossa? Silloin rakentaessamme sininen oli myös jo rakennuslupavaiheessa meidän talomme sielun väri. Äitini ihmetteli valmistuvaa taloamme katsomassa käydessään, että miten ihmeessä en valinnut sinistä keittiötä, kun kerta kodinhoitohuoneessakin on sinivalkoinen shakkiruutulattia ja kylppärin lattialaatat ovat siniharmaat.. Mutta Äiti-kulta, silloinhan sinistä olisi ollut jo aivan liikaa!

Kolmikymppisenä rupesi tuntumaan, että sininen jo hieman kyllästyttää. Silloin sisustusmakuni rupesi muuttumaan pikkuhiljaa rustiikkisempaan suuntaan ja taloa rakentaessamme oli selvää, että keittiöstä tulee ranskalaisromanttinen, ruskean eri sävyineen. 

Viimeiset kaksi vuotta kotimme on muuttunut pikkuhiljaa valkoisemmaksi, kun huonekalut ja muut ovat saaneet valkoiset pinnat. Nyt neljääkymppiä lähestyessäni ympyrä näyttää sulkeutuvan, sillä olen huomaamattani ruvennut jälleen haalimaan sisustukseemme sinistä. Nämä ensimmäisen kuvan Pentik lyhdyt ovat aivan ihanat - ja sattuivat olemaan vieläpä alessa. Mutta paras löytöni on tämä seuraavan kuvan wanha sininen kirstu! Se muutti kotiimme täältä ja hakee vielä hieman paikkaansa, mutta ulkonäöltään se on mitä ihanin juuri noiden eletyn elämänsä jälkien vuoksi enkä missään nimessä pilaa sitä maalaamalla valkoiseksi, sillä sininen maali on kuulemma alkuperäinen. Nähtyäni kirstun sijoitin sen heti mielikuvissani tämän viimeisen kuvan taulun kanssa samaan huoneeseen ja ajattelin laittaa nuo siniset Pentik Suvi-lyhdyt kannen päälle (huomasit varmaan muuten, että kärpäslätkäkin meillä on sininen ;)



Ensimmäinen kuva lainattu Pentikiltä, muut kuvat omia.

3 kommenttia

  1. Ihana kirstu! Minullakin oli joku sininen kausi kun rakensimme edellisen talomme vuonna 2001. Se tosin oli ja meni ja nyt meilläkin mennään koko ajan vain valkoisempaan suuntaan. Valkoiset Ektorpit on tosin vielä Ikeassa, mutta vielä ne sieltä joku kerta tuon kotiin... vaikka kankaiden ostosmatkalla ;)

    VastaaPoista
  2. Hei Sally! Miten ihana kirstu. Ja kiva kuulla, että sinunkin sielunvärisi on sininen - niinkuin minunkin. Koitan aika ajoin pyristellä pois sinisestä, mutta aina se vaan sitkeästi palaa takaisin. Aina pitää olla sisutuksessa ainakin ripaus sinistä mukana. Erityisesti pidän haalean vaalean sinisen sävyistä, lemmikin sinisestä, turkoosista, ja duck egg sävystä, liian räväkkää ei saa olla. Kauniit lyhdytkin olit löytänyt!

    VastaaPoista
  3. Täällä kanssa on ollut hyvin voimakas sininen vaihe, sitten vaaleni koko koti valkoiseen ja beigeen,pellavaan ja se tuntuu nyt niin omalta jutulta.
    Sinistä en ole vielä kaivannut,
    vannomatta paras!!!! ;P

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksistasi! Kommenttien valvonta on otettu käyttöön, joten kirjoittamasi teksti ei välttämättä tule heti näkyviin.