Siskolla kylässä


Myös siskoni täytti tammikuussa 40v. Juhlistimme hänen syntymäpäiviään viime viikonvaihteessa kummipoikamme 2v. synttäreiden kanssa yhdessä. Ihanat juhlat, kiitos vielä päivänsankareille. Veimme kummipojalle autoduploja, jääkiekkomailan, Suomi-jääkiekkopaidan ja jumpsuitin. Siskolle vaaleanpunaista shampanjaa ja nipun kirsikankukkaoksia! Ne aukesivat upeasti kukkaan muutaman päivän viiveellä ;)



Sisareni perheineen asuu vanhaa rautatieasemaa maalaismaisemassa. Rakennukset ovat pääosin 1900-luvun alusta, kaksi kissaa kehrää tyytyväisinä viirusilminä, pönttöuunit lämpiävät huoneitten nurkissa ja lattiat ovat leveää lankkua. Juna pyyhkäisee ohi muutaman kerran päivässä, muttei pysähdy enää tällä asemalla.



Meidän kotimatkamme meinasi muuttua kauhunäytelmäksi, kun vartin verran tienpäällä oltuamme täysperävaunurekka tuli mutkan takaa yllättäin vastaan meidän kaistalla! Mutta mieheni onnistui tekemään taitavan jarrutuksen ja väistöliikkeen, jonka ansiosta selvisimme pientareen kautta takaisin elämään. Kauhistuttava muistutus siitä, kuinka kaikki voi muuttua yhdessä silmänräpäyksessä.

Koko tilanne oli ohi parissa sekunnissa, mutta jälkeenpäin iski kauhu, mitä kamalaa olisi voinut tapahtua! Nuoren rekkamiehen ilmeestä näki, ettei yhdistelmä ollut hänellä oikein hanskassa, sillä joutui aivan seisomaan jarrupolkimen päällä ja räpsyttämään meille ajovaloja, että ymmärtäkää nyt hyvät ihmiset väistyä edestä, jos henkenne on teille kallis... Mutta vielä ei ollut meidän aikamme lähteä. Kiitollisuus valtaa sydämen. ♥ Olettehan varovaisia tien päällä, joohan? Koskaan ei tiedä, mitä seuraavan mutkan takana on vastassa..


10 kommenttia

  1. Huh kuinka läheltä piti! Aivan kylmät väreet tuli ja kiitollisuus elämän antajaa ja ylläpitäjää kohtaan siitä, että selvisitte. Hyvä muistutus varovaisuuteen ja valppauteen, kun lähden lasten kanssa yksin tänään ajelemaan kohti Seinäjokea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suojelusenkeleitä oli meillä matkassa. Ajelehan varovasti tänään! ♥ Vaikka kuinka olisi itse valppaana, niin pitää muistaa että tienpäällä on aina muitakin.

      Poista
  2. Hui kun tuli kylmät väreet. Hyvä että selvisitte vaarallisesta tilanteesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Siili. Mukavaa sunnuntaita sulle!

      Poista
  3. Huh huh! Onneksi selvisitte kamalasta tilanteesta säikähdyksellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Jotenkin noi rekat vainoo meitä. Reilut 3 vuotta sitten puutavararekasta irtosi satasen vauhdissa koivuparru ja se pomppi tiellä kopsahtaen suoraan meidän auton nokkaan! Onneksi osittain puskurin alle, joten kuin ihmeen kaupalla selvittiin siitäkin.. Rekka-auton kuljettaja jatkoi pysähtymättä matkaansa, joten mun mies heitti auton ympäri ja me ajettiin se kiinni ja pakotettiin pysähtymään.

      En voi olla miettimättä, että voiko näin hyvä tuuri jatkua... Toisaalta, ei riitä, että hengittää, pitää uskaltaa myös elää! Vaikka elämä onkin arvaamatonta.

      Poista
  4. Huoh... kuulostaa hurjalta. Varovaisuutta kyllä tarvitaan ja kannattaa muistaa, että vaaratilanteet eivät ole aina itsestä kiinni... Onneksi selvisitte säikähdyksellä.

    Mistä ihmeestä olet löytänyt kauniin kirsikanpuun oksat... Me want too;) Aivan ihania, eikä niin perinteisiä...

    Rentouttavaa sunnuntaita ja paljon suojelusenkeleitä teille...

    Terkuin, Frida

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos kommentistasi, Frida. Selvisimme säikähdyksellä, mutta tää ikävä tunne pysyy. Jotenkin noi yhdistelmärekka-autot on niin pelottavia tuolla tien päällä.

      Kirsikankukkaoksat olivat aikamoisia risukimppuja, minkä vuoksi kiinnostuinkin niistä ihan ruokaostoksilla Prismassa. Meinasin napata nimittäin kärryyn ensin pari punttia tulppaaneja, mutta sitten näin nämä! Aivan ihania! Mieheni nauro kyllä ne nähdessään, että meinaat sitten viedä siskollesi synttärikimppuna vaan RISUJA ;) Aukesivat nimittäin upeaan kukkaan vasta muutaman päivän viiveellä. Sunnuntaiterkuin, Sally

      Poista
    2. Tiedatkö, että pitää vaan luottaa... luottaa siihen, että teidän aika ei ollut vielä;) Vaikka tuollaisen kohtaamisen jälkeen saattaakin tuntua turvattomalta ja ikävältä, niin usko, rakas ystävä siihen, että TEIDÄN AIKA EI OLLUT VIELÄ. Kun se tulee kohdalle, niin sille ei valitettavasti voi yhtään mitään... Tai siis niin minä aikakin uskon!

      Huomenna riennän Prismaan... ja toivon, että risuoksia löytyy täältäkin;)

      Toivottavasti pystyt rentoutumaan ja ottamaan uuden viikon hyvillä mielin vastaan...

      Terkuin, Frida

      Poista
    3. Voi kiitos sulle, ihana Frida. Olet sydämellinen ihminen. Kyllä tämä tästä jo.. Vaikka ikävä peikko istuukin vielä olalla. Kaikella on tarkoituksensa. Kyllä elämä kantaa, kun vain luottaa ja uskoo siihen. Ihmisillä on taipumus stressata pikkuasioista. Välillä on hyvä, kun näkee asiat uudessa valossa.

      Ihanaa kevään odotusta ja aurinkoa päivääsi, Sweetie!

      Poista

Kiitos ajatuksistasi! Kommenttien valvonta on otettu käyttöön, joten kirjoittamasi teksti ei välttämättä tule heti näkyviin.