LEIKKAUKSESTA TOIPUMINEN


- Hengissä ollaan ja hyvissä voimissa! Niin moni teistä peukutti ja lähetti tsemppiä, että ihan sydäntä lämmittää! Kiitos kaikille hengessä mukana olleille. ♥ Toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin ja kotona siis ollaan jo.

Muutama sana sairaalassaolosta ja leikkauksesta, ei mitään hurjaa kuvamateriaalia kuitenkaan luvassa! Upea aamuaurinko saatteli mut torstaiaamuna sairaalaan ja hyvissä ajoin klo 6.50 olin jo toimepideosastolla ilmoittautumassa kilpirauhasleikkaukseen. Mies saatteli mut osastolle ja tokaisi hississä, että onko mulla joku salainen pakosuunnitelma vai miten ihmeessä voin olla niin rauhallinen? Niinpä, olo oli kyllä epätodellisen cool ja edellisenä yönä nukuin melko hyvät, joskin aika lyhyet yöunet. Mutta olin sinut päänuppini kanssa eli leikkaukseen mennään ennemminkin seikkailuna ja pääpiirteittäin tiesin, mitä on tulossa. Ilmoittautumisen jälkeen omat vaatteet vaihdettiin sairaalavaatteisiin ja sitten odottelin muutaman muun kirurgisen potilaan kanssa reilun tunnin verran lehtiä lueskellen ja aamuteeveetä katsoen, että minut kutsuttiin nimeltä leikkaussaliin. Kävelin sinne siis itse leikkaussalihoitajan saattelemana, luettelin sotuni, puin hiusmyssyn päähän ja asettauduin kapealle leikkaupöydälle lämpimän peiton alle. 4 vihreäpukuista hoitajaa hyöri ympärillä kiinnittäen antureita ym. ja mukava anestesialääkäri tokaisi kymmenen minuutin valmistelujen jälkeen, että kohta rouvalle tulee kiire päättää, mistä haluaa nähdä unta.. ja sitten mä jo matkasinkin Höyhensaarille.

Seuraava muistikuva on, kun kysyin heräämössä, että paljonko kello on. Se oli 10.45 ja koko homma ohi. Mulla oli herätessä hetken sellainen hassu tunne kuin olisin nukkunut pommiin. Sitten muistinkin olleeni leikkauksessa ja rupesin katselemaan ympärilleni. Kirkkaita valoja, verhoja, tippateline. Hoitaja tuli lähemmäs ja kertoi kaiken sujuneen hyvin. Olin monitoriseurannassa (verenpaine, syke, happisaturaatio) ja tipassa ja yllätyin kun hoitaja kysyi, onko minulla oma puhelin mukana, jos haluan viestitellä kotijoukoille. Tavarani tuotiin mulle ja muutama hupsu selfiekin tuli räpsittyä siinä lääketokkurassa. Mies oli ihmeissään, kun sai multa puoliltapäivin kuvaviestin puhelimeensa. Hyvissä voimissa siis oltiin ja siistit ompeleet + haavateippi vaan oli kaulalla. Koko kilpirauhanen poistettiin nukutuksessa.


Tarkoitus oli viettää koko vuorokausi valvontaosastolla, mutta paikkani tarvittiin muutaman tunnin pötköttelyn jälkeen eräälle heikompikuntoiselle potilaalle ja mut lempattiin samassa kerroksessa olevalle vuodeosastolle. Sopi sikäli mulle, että vointini oli hyvä, leikkaus ja anestesia sujuneet normaalisti ja hoitsu jatkossakin vaan napin painalluksen päässä. Mutta samaan syssyyn kerrottin, että saan kevyttä kylmää syötävää vasta iltapalalla, siis klo 19 jälkeen. Se oli aika karu uutinen, kun en ollut saanut syödä koko päivänä yhtään mitään.. mutta hienosti mä sinnittelin iltaan ja vaniljajäätelö + haalea kahvi maistuivat sitten sitäkin taivaallisemmilta!

Leikkausalueella oli normaalia pientä turvotusta ja olin vielä yön yli tipassa. Yökkö kävi mua parin tunnin välein katsomassa, että kaikki oli kunnossa. Seuraavana aamuna oli lääkärin kierto, sain tyroksiini- ja kipulääkereseptin ym. ja lääkäri oli sitä mieltä, että pikkuhiljaa pitäisi kuulemma pakkailla kamat ja lähteä kotia kohti. Hääh, siis vuorokausi leikkauksesta! Fysioterapeutti antoi vielä kevyitä jumppaohjeita mukaan ja oli ihanaa vaihtaa omat kotivaatteet päälle. Kun muksut pääsivät perjantaina koulusta, niin perhe tuli hakemaan mut kotiin.


Kotona toipuminen onkin mukavaa! Aamuisin pitää nyt sitten muistaa ottaa Thyroksinia kilpirauhasen vajaatoiminnan ehkäisemiseksi. Siis koko loppu elämä. Särkylääkettä en enää tarvitse, sillä kipuja ei pientä haava-alueen juilimista lukuun ottamatta ole. Kaulalla on leikkausalueen seudulla vähän haaleaa keltaista mustelmaa, mutta nieleminen ja puhuminen onnistuvat kuten ennenkin. Pisteet siitä. Suihkuun saa mennä jo, sairauslomaa on reilut 2 viikkoa, ja nostelukielto ym. kuukauden verran, mutta eiköhän sitä sitten olla taas entistä ehompia! Niin monta kultaista pikkuhoitajaa mulla ainakin on täällä kotosalla ;) Jälkitarkastukseen menen 4 viikon päästä ja sitä ennen kilpirauhasarvoja seurataan verikokein. Lopulliset tulokset poistetun kilpirauhasen liikakasvun laadusta kuulen myös silloin, tosin hyvänlaatuisesta liikakasvusta pitäisi olla kyse. Varmuus asialle saadaan kuitenkin vasta, kun patologi on tutkinut löydöksen.

"Learn to let go of things that you cannot control - and always remember to SMILE!"





EDIT: Nyt kun on kulunut 4 viikkoa leikkauksesta, niin olo on edelleen hyvä ja kilpirauhasarvot Thyroxinin ansiosta kunnossa. Arpi on siisti ja tummanpunainen, mutta vaalenee kyllä kuulemma ajan mittaan. Jälkitarkastuksen läpäisin puhtain paperein eli kaikki liikakasvu oli hyvänlaatuista, kuten alkuolettamuskin oli. Myös lisäkilpirauhaset säilyivät elinvoimaisina kilpirauhasen totaalipoistosta huolimatta. Elämä hymyilee - ja minä aion tehdä samoin!

Jos kilpparileikkaukseen meno arveluttaa tai sinulla on muita ajatuksia kilpirauhasen poistoon liittyen ja haluaisit jakaa niitä kanssani, niin laita rohkeasti meiliä countrysally(at)wippies.com.


31 kommenttia

  1. Tsemppiä sinne ja paranemisia.Oli kiva lukea juttu kuvien kanssa, kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana! Ihan kännykkäkuviahan nämä kaikki, mutta kiva, että tunnelma välittyy ;DD

      Ihana olla kotona!

      Poista
  2. Paljon voimia ja toipumista Siule, ihanien omien hoitajien kanssa ! Monta tikkiä siihen laitettiin ? Kiitos kun kirjotat juttuja kuvien kera 💖

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna! Pikkuhoitsut ovat niin avuliaita - ja syövät samalla salaa äidin suklaat! En tiedä tikkien määrästä, mutta on sulavat ompeleet. Täytyy tutkia tarkemmin sitten, kun saa 10 vrk päästä irrottaa haavateipin.

      Meneehän se Palmusunnuntai näinkin ♥ Noita-akka omasta takaa!

      Poista
  3. Hyvä, että kaikki sujui jouhevasti. Muistan oman äitini leikkauksesta myös tuon nopean parantumisen. Ihminen ja läätiede ovat niin mahtavia.
    Oikein mukavaa tulevaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sä oot niin kannustava Outi! Sun viestejä on aina ilo lukea ♥

      Ihanaa uutta viikkoa!

      Poista
  4. Toipumistsempit! Muistan kun äidilleni tehtiin sama leikkaus ollessani ala-asteikäinen. Minusta kaulan läpi kulkeva leikkaushaava oli silloin aivan hirvittävä ajatus, mutta hienostipa se äitikin leikkauksesta kuitenkin toipui.
    Otahan "ilo irti" sairaslomasta ja lepäile kunnolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos. Toi 'kurkku auki' ajatus puistatti muakin alkuun kun lääkäri selosti operaation. Mutta aika hyvin sitä mieli tottuu sitten ajatukseen lopulta, kun on pakko. Ja jospa siihen tulisi sitten kaunis arpi :D

      Ihanaa uutta viikkoa!

      Poista
  5. Nopeaa toipumista! Nopeasti nykyisin heitetään pihalle sairaalasta, mutta toisaalta kotona on kyllä mukavampi parannella itseään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Mikään ei kyllä voita nukkumista omassa sängyssä! Ja omaa suklaalevyä ;) Huhtikuu himmaillaan nyt sitten.. Tai yritetään ainakin!

      Poista
  6. Uiiih, onpas sinulla ollut koettelmus. Pikaista toipumista!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lintunen, ei tässä hätiä mitiä ;) I am a diamond - and nothing can break me!

      Poista
  7. Tsemppia ja paranemisia hirmusti sulle sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna! Mukavaa Pääsiäisviikkoa!

      Poista
  8. Thyroksiiniä syön . Kilpirauhasta ei ole poistettu, mutta vuosia sitten oli rauhasessa kasvi, joka poistettiin. Sanoin "narkkarille", että katsokkin, että en herää kesken leikkauksen ja hän sanoi, että kukaan ei ole vielä hereille jäänyt, kun hän hommansa hoitaa. Siinä viimeinen muistikuva..:)
    Kesti kauan, että pystyin ajattelemaan koko leikkausta. Tuntui niin hurjalta, kun oli kaula viilletty auki...;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Irmastiina. Hienoa, että ole parantunut hyvin! Kurkun viiltäminen auki kuulostaa kyllä hurjalta, miltei kauhutarinalta, mutta kyllä kirurgit ovat taitavaa porukkaa. Mulle ei jäänyt mitään kammoa, etukäteen kyllä ajattelin tätä paljon, mutta kun leikkauspäivä koitti, niin olin jo sinut asian kanssa. Haavakin on hirmu siisti eli kyllä tämä tästä :)

      Poista
  9. Paranemista! Tuliko sulle lainkaan leikkauksen yhteydessä dreeniä haavaan? Tehtiinkö leikkaus julkisen puolen sairaalassa? Siistin näköinen haava, ei varmaankaan paljon vuodellut. Mullakin kyhmystruuma kaulalla ja kauhulla odotan koska leikkuri kutsuu. Toistaiseksi kasvu ollut maltillista mutta saa nähdä säilyykö tällaisena. -Heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heidi. Mut leikkasi taitava naiskirurgi Hatanpään sairaalassa Tampereella. Ei laitettu dreeniä, ei ollut ilmeisesti tarpeen. Olin kyllä varautunut siihen. Mitään tihkuvuotoa tms ei myöskään ole ollut, tosi siisti leikkaushaava. Kaikki meni siis "oppikirjan mukaisesti". Leikkausta ei kannata hirveästi jännittää, päinvastoin, se parantaa elämänlaatua merkittävästi. Mulla kilpirauhanen kasvoi sisäänpäin ja painoi henki- ja ruokatorvea. Eka kyhmy löydettiin kohta 10v sitten ja pikkuhiljaa niitä kasvoi lisää. Kasvua seurattiin uä tutkimuksilla, mutta viime vuoden lopulla hakeuduin lääkäriin, kun tuntui se kuristava tunne pahenevan. Paineentunne ja pala kurkussa olo ovat nyt kokonaan poissa ja se tuntuu kyllä tosi hienolta! Jännityksestä kannattaa puhua ja ottaa selvää kilpirauhasleikkauksesta. Se on suhteellisen pieni operaatio, josta perusterve ihminen toipuu kyllä nopeasti! Pieni liikakasvu on myös helpompi poistaa kuin hirmu suureksi ehtinyt, joten siksikään ei kannata lykätä leikkausta hamaan tulevaisuuteen. Tsemppiä sinne ja ihanaa kevättä :DD

      Poista
    2. Lisäyksenä vielä et ihan julkisen terveydenhuollon puolella siis leikattiin. Asumme Tampereen ympäristökunnassa ja menin syksyllä oman kuntani omalääkärille vastaanotolle, joka järjesti ensin lähetteen kaulan U ltraan ja sen jälkeen radiologin lausunnon saattelemana pääsin kirurgin arvioitavaksi Hatanpäähän erikoispoliklinikalle Tampereelle. Leikkausaika tuli sen jälkeen aika nopeasti, tosin leikkauspäivämäärä oli vasta noin kuukauden kuluttua eli hyvin oli aikaa valmistautua henkisesti tähän operaatioon. Noin kuukauden kuluttua tapaan sitten vielä leikanneen lääkärin jälkitarkastuksessa tuolla erikoispoliklinikalla.

      Poista
    3. Kiitos vastauksesta :) muistatko minkä kokoinen sinulla oli lohkon koko? Itselläni on muistikuva omasta, suurentuneesta puolesta että olisi 6-7 cm halkaisijaltaan. Raskauksien aikana se jotenkin "asettuu" ja kysyin lääkäriltä ja hän epäili että raskauden aikana elimistön kortisonituotanto lisääntyy ja pienentää rauhasen kokoa. No nytkin olen raskaana joten toivon, että ihan pian en leikkausta tarvitse. Lähinnä noiden nostorajoitusten takia. Heidi

      Poista
    4. Moikka! Sori viive vastauksessa, oli tossa hurja 6 päivää kuumetta! Ei kuitenkaan onneksi mitään leikkaukseen liittyvää vaan ihan vaan huonoa säkää, kun allergia-aika, katupöly ja influenssa iskee yhtä aikaa!!

      Olen kuullut samaa, että raskaushormonit vaikuttavat kuvaamallasi tavalla. Nauti siitä! Ja tietty myös vauvasta! Luonto on viisas eli kyllä kasvu pysynee hallinnassa vielä, kun vauva on pieni. Peukut sille! Mulla oli monikyhmystruuma eli kymmenittäin pieniä "viinirypäleitä" kaulassa. Osa oli verentäyttämiä rakkuloita ja loput kilpirauhaskudosta. Suurimmat yksittäiset taisivat olla noin 3 cm kokoisia, mutta pikkurypäleitä oli siis niin monta kymmentä, ettei kaulan utrannut kokenut lääkäri pystynyt niitä edes laskemaan. Mutta nyt on kaikki poissa - ja mieli huojentunut!

      Ihanaa uutta viikkoa!

      Poista
  10. Tämäpä sattui. Juuri tänään kävin ohutneulanäytteessä kilpirauhasesta ja odottelen tuloksia ja jatkosuunnitelmia. Ihan mahtava kuulla, että sinulla on leikkaus mennyt hyvin. Tämä antaa itsellekin voimia mahdolliseen tulevaan.

    Pikaista toipumista sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kati. Pidetään peukkuja että sullakin on hyvänlaatuista! Jos haluat, niin tule kertomaan, kun olet saanut tulokset.

      Leikkausta ei tarvitse pelätä. Enemmän ainakin itse tulin miettineeksi noiden vuosien aikana, että mitä jos liikakasvu jostain syystä muuttaa luokitustaan, toisin sanoen pahanlaatuiseksi. Nyt ei tarvitse jossitella enää ;D

      Ihanaa Pääsiäistä!

      Poista
  11. Hienoa että kaikki meni hyvin, monet peukut selvästi auttoivat. Toipumista parasta sinne täältä ruudun takaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olen niin kiitollinen kaikille tsempeistä!!

      Poista
  12. Mahtava juttu, että leikkaus meni hyvin! Tätä postausta lukiessa tuli niiiin selvästi omat kilpirauhasleikkausmuistot mieleen. Multa poistettiin toinen puoli kilpirauhasesta pari vuotta sitten (juurikin liikakasvun vuoksi; kasvoi näkyvästi ulospäin) ja kaikki meni silloin itsellänikin oikein hyvin. Arpeakaan ei enää näy oikeastaan yhtään ja on ihanaa, kun ei ole mitään "ylimääräistä" tuossa kaulalla:) Itselläni toinen puoli kilpirauhasesta pelittää nyt molempien puolien puolesta, enkä ole (vielä ainakaan) tarvinnut lääkitystä.

    Pikaista toipumista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos kun jaoit kokemuksesi. Yllättävän monella on kilpirauhasen kanssa ongelmaa, vai tuntuuko se nyt vaan, kun itsellä asia on ajankohtainen ;) Mukava kuulla, että olet toipunut noin hienosti ja toinen puoli kilpirauhasesta toimii molempien puolesta. Mun vaiva oli sen sorttinen, ettei sitä sopinut jättää yhtään jäljelle, olisi nimittäin kasvattanut lisää "pikkurypäleitä" ajan mittaan. Leikkauskokemus oli kaikkiaan tosi hyvä ja on mukava, jos oma kokemukseni auttaa jotakuta leikkauspäätöstä miettivää. Rohkeasti vaan toimenpiteeseen! Mitään pelättävää siinä ei ole - ainoastaan jännitettävää! ♥

      Poista
  13. Hei ja kiitos positiivisesta ja kannustavasta postauksesta.
    Minulta kyhmyt löydettiin 5 vuotta sitten ja olen pelännyt leikkausta nyt siis kaikki nämä vuodet. Nyt on vihdoin pakko mennä...leikkaus on siis keskiviikkona ja olen yrittänyt kerätä rohkeita ajatuksia matkaani ja kiitos kun sain niitä lisää sinulta! Pelkään hurjasti ja auttoi kun kuvailit toimenpiteen niin tiedän mitä odottaa. Nieleminen on minulle nyt jo vaikeaa ja pelkään kuinka selviän siitä leikkauksen jälkeen. Toivottavasti saan kipulääkettä suoneen ettei tarvi niellä pillereitä :). Kiitos sinulle vielä, tämä kirjoituksesi auttoi minua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikkis! Kilpparileikkauksessa ei oo mitään pelättävää. Ota se enemmänki seikkailuna, sillä olet taatusti hyvissä käsissä ja saat vaivaasi avun. Ne antaa sairaalassa tarvittaessa rauhoittavaakin, pyydä ihmeessä, jos tuntuu että tarviit sitä ennen leikkausta. Se on vaan ihana lämmin tunne, kun jo nukahdat leikkaussalissa lämpölampun alle. Ehkä kovimmille otti itellä se, kun ei saanut ruokaa kuin vasta iltasella ja silloinkin kaikki kylmänä, kahvinkin piti antaa jäähtyä ensin (mutta ah, miten hyvältä se maistuikaan). Eka viikko pitää ottaa aika iisisti, esim. autolla ajamista ei suositella, sillä päätä ei saa kauheesti käännellä ja juominen onnistuu pillillä parhaiten (muista ostaa ja kaikkia ihania mehuja ja jätskiä). Mä kävin myös ennen leikkausta kirjastossa lainaamassa leffoja ja pari kirjaa + ostin suklaata ja salmiakkia. Kotonahan sitä toipuu kaikista parhaiten omien rakkaitten ympäröimänä!

      Toivotan sulle tsemppiä matkaan! Usko pois, kaikki kääntyy hyväksi ja kohta on sun loppuelämän ensimmäinen päivä. ♥ Voit halutessasi laittaa mulle meiliä countrysally@wippies.com jos joku vielä ennen leikkausta askaruttaa - tai sitten sen jälkeen, kerron mielelläni omista kokemuksistani. Kiva, jos niistä on apua. Terkuin Sally

      Poista
  14. Hei,
    Leikkaus meni todella hyvin ja parin päivän ajan oli kurkku todella kipeä. Edelleen heikko olo, mutta kokoajan kohenee. Lepäilen ja nautin lomasta :).
    Tukeuduin tuohon sun positiiviseen juttuusi ja ajatukseen ottaa tämän vain kokemuksena ja seikkailuna, Se auttoi! Kiitos vielä sinulle, sillä tämä oli minulle hurjan tärkeä tsemppi. En ehtinyt saada rauhoittavia kun olin heti leikkausjonon eka. Mutta oma "psyykkaukseni" riitti.

    Siis kiitos ja kaikkea hyvää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikkis ihanainen! Kiva kuulla, että mun tsemppaus + peukkujen pitäminen auttoi. Olisi kiva kuulla, miten voit nyt eli miten toipuminen on lähtenyt käyntiin?

      Negatiivisilla ajatuksilla ei koskaan voi saavuttaa positiivista elämää. Se pätee moneen asiaan elämässä. Kiva, että löysit omat sisäiset voimavarasi ja osasit ottaa leikkaukseen menemisen juurikin kokemuksena ja seikkailuna. Tsemppiä!

      PS. Laita mulle meiliä countrysally@wippies.com jos haluat jutustella lisää aiheesta ;D Luottamuksella, of course.

      Poista

Kommenttien valvonta on otettu käyttöön, joten kirjoittamasi teksti ei välttämättä tule heti näkyviin.