LEIKKAUKSESTA TOIPUMINEN

- Hengissä ollaan ja hyvissä voimissa! Niin moni teistä peukutti ja lähetti tsemppiä, että ihan sydäntä lämmittää! Kiitos kaikille hengessä mukana olleille. ♥ Toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin ja kotona siis ollaan jo.

Muutama sana sairaalassaolosta ja leikkauksesta, ei mitään hurjaa kuvamateriaalia kuitenkaan luvassa! Upea aamuaurinko saatteli mut torstaiaamuna sairaalaan ja hyvissä ajoin klo 6.50 olin jo toimepideosastolla ilmoittautumassa kilpirauhasleikkaukseen. Mies saatteli mut osastolle ja tokaisi hississä, että onko mulla joku salainen pakosuunnitelma vai miten ihmeessä voin olla niin rauhallinen? Niinpä, olo oli kyllä epätodellisen cool ja edellisenä yönä nukuin melko hyvät, joskin aika lyhyet yöunet. Mutta olin sinut päänuppini kanssa eli leikkaukseen mennään ennemminkin seikkailuna ja pääpiirteittäin tiesin, mitä on tulossa. Ilmoittautumisen jälkeen omat vaatteet vaihdettiin sairaalavaatteisiin ja sitten odottelin muutaman muun kirurgisen potilaan kanssa reilun tunnin verran lehtiä lueskellen ja aamuteeveetä katsoen, että minut kutsuttiin nimeltä leikkaussaliin (olin joukon viimeinen). Kävelin sinne siis itse leikkaussalihoitajan saattelemana, luettelin sotuni, puin hiusmyssyn päähän ja asettauduin kapealle leikkauspöydälle lämpimän peiton alle. 4 vihreäpukuista hoitajaa hyöri ympärillä kiinnittäen antureita ym. ja mukava anestesialääkäri tokaisi kymmenen minuutin valmistelujen jälkeen, että kohta rouvalle tulee kiire päättää, mistä haluaa nähdä unta.. ja sitten mä jo matkasinkin Höyhensaarille.

Seuraava muistikuva on, kun kysyin heräämössä, että paljonko kello on. Se oli 10.45 ja koko homma ohi. Mulla oli herätessä hetken sellainen hassu tunne niin kuin olisin nukkunut pommiin. Sitten muistinkin olleeni leikkauksessa ja rupesin katselemaan ympärilleni. Kirkkaita valoja, verhoja, tippateline. Hoitaja tuli lähemmäs ja kertoi kaiken sujuneen hyvin. Olin monitoriseurannassa (verenpaine, syke, happisaturaatio) ja tipassa ja yllätyin kun hoitaja kysyi, onko minulla oma puhelin mukana, jos haluan viestitellä kotijoukoille. Tavarani tuotiin mulle ja muutama hupsu selfiekin tuli räpsittyä siinä lääketokkurassa. Mies oli ihmeissään, kun sai multa puoliltapäivin kuvaviestin puhelimeensa. Hyvissä voimissa siis oltiin ja siistit ompeleet + haavateippi vaan oli kaulalla. Koko kilpirauhanen poistettiin nukutuksessa.

Tarkoitus oli viettää koko vuorokausi valvontaosastolla, mutta paikkani tarvittiin muutaman tunnin pötköttelyn jälkeen eräälle heikompikuntoiselle potilaalle ja mut lempattiin samassa kerroksessa olevalle vuodeosastolle. Sopi sikäli mulle, että vointini oli hyvä, leikkaus ja anestesia sujuneet normaalisti ja hoitsu jatkossakin vaan napin painalluksen päässä. Mutta samaan syssyyn kerrottin, että saan kevyttä kylmää syötävää vasta iltapalalla, siis klo 19 jälkeen. Se oli aika karu uutinen, kun en ollut saanut syödä koko päivänä yhtään mitään.. mutta hienosti mä sinnittelin iltaan ja vaniljajäätelö + haalea kahvi maistuivat sitten sitäkin taivaallisemmilta!

Leikkausalueella oli normaalia pientä turvotusta ja olin vielä yön yli tipassa. Yökkö kävi mua parin tunnin välein katsomassa, että kaikki oli kunnossa. Seuraavana aamuna oli lääkärin kierto, sain tyroksiini- ja kipulääkereseptin ym. ja lääkäri oli sitä mieltä, että pikkuhiljaa pitäisi kuulemma pakkailla kamat ja lähteä kotia kohti. Oikeestiko, siis vuorokausi leikkauksesta? Fysioterapeutti antoi vielä kevyitä kaulan ja niskan alueen jumppaohjeita mukaan ja kyllä oli ihanaa vaihtaa omat kotivaatteet päälle. Kun muksut pääsivät perjantaina koulusta, niin perhe tuli hakemaan mut kotiin.

Kotona toipuminen onkin mukavaa! Aamuisin pitää nyt sitten muistaa ottaa Thyroksinia kilpirauhasen vajaatoiminnan ehkäisemiseksi. Siis koko loppu elämän ajan. Särkylääkettä en enää tarvitse, sillä kipuja ei pientä haava-alueen juilimista lukuun ottamatta ole. Kaulalla on leikkausalueen seudulla vähän haaleaa keltaista mustelmaa, mutta nieleminen ja puhuminen onnistuvat kuten ennenkin. Pisteet siitä. Suihkuun saa mennä jo, sairauslomaa on reilut 2 viikkoa, ja nostelukielto ym. kuukauden verran, mutta eiköhän sitä sitten olla taas entistä ehompia! Niin monta kultaista pikkuhoitajaa mulla ainakin on täällä kotosalla ;) Jälkitarkastukseen menen 4 viikon päästä ja sitä ennen kilpirauhasarvoja seurataan verikokein. Lopulliset tulokset poistetun kilpirauhasen liikakasvun laadusta kuulen myös silloin, tosin hyvänlaatuisesta liikakasvusta pitäisi olla kyse. Varmuus asialle saadaan kuitenkin vasta, kun patologi on tutkinut löydöksen.

"Learn to let go of things that you cannot control - and always remember to SMILE!"

EDIT: Nyt kun on kulunut 4 viikkoa leikkauksesta, niin olo on edelleen hyvä ja kilpirauhasarvot Thyroxinin ansiosta kunnossa. Arpi on siisti ja tummanpunainen, mutta vaalenee kyllä kuulemma ajan mittaan. Jälkitarkastuksen läpäisin puhtain paperein eli kaikki liikakasvu oli hyvänlaatuista, kuten alkuolettamuskin oli. Myös lisäkilpirauhaset säilyivät elinvoimaisina kilpirauhasen totaalipoistosta huolimatta. Elämä hymyilee - ja minä aion tehdä samoin! 

Jos kilpparileikkaukseen meno arveluttaa tai sinulla on muita ajatuksia kilpirauhasen poistoon  tai sen jälkeiseen elämään liittyen ja haluaisit jakaa niitä kanssani, niin laita rohkeasti meiliä countrysally.fi(at)gmail.com