TÄMÄKIN VIELÄ!

- Vuonna 2005 sain kuulla, että mulla on kaulalla sijaitsevassa kilpirauhasessa kyhmy. 

Uutinen tietenkin säikäytti, mutta verikokeiden mukaan kaikki oli kunnossa eikä ohutneulanäytteen tuloskaan aiheuttanut jatkotoimenpiteitä, joten asia jäi vuosiksi taka-alalle. Kunnes ohimennen 2011 tulin valittaneeksi terveyskeskuslääkärille allergiareseptien uusimisen yhteydessä, että toisinaan tuntuu kuin joku kuristaisi kurkkua. Hän tokaisi siihen vaan, että "kyllä se on varmaan vaan katupölystä ja runsaasta koivun siitepölymäärästä johtuvaa ja että tuon ikäisen perheellisen naisen kurkkua nyt voi kuristaa niin moni asia" ja viittasi elämäntilanteeseemme, sillä olihan meillä muksut sopivasti kaikki pieniä, talo myynnissä ja muutto toiselle puolelle Suomea tulossa. Että "rouva lakkaa nyt vaan murehtimasta, niin kyllä se siitä helpottaa". Tunnusteli kuitenkin pyynnöstäni kilpirauhasen ja passitti sitten kaulan ultraäänitutkimukseen, jossa todettiin kilpirauhasen kasvattaneen rypälemäisesti lisää kyhmyjä, niitä oli nyt jo kymmenkunta. Monikyhmyinen atoksinen struuma kuulosti diagnoosina hurjalta, mutta toisaalta oli lohduttavaa kuulla, että vika ei ollutkaan korvien välissä.

Kesällä 2011 Tampereelle muutettuamme kävin sitten ekan kerran kirurgin puheilla. Hän selitti ainoana hoitotoimena olevan kilpirauhasen poiston, sillä lääkityksellä kilpparia ei saataisi toivotusti pienenemään. Kaulan alueelle kajotaan mielellään vain kerran ja puntaroimme leikkaavan lääkärin kanssa yhdessä leikkauksen tarpeellisuutta. Aika äkkiä tulimme siihen tulokseen, että koska vielä pärjään asian kanssa ja kilpirauhanen toimii normaalisti eli liikatoimintaa tai liioin vajaatoimintaa ei ole havaittavissa, niin lykätään vielä leikkausta. Siinä kun on kuitenkin aina omat riskinsä.

Viime syksynä 2014 oireet alkoivat kuitenkin lisääntyä. Toisinaan tuntui, kun olisi pala kurkussa ja myös ihan kevyen huivin pitäminen painoi kaulaa. Kilpirauhanen on myös muuttunut kuumalle araksi, minkä huomaa erityisen hyvin esim. saunassa. Kilppariarvotkin olivat ok, mutta kaulan uä paljasti, että kilpirauhanen on kasvanut aiempaan verrattuna reippaasti, jopa niin, että rypäleitä on nyt mahdoton edes laskea, kun niitä on määrällisesti niin paljon ja ovat ihan kiinni toisissaan. Kilppari kasvaa siis mun tapauksessa ikävästi sisäänpäin puristaen mm. henki- ja ruokatorvea, josta paineen tunne syntyy eli päälle päin ei näy mitään, mutta kaulan sisällä alkaa olla jo aika ahtaat paikat. Uä oli vuodenvaihteessa ja jo tammikuun lopulla pääsin kirurgin vastaanotolle, joka oli heti sitä mieltä, että nyt leikataan. Leikkauspäivä on 26.3.2015 ja kalenteri raivattu tyhjäksi siitä ympäriltä.

Puristussukat pitää vetää jalkaan jo kotona leikkauspäivän aamuna.

Mulle tehdään kilpirauhasen totaalipoisto eli kilpirauhanen poistetaan kokonaan. Joudun sen vuoksi olemaan tyroksiinilääkityksellä sitten loppuelämän. Toimenpide ja nukutus tietenkin jännittää, samoin ajatus siitä, että kurkku vedetään auki. Mutta olen varmasti osaavissa käsissä, vaikka lääkärit ja hoitohenkilökunta kovin nuorilta mun silmään esikäynnillä näyttivätkin!

Toipuminen on myös oma lukunsa, samoin arpimuodostus. Vertailukohtaa ei oikein ole, sillä multa on leikattu 70-luvulla vaan nielurisat ja 90-luvun puolivälissä viisaudenhampaat, jotka eivät mahtuneet puhkeamaan. Muita leikkauksia ei 2006 hereillä tehtyä sydämen katetriablaatiota lukuunottamatta ole (jonka ohessa tutkimuslöydöksenä tämä kilpparikin huomattiin). Muksut ovat myös kaikki neljä syntyneet luonnollisesti.

- Luulenko vaan, vai ovatko kilpirauhasvaivat meillä Suomessa lisääntyneet?




Ihan pakko tähän loppuun lisätä, että aika hurja on tää alkuvuosi ollut kyllä. Jokohan tän jälkeen tapahtuisi sitten jo jotain ihanaakin.. Tilastollisesti ainakin olisi jo kovasti onnistumisen vuoro!