TOIVEPOSTAUS: USEIN KYSYTYT KYSYMYKSET

1. Mistä olohuoneessanne oleva suuri tähti on hankittu?

Tähden hakumatkasta kirjoittelin 5 vuotta sitten kesällä täällä. Ystävälläni oli tuolloin 2010 pieni pihapuoti Matilda Pohjanmaalla, josta olkkarimme suuri peltitähti hankittiin. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä! Tähtiä ei silloin vielä ollut paljoa sisustuksessa, mutta mä tiesin heti ensinäkemältä, että mun on saatava se. Ja hyvä niin, sillä olen sittemmin saanut siitä ihan poskettomia ostotarjouksiakin, mutten myy!

Aluksi tähti oli meillä yläkerrassa somisteena, sitten seuraavassa kodissa se koristi porraskuilua, mutta kerran muuton yhteydessä kokeilin ripustaa sen uuden kodin olkkariin, kun seinässä oli kerta naulakin valmiina. Mies tokaisi siihen oitis, että törkee - et kai aio sitä tuohon jättää, joten ihan kurillanihan mä jätin sen siihen! Ja en tiedä, tottuiko silmä siihen, vai näyttikö se siltä niinkuin se olis aina ollut siinä.. sen jälkeen sen yksinoikeutettu paikka on ollut olohuoneen katseenvangitsijana!

2. Entä mistä ruokapöytä ja sen alla oleva mustavalkoinen matto on ostettu? 

Harmaa X-jalkainen ruokapöytä on hankittu viime syksynä Lähdesmäeltä. Kirjoittelinkin siitä silloin täällä. Ja oon ollut siihen hirmu tyytyväinen! Toki edelleen mulla on haaveissa sellainen kulunut kaunotar, aaltojen rantaan huuhtomaa kierrätyspuuta oleva lankkupöytä, vaikka vanhaa halkeillutta tammea.. 

Matto ruokapöydän alla on ostettu reilut 3 vuotta sitten Grey & White nimisestä nettikaupasta, mutta valitettavasti kauppaa ei ole enää olemassa eikä matossa ole mitään lappuja tallella. Matto on kevyt ja helppo pitää puhtaana. Se on käännettävä eli toisella puolella on vastakkainen väritys. Tässä kodissamme se on ollut näin päin eli suurin osa vaaleaa, edellisessä kodissamme pidin sitä toisinpäin, kun meillä oli vielä tuo musta ruokapöytä (seuraava kuva).

3. Olohuoneen matto myös kiinnostaa. Millainen se on käytössä?

Olkkarin matto on hankittu Ikeasta ja sen nimi on Tårnby. Matto on lämmin ja ihanan pehmeä jalan alla, ei ollenkaan sellainen karhea, niinkuin juuttinaru materiaalina tuo mieleen. Matto tuli meille Ikeasta alunperin ihan puolivahingossa, kun mielestäni sen kudonta ja väri passasivat silloin tavoittelemaani merihenkiseen Long Island tyyliin. Ja tykkään siitä kyllä vieläkin ihan kympillä!

Kurkistus Ikean nettisivulle kertoo, ettei tämä samainen matto ole enää mallistossa, mutta on korvattu Lohals nimisellä matolla. Juuttinarumatto on alunperin tarkoitettu terassin ym. ulkotilojen matoksi, mutta mikäänhän ei estä laittamasta sitä olkkariin ;) Kiinnostava sisustus syntyykin usein juuri eri asioita yhdistelemällä ja hieman rajoja rikkomalla. Matto roskaa alussa hirmuisesti eli ekat 6-12 kk sen alapuolelle irtoaa hirveät määrät sellaista hiekansekaista puhjua, joka ilmeisestikin kuuluu asiaan. Joillakin on kuulemma hioutunut tästä jopa parkettiin jälkiä. Meillä asia on ratkaistu siten, että maton alla on laminaatin alusmateriaalinakin käytettyä askeläänieristysmuovia maton kokoinen pala. Eikä sitä hiekkaa irtoa siitä enää juurikaan nyt pidemmän käytön jälkeen.

4. Suosittelisitko valkoisia sohvia lapsiperheeseen?

Omasta kokemuksestani voisin kyllä suositella! Toki perheet ovat erilaisia, samoin sohvat, mutta ainakin nämä Ikean Ektorpit ovat yllättäneet positiivisesti. Sohvat ovat olleet meillä nyt reilut 7 vuotta ja ovat vielä erinomaisessa kunnossa! Hinta on kukkaroystävällinen ja päälliset voi irrottaa + pestä pesukoneessa. Eli jos jaksaa nähdä sen vaivan, niin mikä ettei. 

Meillä sohvanpäälliset pestään tarpeen mukaan, noin 2-3 kuukauden välein. Aina en jaksa silittää niitä pesun jälkeen, vaan pingotan tehokkaan linkouksen jälkeen päälliset puolikuivina paikoilleen ja jätän ne yön yli ilmavasti kuivumaan. Aamulla sitten vaan asettelen istuintyynyt paikoilleen ja eikun menoksi. Alussa meillä oli näissä sohvissa sellainen suihkutettava suojasuihke ja istuinosien päällä vielä joku peittokin istuinsuojana. Mutta sitten vaan yhtenä päivänä päätin kokeilla, miten ne kestävät ihan normaalikäyttöä ja jätin moiset liikavarjelut pois. Eihän elämän tartte olla nipottamista. Lapsiperheessäkään! Lisää aiheesta löydät vanhemmasta sohvapostauksestani täällä.

5. Ehditkö tehdä muuta bloggaamisen lisäksi?

No tottahan toki. Tää bloggaaminen on sellainen elämäntapa eli elämme ihan normaalia lapsiperheen elämää, käymme töissä ja harrastamme ja tietyistä jutuista tulee sitten kirjoiteltua tänne blogiin. Nyt mä oon nauttinut tästä keväästä ja hurjasti lisääntyneestä valosta uudella tavalla, sillä meillä oli töissä yt:t ja sen seurauksena multa loppuivat työt. Päivällä onkin mukava tehdä tekemättömät hommat, juoda rauhassa kuppi kahvia tai ottaa salaa kauneusunet. Bloggaaminen elää tässä muun elämän rinnalla ja tekstit syntyvät omaan tahtiinsa. Ihan kaikkea ei tietenkään täältäkään voi lukea eli on paljon sellaista (salaista) elämää, mikä ei koskaan päivity tänne blogiin, mutta melko hyvä pintaraapaisu kuitenkin. 

Rajanveto bloggaamisen ja yksityiselämän välillä on hiuksenhieno, mutta se on tärkeää olla olemassa. En siis koskaan tee arjen valintoja sillä perusteella, että sopiiko se nyt varmasti blogiin, vaan elämme elämää, josta tietyt jutut päätyvät tännekin teidän iloksi. Pääasiassa haluan pitää tämän hyvän mielen blogina, mutta tämä alkuvuosi 2015 on ollut kyllä vertaansa vailla kaiken kuran kanssa. Ja kuten olette huomanneet, niin viimeisen parin vuoden aikana olen innostunut kakkujen leipomisesta! Mutta kyllä meillä syödään pääosin ihan terveellistä perusruokaa.


Syntisen hyvän, suklaisen Devil's Food Caken ohje löytyy aiemmin blogista täältä.

6. Miten tulit aloittaneeksi bloggaamisen?

Ollessani 2007 äitiyslomalla nuorimmaisestamme rupesin kirjoittelemaan salasanalla suojattua perheblogia, joka toimi tavallaan tiedotuskanavana mummeille ja kummeille. Sieltä oli kätsy seurata lasten kasvua ja touhujamme. Mutta sitten yhtenä päivänä päätin perustaa rinnalle toisen blogin ihan vaan sisustus- ja hömppäjutuille ja niin syntyi syyskuussa 2009 CountrySally's Living & Loving. Joo-o, se oli siis mun blogin alkuperäinen nimi, nykyään tuttavallisemmin vaan Sally's. Yhtäkkiä mulla oli silloin 2009 täällä 10 lukijaa ja seuraavalla viikolla jo 100. Ja siitä se sitten lähti. En voinut silloin ikimaailmassa kuvitella, että mulla olisi joskus 1000 lukijaa tai että viiden vuoden päästä juttuni jaksaisivat enää ketään kiinnostaa..

Ainoa asia, mikä joskus vähän harmittaa, on että ekat 50 blogitekstiä tulin poistaneeksi sittemmin, kun mulla oli eka identiteettikriisi bloggarina ja mietin keitä täällä oikein käy kurkkimassa. Lukijat jättivät tuohon aikaan huomattavasti harvemmin kommentteja, mutta tilastoista oli helppo seurata päivittäistä kävijämäärää. Lapset esiintyivät blogin alkuaikoina teksteissä vielä omilla nimillään ja katsoin yhtenä päivänä sitten vaan parhaaksi painaa paniikkinappulaa ja poistaa alkupään tekstit kokonaan. Meillä oli silloin just talo myynnissä ja kaikenlaista lieveilmiötä siinä, joten pikkuisen hirvitti paistatella pikkukaupungin beckhameina. Nyt se kaikki jo naurattaa, mutta bloggaaminen kaikkineen oli silloin 5 vuotta sitten vielä varsin uusi ilmiö.

7. Mitä haluaisit sanoa blogiharrastusta aloitteleville vinkiksi ym?

Bloggaaminen on tosi kiva harrastus, sillä se ei ole sidottu aikaan tai paikkaan ja alkuun pääsee helposti. Joinakin päivinä voi tuntua, ettei ole mitään sanottavaa ja joskus taas sormia aivan syyhyttää päästä purkamaan ajatukset näppikselle. Tämä blogger on ihan hyvä perusalusta aloittelevalle bloggarille. Se on suomenkielinen ja valikot ovat helpot blogin ulkonäön muokkaamiseen. Hyvät kuvat ovat oikeinkirjoituksen lisäksi blogitekstissä tärkeitä eli niitä kannattaa miettiä. Valaistus, kuvakulma, idea. Ihan peruskameralla pääsee hyvin alkuun, mutta järkkärillä pääsee tavallaan helpommalla, kun ei tarvitse muokkailla kuvia jälkikäteen niin paljoa. Itse käytän kuvan muokkauksessa ilmaista Picasaa ja lataan nykyisin paljon kuvia tänne myös suoraan kännykästä, sillä kännykkäkameroiden kuvanlaatu alkaa jo olla huippuluokkaa eikä aina tarvitse hifistellä laadulla. Tunnelma useimmiten riittää! 

Mullakin bloggaamisen kehityskaari näkyy selvästi blogissa ja hyvä niin. Ekat blogijutut olivat pääosin aika lyhyitä ja kuvat hirmu pieniä. Nykyisin blogeja selaillaan myös paljon tableteilla ja kännyköillä, joten kuvat ovat tärkeässä roolissa. Liian suurikokoiset kuvat latautuvat hitaasti, joten niitä kannattaa pienentää ennen blogitekstiin lataamista. Hyviä ilmaisia kuvakoon muutosohjelmia löytyy paljon netistä. Rohkeasti vaan tekemään juttuja! Niitä voi nimittäin aluksi kirjoitella ihan vaikka vaan omaksi iloksi ja pitää blogia niin, ettei tekstit näy kuin kirjoittajalle itselleen ;) Asetuksista on sitten helppo ruksia blogi julkiseksi, kun rohkeus lisääntyy!