The Kirje


Kun odotettu kirje alkaa tekstillä "kiitämme mielenkiinnostanne..." tietää jo melkeinpä ensivilkaisulla, mitä seuraavalla rivillä lukee. Juu, en siis päässyt sisään toivomaani opinahjoon. Hiukkasen tietenkin harmittaa, mutta samalla on puolisalaa riehakas olo, kun ei tarvitsekaan orientoitua syksyllä korkeakouluopiskelijaksi. Koko elämähän on oppimista varten ja tämä oli vasta ensimmäinen sisäänpyrkimisyritykseni kyseiseen koulutukseen. Sitä paitsi, meillä on talo myymättä toiselle puolella Suomea ja äidin opiskelu vaatii aina koko perheeltä panostusta. Ehkäpä ensi vuonna sitten. 

Väliajalla aion tietenkin täydentää osaamistani, jotta vaadittu pistemäärä ensi kerralla täyttyisi - tai keksiä tällävälin jotain aivan muuta! Itse asiassa, tunnustan, että allekirjoittaneella olisi 2 vuotta insinööriopintoja takataskussa 90-luvun lopulta. Pitäisiköhän rutistaa itselleen vielä vanhoilla päivillä inssin paperit? Opinnot jäivät silloisen elämäntilanteen vuoksi katkolle, ja isäni, joka on insinöörismiehiä itsekin, olisi kovasti toivonut vanhimman tyttärensä seuraavan omia jalanjälkiään. Hänen saappaansa kun vain ovat niiiiiiiiiiin kovin suuret minun siroihin jalkoihini ;) Enkä ole ihan varma, mikä minusta tulee isona.... Koulunpenkillä on kuitenkin tullut istuttua tähän mennessä jo 20 vuotta! Huh. Onkohan pieni ihminen ikinä valmis? Tai tarvitseeko tullakaan valmiiksi?


7 kommenttia

  1. No voi harmi :( Itsekin aikoinaan suunnittelin tuonne opettajakorkeakouluun hakemista ja teinkin avoimessa yliopistossa ko. opintoja. Mutta en koskaan hakenut.

    Nyt 34-vuotiaana on tullut yhtäkkinen opiskeluinnostus ja hain TAMK:iin sisustussuunnittelua lukemaan. Ensimmäinen opintokokonaisuus tosin on sisustusassistentin tutkinto ja sitten jos haluaa syventää opintojaan niin voi hakea sisustussuunnittelijakoulutukseen. Mutta on tämä tiedon vastaanottaminen tällä iällä jo vähän eri kuin parikymppisenä, kun KTM:ksi luin. Ja jo sekin, että sisustusopinnot on ilta- ja viikonloppuopintoja (jep, tämä ilta ja huominenkin päivä) työn ohessa. Ei enää jaksa niin kuin nuorena :)

    Mutta silti rohkaisen jatkamaan nuo inssin opinnot loppuun! Tuo kaksi vuotta, jotka on jo plakkarissa on hirveä etu verrattuna siihen, että aloittaisi jotkut uudet opinnot ihan alusta.

    Mukavaa viikonloppua :)
    -maria

    VastaaPoista
  2. Hyvin suhtauduit tuohon kielteiseen päätökseen. Olet nuori ja maailma avoinna edessäsi. Ehdit vielä vaikka mitä!

    Aurinkoista viikonloppua!!

    VastaaPoista
  3. Kiitos Tytöt! Maailma on tosiaankin AVOINNA! Tekisi mieleni kovin lähteä perheen kanssa vaikka ulkomaille hieman pidemmäksi aikaa.. Floridan lämpö houkuttaisi! Tai New Yorkin kulttuuririennot. Californiasta löytyisi tuttujakin, mutta sehän on toisella puolella palloa. Tohtiskohan? Mitähän lapset tuumaisivat? Tai muu suku?

    VastaaPoista
  4. Harmi kun et päässyt ja kaikesta huolimatta ihana tuo positiivinen asenne! :)
    Minä meinaan jäädä osittaiselle hoitovapaalle elokuussa. Kun se kerran on mahdollinen, se pitää käyttää. Kokonainen hoitovapaa kun ei tule kyseeseen taloudellisesti.

    VastaaPoista
  5. Itse sanoisin sanoillasi jahtaa unelmiasi, jos se on se mitä tahdot.
    ihanaa viikonvaihdetta!
    Ilona

    VastaaPoista
  6. Jos joku ovi sulkeutuu niin toinen aukeaa;)

    VastaaPoista
  7. Mullakin on tässä menossa vähän pääsykokeisiin lukua, mutta juuri nyt en ole yhtään varma onko aika riittävä siihen. Ens vuonna voi yrittää uudestaan, jos nyt en selviä :-)

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksistasi! Kommenttien valvonta on otettu käyttöön, joten kirjoittamasi teksti ei välttämättä tule heti näkyviin.