Sisustus & lifestyle

Search

10 x VUODEN 2018 SUOSITUINTA POSTAUSTA

Vuosi 2018 alkaa olla lopuillaan ja tullut on aika kurkata, mitä tänä vuonna tapahtui. Tekstit ovat suosituimmuusjärjestyksessä eli eniten luettu ekana ja kokonaisen blogitekstin pääset lukaisemaan halutessasi tekstin otsikkoa klikkaamalla (blogiyhteistyöt olen jättänyt tämän kymmenikön ulkopuolelle eli mukana on vaan aidot elämänmakuiset tekstit).




Pitkään haaveilimme valokuvaseinästä, jossa olisi mustavalkoisia kuvia perheellemme tärkeistä hetkistä vuosien varrella. Vuosi sitten joulun alla sain vihdoin aikaiseksi teettää niistä paperikuvia, kuvat laitettiin valkoisiin kehyksiin ja kiinnitettiin helmikuussa porraskuilun lautaseinään. Kurkkaa lopputulos täältä




Muksut ovat saaneet itse valita värit ja tapetit omiin huoneisiinsa ja poikamme toive oli tummasävyinen huone, jossa yhdellä seinällä mustavalkoinen fototapetti. Huone oli muilta osin valmis, mutta vasta Loppiaisena saimme aikaiseksi tapetoida tuon sängynpäätyseinän, jossa komeilee San Franciscon silta. 




Isosisko tanssi Wanhojen tansseja helmikuussa ja olin tosi onnellinen, kun sain olla mukana juhlassa. Kaikki meinasi nimittäin mennä täysin pilalle, sillä vain tunti näiden kotipihassa otettujen kuvien jälkeen, kun olin vienyt tyttären tanssiaismekossaan lukioon Tampereella, mun perään ajettiin liikennevaloissa. Kaikki muuttui silmänräpäyksessä ja tuon kolarin jälkimainingeista kärsin vieläkin, miltei vuosi myöhemmin (kallonpohja rutisee, kun nostaa/ laskee leukaa ja vasemmassa korvassa on lakkaamaton suhina). Auton korjaukseen upposi muutama tuhatlappunen, jonka vastapuolen vakuutus maksoi, mutta p**ka maku jäi siitä, kuinka epäasiallisesti mun perään törmännyt typykkä käyttäytyi kolarin jälkitilanteessa, vaikka vika oli kokonaan hänen ja syyksi törmäykseen paljastui matkapuhelimen käyttö ajon aikana. Kolari käynnisti myös ikävän tapahtumasarjan Olympus järkkärini kanssa, sillä se lensi törmäyksessä etupenkiltä tuulilasiin ja kun lähetin sen huoltoon, niin runko katosi huoltoreissulla Portugaliin ja olin lopulta ilman omaa kameraa surkean sijaislaitteen kanssa 10 pitkää viikkoa!! Eli eipä siinä sitten paljoa innostanut bloggailla.. Mutta henkikulta säilyi ja pienetkin ilonaiheet ovat sen jälkeen tuntuneet suurilta. ♡




4.   RIPPIJUHLAT


Kesä 2018 oli poikamme rippikesä ja rippijuhlia vietettiin kauniissa juhannussäässä. Erityisruokavalioiden vuoksi (laktoositon, gluteeniton) tein tarjottavat itse ja hoidin myös tilaisuuden valokuvauksen, sillä puhelu muutamaan paikkaan varmisti, että Juhannussunnuntai oli juhlien ajankohtana sangen haasteellinen ja valokuvaajaa oli mahdoton saada. Juhlista tuli kivan rennot ja sankarin näköiset. Rippiristin sijaan hän toivoi hopeista leijonakorua, joka on ollut kiekkomiehen kaulassa nyt kesästä lähtien.




Ootteko koskaan kokeilleet grillata pizzaa? Siitä tulee nimittäin maailman parasta! Taikinan voi tehdä etukäteen valmiiksi ja säilyttää sitä vaikka jääkaapissa, ja täytteet saa jokainen valita mieleisekseen. Helppoa ja herkullista! Leivinpaperit meillä oli pizzojen alla, koska osalla perheenjäsenistä on keliakia, muuten se ei ole tarpeen.




Asuntomessureissun päätteeksi mies yllätti ja kurvasi kotimatkalle Yyterin kautta. Koko päivän kestäneen messualueen kiertelyn jälkeen oli ihanaa riisua kengät ja sukat Yyterin hiekalla ja antaa merituulen hyväillä kehoa ja mieltä. ♡♡ 





Valokuvaseinä -jutun jälkeen myös meidän portaista toivottiin omaa postausta, niinpä esittelin ne blogissa lokakuussa. Tuo valkoinen lautaseinä oli muuten ensimmäinen sisustusasia, joka raksalla saatiin valmiiksi, sillä sen oli oltava tehtynä ennen kuin portaat voitiin asentaa paikoilleen. Portaiden toimituksen ja asennuksen kanssa oli hieman säätöä, mutta siinä ne nyt kuitenkin ovat.




Kesä oli kerrankin pitkä ja kuuma. Elokuussa koulujen aloituksen aikaan blogitekstejä kommentoimaan heräsi ilmeisesti kuumuuteen tuskastuneet kiusaajat. Henkilökohtaisesti mulla on oman koulukiusaustaustani vuoksi nollatoleranssi moiseen typerään käytökseen enkä jaksa ymmärtää aikuisia ihmisiä, joiden elämäntehtävä on mollata, syrjiä, lytätä, nimitellä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen seurata ja "stalkkia" joitakin tiettyjä bloggareita sekä käydä säännöllisesti jättämässä haisevia kommentteja blogeihin. Ilmeisesti nämä tyypit myös luulevat blogia lukemalla ja/tai samassa ruokakaupassa käymällä jotenkin tuntevansa bloggaajan, sillä puhuvat peetä selän takana ja purkavat sillä omaa huonoa itsetuntoaaan sekä pahaa oloaan muihin, luulevat varmaan olevansa jotenkin parempia ja kokevat siksi voivansa arvostella muita. Tiedostan kyllä, että bloggaajana otan sen riskin, että ulkonäköni, rakentamamme talo tai rohkea elämänasenteeni saattavat huonoina päivinä ärsyttää joitakuita, mutta eihän täällä ole pakko käydä lukemassa tekstiä ja arvostelemassa kuvia, jos bloggaajan naama tai sisustusmaku eivät kiinnosta. Vuodet ovat osoittaneet, että yksi yhteinen piirre näillä arvostelijoilla on: kaikki nämä muita haukkuvat ovat nimittäin niin pienisieluisia raukkoja, etteivät uskalla seistä sanojensa takana omalla nimellään vaan vääntävät torttunsa blogien kommenttilaatikkoon anonyyminä. Koen, että tästä aiheesta on tärkeää puhua, sillä välillä tuntuu, että nuoret hallitsevat nettietiketin meitä aikuisia paremmin. Respect!

Kiusaaminen on aina raukkamainen teko. Siinä ei ole mitään rohkeaa eikä ihailtavaa.




9.   IHANA VALO

Helmikuussa kevätaurinko alkoi kutitella nenänpäitä ja se ihme piti tallettaa blogiinkin. Yhtäkkiä talven pimeys oli poissa, ikkunat näyttivät likaiselta ja kaikkialla oli pölyä ja sormenjälkiä. Teki mieli ulos, pulkkamäkeen ja luistinradalle, kuunnella kuinka pakkaslumi narskui kengänpohjissa ja posket olivat hetkessä punaiset kuin jouluomenat. Vuosi sitten talvi yllätti muutenkin ja kesäkukat jäätyivät ruukkuihin. Muratit olivat oikeastaan aika kivan näköiset huurteisina ;)




Talo Tähtikallio sijaitsee mäen päällä ja meidän yläkerran ikkunoista avautuu maisema huurteisiin puidenlatvoihin. Olen niin iloinen tästä rakennuspaikasta, sillä valoa totisesti riittää, ja se olikin talon suunnitteluvaiheessa yksi tärkeä kriteeri, että valo pääsee myös talon sisällä kulkemaan esteettömästi vuorokauden ja vuoden ajasta toiseen. Yhtenä kauniina tammikuun pakkaspäivänä talven sävyt olivatkin kuin pinkkiä hattaraa ja vaikka talomme valkoinen maalisävy Paperi on suurimman osan vuodesta nimensä veroinen eli puhdas valkoinen, niin talven auringonnousut tuovat siihen hennon purppuran vivahteen - ja auringonlaskut kesällä kultaavat talon säteillään. 


Kiitos kaikille teille ihanille, jotka olette olleet tänä blogivuonna mukana ja/tai löytäneet blogiini 2018! 

Vuosi on ollut monessa mielessä sangen kiireinen ja postaustahti sen vuoksi hieman tahmea. Kiitos, kun olette siitä huolimatta sitkeästi jaksaneet roikkua mukana! Elämää on eletty kaikkine iloineen ja suruineen, joista moni aihe on päässyt tänne blogiinkin. Pitkään bloggailleena arvostaa kuitenkin myös enenevässä määrin niitä omia pieniä hetkiä kaiken someilun ulkopuolella ja haluaa jakaa elämän kohokohdat aitiopaikalta rakkaimpiensa kanssa. Siksi some on ollut hiljaa, vaikka omassa elämässä on tapahtunut paljon. 

Ensi vuonna blogi täyttää 10 vuotta ja monenlaista kivaa juttua on tulossa sen tiimoilta. Uudelta vuodelta 2019 toivon iloa ja rakkautta, onnistumisia ja  lisää huikeita elämyksiä. Toivon, että saadaan olla terveitä ja viettää aikaa yhdessä rakkaimpiemme kanssa. Vanhin tyttäremme (Avan äiti) ilmoitti kihlautumisestaan tänä jouluna, joten hiven häähumuakin on ilmassa ja jos kaikki menee hienosti, meillä juhlitaan keväällä 2019 myös lakkiaisia!  ♡

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Kommenttien valvonta on otettu käyttöön, joten kirjoittamasi teksti ei välttämättä tule heti näkyviin. ★ Anonyyminä ei valitettavasti voi kommentoida ollenkaan eli olethan valmis seisomaan sanojesi takana omalla nimelläsi.