Low battery

Löhöily muodostaa syömisen ja nukkumisen kanssa mun keskitalven kolmioni (vrt. Bermudan kolmio). Sinne nimittäin halutessaan vaikka katoaa. Ei auta, vaikka kuinka löffäilee, niin nälkä tulee silti. Ja vaikka kuinka nukkuu, niin silti väsyttää. Alennusmyynneissäkin jaksoin käydä tasan kaksi kertaa. Niistäkin toinen oli liikaa, kun en oikeastaan tarvitse mitään. Tästä Lexingtonin tyynynpäällisestä olen silti tavattoman iloinen, kun ne ovat harvoin alessa (kuva lainattu Zoom Design).

Perjantain ja lauantain koulupäivät vaativat veronsa. Sunnuntai ei riitä viikon ainoaksi lepopäiväksi, vaan ikä tuntuu jo koneistossa (kauheeta, mä olen pitänyt itseäni yli-ihmisenä, joka jaksaa/ ehtii joka paikkaan, mutta joudun tunnustamaan itselleni olevani tavallinen kuolevainen). Tämä meidän toinen opiskeluvuosi on pitkälti käsillä tekemistä ja erilaisten sisäpintakäsittelytaitojen kuten maalaamisen, tapetoinnin ja laatoittamisen oppimista. Se tuntuu ruodossa, vaikka kuinka yrittäisi väittää muuta. Flunssa tekee olon nuhjuiseksi, univelka hajamieliseksi ja tekemättömien töiden lista vaikeuttaa arjen priorisointia. Päivät seuraavat toisiaan, mutta jostain syystä herään aamuisin jo ennen kellonsoittoa. Kahvia kuluu, mutta pieni kahvihetki päivänvalon aikaan riittää koko päivän porkkanaksi. 

Villasukissa, iltateessä ja takkatulessa on kummaa talviajan hohtoa. Kylmä on mulle kauhistus, tahdon mieluummin käpertyä lämpimään. Bad-hair-day ja pipo syvälle päähän (sori iskä, en käytä pipoa). Oliivipuu kärvistelee ikkunalla, onkohan tuostakaan raukasta enää muuhun kuin naurattajaksi?

Mistä te saatte virtaa arkeen? Mikä auttaa jaksamaan tämän pitkän ja pimeän vuodenajan?